Suomen talous on irtautunut euroalueen suhdannekehityksestä. Kaikissa muissa euromaissa talous kasvaa, Suomessa ei. Suomessa työmarkkinatilanne heikkenee ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy. Suomen tilanne on nyt kaikkien nähtävissä.

Suomen vientiteollisuuden tilanne on myös heikko. Kauppa ei riittävästi käy eikä varasto vaihdu.

Tilanteeseen on useita syitä. Keskeisin syy on Suomen kilpailukyvyn heikkous nyt maailmantalouden kovassa kilpailussa ja yhteisvaluutan vaativissa oloissa.

Tilanne huutaa talouspoliittisia ratkaisuja. Yhteiskuntasopimus olisi ollut yksi tärkeä ratkaisu tilanteeseen yksikkökustannusten alentamisen ja kilpailukyvyn paranemisen kautta. Sen syntyminen olisi synnyttänyt myös luottamusta Suomen talouteen. Nyt kävi päinvastoin.

SAK:n keskeiset teollisuusalan liitot eivät tukeneet aidosti yhteiskuntasopimuksen syntymistä. Syiksi on julkisuudessa esitetty vain prosessiväitteitä. Näin teki mm. Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto. Kuitenkin juuri liittojenkin pitäisi olla jäsentensä työllistymisen asialla.

Myös monet työmarkkinajärjestöt tukivat Suomen liittymistä yhteisvaluutta euroon. Mutta yhteisvaluutan oloissa eläminen on vaativaa, ja näitä vaatimuksia ei ole otettu tosissaan.

Työmarkkinajärjestöt käyttävät myös isoa valtaa yhteiskunnassa, kun ne hallinnoivat työeläkeyhtiöiden miljardeja. Vastaavaa ei liene muissa maissa. Etujärjestöjä tuetaan mittavasti yhteiskunnan verotuella. Esimerkiksi Metalliliiton jäsen saa vähentää jäsenmaksun verotuksessaan, ja se on saajalle eli Metalliliitolle verovapaa tulo. Ja myös näistä varoista annettu lakkoavustus on erikseen säädetty saajalleen pieneltä osalta verovapaaksi.

En esitä verotuen muutamista, mutta eikö mittava tuki tuo myös vastuuta? Samaan aikaan esimerkiksi puolueiden todella paljon pienempää tukea leikataan. Monet kansalaisjärjestöt eivät saa mitään tukea toimintaansa.

Kaikilla talouden toimijoilla on nyt oma vastuunsa. Hädän hetkellä ei saisi jäädä toimettomaksi. Näin nyt kuitenkin tapahtui.

Pääministeri Juha Sipilä on aivan oikein korostanut, ettei talouskasvu synny itsestään. Edellytykset sille on tehtävä. Suomella on 15 prosentin kilpailukykyero kilpailijoihinsa.

Metallimiehille ja tietenkin muillekin työntekijöille pitää saada töitä ja Suomi kasvuun. Hallitus kantaa vastuunsa. Eduskunnalle hallitus antaa suunnitelmansa kilpailukyvyn parantamiseksi syyskuun aikana.

Yhteiskuntasopimusta vastustaneille ammattijärjestöjohtajille pitää sanoa Tuntemattoman Sotilaan kapteeni Kaarnan sanat: ”Ei pojat sotaa näin käydä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan”.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 26.8.2015.

Tervetuloa keskustelemaan aamukahvien merkeissä ke. Olavi Ala-Nissilän kanssa ajankohtaisista asioista Koski Tl:n torille keskiviikkona 2.9. klo 8.30-10 ja Kyrön torille klo 10.30-12.

Finanssi- ja talouskriisissä on puhuttu paljon moraalikadosta. Vastuuta ja riskejä otetaan toisten piikkiin. Moraalikatoa eli moral hazard -ilmiötä voi ilmetä niin yksilöiden ja yritysten kuin valtioidenkin tasolla.

Finanssisektorin ja valtioiden tasolla moraalikato on käynyt todella kalliiksi ja se liittyy keskeisesti yhteisvastuuseen. Yhteisvastuun vastakohta on omavastuu.

Sipilän hallitusohjelma tiedostaa hyvin moraalikadon vaaran. Tämä on tärkeää huomioida laajemminkin Euroopassa. Tuoreita esimerkkejä moraalikadosta on riittämiin.

Yhdysvalloissa on tehty useita tuoreita arvioita suurimpien pankkien epäsuorasta valtiontuesta ”liian suuria kaatumaan” -filosofian lähtökohdista. Tämä filosofia pitää sisällään sen ajatuksen, että viranomaiset eivät päästä suuria pankkeja kaatumaan, vaan liittovaltion rahat tulevat tarvittaessa kattamaan liian suuren riskinoton epäonniset seuraukset.

Moraalikato on aika lähellä Euroopan keskuspankin epätavanomaisia kriisiajan toimia. Niiden tarkoitus on vain antaa lisäaikaa euromaiden omille uudistuksille. Massiivisen hätärahoituksen salliminen kriisimaiden ohuilla pääomilla varustetuille pankeille on yksi konkreettinen esimerkki moraalikadon vaarasta.

Entä mitä pitäisi ajatella – moraalikadon näkökulmasta – siitä pääjohtaja Draghin julkisesta toteamuksesta heinäkuussa 2012, että pankki tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi?

Sipilän hallitusohjelma on omavastuun ja yhteisvastuun linjauksissaan selkeä. Ohjelman mukaan: ”Suomi on talous- ja rahaliiton jäsenenä sitoutunut edistämään euroalueen vakautta. Suomen tavoitteena on sääntöperusteinen ja toimiva euroalue, jossa jokaisella jäsenvaltiolla itsellään on ensisijainen vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samoin jokainen jäsenvaltio vastaa itse veloistaan.”

Aikaisemmin keväällä valtiovarainministeriö linjasi EMU-raportissaan, että ”Pyrkimyksestä talouspolitiikan koordinaation jatkuvaan syventämiseen tulisi luopua. Sen sijaan tulisi tukea jäsenvaltioiden edellytyksiä ottaa vastuuta talouspolitiikan päätöksistä.”

Kreikan läheiset kumppanit ovat jo käynnistäneet keskustelut euroalueen kehittämisestä uusien kriisien ehkäisemiseksi. Toisin kun Suomen hallitusohjelma linjaa, ajattelu eteläisemmässä Euroopassa on kallellaan suurempaan yhteisvastuuseen.

Esimerkiksi Ranskan – jossa budjetti on viimeksi ollut tasapainossa 40 vuotta sitten – presidentti Hollande haluaa euroalueelle yhteisen hallinnon. Alueella voisi Hollanden mielestä olla oma budjetti, hallitus ja parlamentti, joka samalla varmistaisi demokratian toteutumisen. Mukana ovat muun muassa yhteiset velkakirjat.

Italian – jossa talouskasvu on viimeiset 15 vuotta ollut alle prosentin – valtiovarainministerin tuoreissa kaavailuissa olisi myös yhteinen työttömyysvakuutusjärjestelmä. Kyse on viime kädessä yhteisvastuun lisäämisestä.

Eteläisen Euroopan näkemyksistä paistaa läpi haikailu maailmaan, jota ei enää ole. Yhteisvaluutta-alue on erittäin haastava talousalue jo sinällään ilman ulkoisen devalvaation mahdollisuuksia. Globalisaation myötä talousalueet ovat kietoutuneita toisiinsa, mikä entisestään rajoittaa vapausasteita kilpailukyvyn kohentamiseksi.

Niinikään komission puheenjohtajan Junckerin johdolla tehdyssä suunnitelmassa edetään pankkiunionin kolmessa vaiheessa talouspolitiikan yhtenäistämisen ja yhteisvastuun suuntaan.

Jos ja kun keskustelu euroalueen tulevaisuudesta viriää toden teolla, olisi toivottavaa, että Suomen näkemykset tulevat kuulluksi. Hallitusohjelman ja VM:n EMU-raportin linjaukset korostavat sääntöjen noudattamista ja jäsenvaltioiden omaa vastuuta laittaa asiat kuntoon. Oikeassa yhteisvastuussa kaikki noudattavat yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Suomen hallitusohjelman linjaukset ovat kestäviä. Samalla tilanne korostaa sitä, että Suomen oma talous on nyt hallitusohjelman toteuttamisen, yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen ja yrittäjyysloikan kautta saatava ehdottomasti parempaan kuntoon.

 

Julkaistu Turun Sanomissa 14.8.2015.

Suomessa ja myös Varsinais-Suomessa joudutaan sopeutumaan isoon rakennemuutokseen. Nousuun tarvitaan nyt hallitusohjelman määrätietoista toteuttamista, yhteiskuntasopimusta ja isoa yrittäjyysloikkaa.

Presidentti Urho Kekkonen  aikanaan kysyi: ”Onko Suomella malttia vaurastua?” Ajat ja toimintaympäristö ovat paljon muuttuneet, mutta kysymys on edelleen hyvin ajankohtainen. Nyt eletään jatkuvaa globaalia talouden ja tuotannon rakennemuutosta Saksan vetämän yhteisvaluutan oloissa. Digitalisaatio antaa mahdollisuuksia, mutta syö samalla työpaikkoja.

Suomalaisen hyvinvoinnin kannalta on ratkaisevaa, että suomalainen työ ja tuotanto käyvät kaupaksi. Kilpailukyky ratkaisee sen, että työllisyys paranee. Näissäkin oloissa voi pärjätä, mutta lisää tuottavuutta, ketteryyttä ja uudistustahtoa pitää olla.

Vientivetoiselle maalle kilpailukyvyn menettäminen on kohtalokasta ja Suomessa on päästetty kustannustaso nousemaan liikaa. Tarvitaan vähintään viiden prosentin yksikkökustannusten alennus. Juuri tätä tavoitellaan yhteiskuntasopimuksella.

Yhteiskuntasopimuksen syntyminen lisää myös tärkeää luottamusta Suomen talouteen. Yhteiskuntasopimuksen syntyminen helpottaisi myös julkisen talouden säästöpaineita. Se mahdollistaisi myös työn verotuksen ­– joka on verotuksen suurin ongelma Suomessa – merkittävän keventämisen.

Veropolitiikassa tärkeitä ovat sekä matalahkot verokannat että hyvin tiivis veropohja ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Kaikkien tahojen ­­– ja erityisesti myös niiden, joilla menee hyvin – pitää olla tavoitetta edistämässä. Siksi tässäkin mielessä euroalueella olevat nollaverohoukuttimet yksityisten eläkkeen saajille Portugalissa ja Espanjassa ovat erittäin huonoja ja niitä ei voida hyväksyä. Valtiovarainministereiden pitää EU-tasolla keskustella nollaverohoukuttumista ja niistä luopumisesta, vaikka tuloverotus ei olekaan harmonisoitu EU:ssa. Erityisesti euroalueelle ne eivät mitenkään sovi. Suomen pitää olla hyvin aktiivinen verosopimusten muuttamisesta Portugalin ja Espanjan kanssa.

Etujärjestöjen pitää ymmärtää olla nyt aidosti edustamiensa ihmisten asialla ja se edellyttää hyvän ja työllistävän yhteiskuntasopimuksen tekemistä ripeästi. Kekkosen toista tunnettua sanontaa mukaillen –  kaikki syyt olla tekemättä nyt yhteiskuntasopimusta ovat tekosyitä.

 

Olavi Ala-Nissilä

kansanedustaja