Sote-uudistus eli sosiaali- ja terveyshuollon uudistus on nyt liikkeellä. Lähtökohtana on, että tehdyllä ratkaisulla voidaan parantaa sosiaali- ja terveyspalveluja koko Suomessa, turvata ihmisten lähipalvelut ja säästää tuntuvasti veronmaksajan varoja pitemmällä tähtäimellä.

Maakuntapohjaiset itsehallintoalueet ovat uudistuksen pohjana. Tämä linjaus itsehallintoalueista ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta antaa alueille ja alueiden asukkaille mahdollisuuden kehittää omalle seudulle parhaat ja sopivimmat ratkaisut.

Päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluista on myös tulevaisuudessa julkisella vallalla, mutta hoito- ja hoiva alan yritykset ja järjestöt voivat täydentää palveluja.

Ratkaisulla luodaan Suomeen kansanvaltainen itsehallinto. Muutos on historiallinen. Yhteisistä asioista päättäminen on tulevaisuudessa aidosti maakuntien ihmisten käsissä.

Lääkäriin on päästävä, sairaudet on hoidettava, sosiaalipalvelujen on toimittava ja ne on tehtävä siellä, missä ihmiset ovat. Uskonkin, että tämä tapahtuu parhaiten niin, että päätöksenteko on lähellä ihmistä ja laajemmilla hartioilla eli uusilla itsehallintoalueilla.

Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja erilainen eri osissaan.  Varsinais-Suomi on myös ainutlaatuinen maakunta. Maakunnan koko itsehallintoalueena ja samalla Sote-alueena riittää hyvin. TYKS yliopistollisena sairaalana tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluja laajemminkin Satakunnan ja Pohjanmaan suuntaan. Tämä yhteys ja mahdollisuus on tärkeä säilyttää ja samalla TYKS:n kehitys huippusairaalana.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin seudulliset aluesairaalat Loimaalla, Salossa ja Uudessakaupungissa liittyivät tämän vuoden alussa osaksi yhtä TYKS-sairaalaa. TYKS-Loimaalla, TYKS-Uudessakaupungissa ja TYKS-Salossakin on jo edetty sote-uudistuksen suunnassa ja haettu mm. perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon saumatonta yhteistyötä.

Tärkeää on, että sairaanhoitopiirin strategian mukaisesti seudullisten yksiköiden rooli on toimiva ja vahva yhden sairaalan kokonaisuudessa. Tämä edellyttää erikoissairaanhoidon lähipalvelujen saatavuutta ja yksiköiden erikoistumista, perussairaanhoidon toimivuutta ja 24/7 päivystysvalmiutta.

Terveydenhoidon ja keskeisten sosiaalipalvelujen järjestäminen uudistuksessa eroaa kuntapohjasta.  Toimijoiden määrä siten vähenee paljon. Se on seka haaste että mahdollisuus kuntien uudelle roolille.

Kunnat ovat jatkossakin hyvinvointiyhteiskunnan pohja, mutta nyt ne voivat keskittyä vastaamaan elinvoimasta ja kuntalaistensa muista palveluista entistä paremmin, kun keskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut hallinnoidaan isommalla alueella. Kuntien välisiä kuntayhtymärakenteita voidaan purkaa ja pakkoliitospuheet unohtaa.

Vierailullaan Varsinais-Suomessa ministeri Rehula antoi maakunnassa tehdylle työlle tunnustusta ja kehoitti aktiivisuuteen.  Sote-uudistuksessa on tarvittavaa valtionohjausta, mutta varsinainen uudistus tehdään Varsinais-Suomessa varsinaissuomalaisten toimesta.

Sote-uudistus alkaa vuonna 2019. Aikaa on mutta ei hukattavaksi. Tehdään Varsinais-Suomeen nyt mahdollisimman hyvä ihmisten lähi- ja erityispalvelut hyvin turvaava uudistus.

 

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 25.11.2015.

Maatalouden hallinnon taakkaa on välttämätöntä purkaa ja vähentää sekä hallinnon että valvonnan osalta.

Valvonnan osalta on tärkeää, että valvontaa ei tehdä vain sen itsensä vuoksi. Tämä koskee myös erityisesti maataloutta. Tarkastukset on tehtävä riskiperusteisesti ja valvonnan tulee olla riskiperusteista myös maatalousmenoissa. Periaate on ollut esillä jo pitkään EU:ssa, mutta sitä ei ole saatu etenemään.

Suomi haluaisi, että tilojen tarkastuksia tehtäisiin enemmän riskiperusteisesti. Nyt maatalouskomissaari Phil Hogan on esittänyt, että maat joissa tarkastuksissa virheiden määrä on alle kaksi prosenttia, tarkastus pitäisi tietyissä tapauksissa tehdä vain yhdelle prosentille tilojen pinta-aloista,  nykyisen viiden prosentin osuuden sijaan. Mielestäni EU:ssa tuijotetaan liikaa yksittäiseen virheprosenttiin ja sen kymmenyksiin. Tässä olisi parempi lähteä hallintojärjestelmien toimivuudesta eri jäsenmaissa. Niissä maissa, joissa maatalouden hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) toimii, pitää riittää prosentin pinta-alojen tarkastus. Esimerkiksi Suomi ja Viro ovat maitä, joissa hallinto-ja valvontajärjestelmä toimivat riittävän hyvin.

Komissio ei ole julkistanut, missä maissa virheitä on alle kaksi prosenttia. Suomi pärjännee kyllä tälläkin mittarilla, mutta se on liian byrokraattinen, eikä se luo jäsenmaille riittävää tahtotilaan laittaa järjestelmä kuntoon.

Suomessa normien purku ja sujuvoittaminen on Sipilän hallituksen toimesta lähtenyt hyvin liikkeelle. Tehtävästä ei suoriuduta hyvin, ellei myös Euroopan unioni hoida omaa osuuttaan. Suomen on nostettava asia esille sekä komission johdon tasolla että myös vahvasti EU:n neuvostossa. Myös Euroopan parlamentissa on oltava asiassa aktiivisia. EU-tasolla säädösten yksinkertaistamisesta on pitkään puhuttu, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Komissio ei ole tarttunut kunnolla Suomen esittämiin maatalouden byrokratian purkamisen tavoitteisiin. Yksikään maatalousministeri Kimmo Tiilikaisen toimesta tehdyistä Suomen ehdotuksista maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta ei ole vielä edennyt, tai niistä ei ole ainakaan vielä innostuttu. Ministeri Tiilikainen on kritisoinut aiheellisesti maatalouskomissaari Phil Hogania ja komissiota yksinkertaistamisen hitaudesta.

Esimerkiksi pinta-alojen mittaamisen tarkkuutta pitäisi lieventää, kotieläintilojen rikkeitten ja rangaistusten suhdetta kohtuullistaa ja maaseudun kehittämisrahaston tukien valvontaa helpottaa. Pinta-alojen hyväksyttävää muutosta pitäisi kasvattaa kohti puolta hehtaaria. Nykyisin pinta-ala saa muuttua 0,1 hehtaaria ilman rangaistusta. Rikkeisiin nähden rangaistukset ovat aivan liian suuria.

Euroopan komission talousennuste on Suomen kannalta karua luettavaa. Sen mukaan vain Kreikassa talous kasvaa heikommin kuin meillä. Halpa öljy, erittäin elvyttävä rahapolitiikka ja suhteellisen heikko eurokaan eivät ole Suomea kunnon myötätuuleen puhaltaneet. Kun tähän lisää sen, että maailmantalouden kasvuennustetta rukataan alaspäin, tilanteemme on hyvin vakava.

On siis yhdestoista hetki tunnustaa tosiasiat. Kuten se, että Suomi syö enemmän kuin tienaa. Ja se, että kokonaisveroastetta nostamalla tuota epäsuhtaa ei umpeen kurota. Jo nyt jokaiseen äitiyspakkaukseen voisi liittää 100 000 euron velkakirjan. Vuosittain uutta velkaa otetaan niin paljon jokaista syntyvää lasta kohden.

Midaksen sormea ei ole Euroopan keskuspankissakaan, vaikka se kuinka laajentaisi ja pidentäisi arvopapereiden osto-ohjelmiaan. Papereita painamalla ja numeroita siirtelemällä Suomea ei pelasteta.

Kun EKP ostaa omilla toimillaan aikaa, se on hyödynnettävä. Kuten ovat tehneet syvällä kuilussa käyneet Espanja, Irlanti ja Latvia. Talouden rakenneuudistusten ja julkistalouden tasapainottamistoimien myötä ne ovat päässeet hyvälle kasvu-uralle.

Tilannekuva ei tunnu olevan kaikille vieläkään selvä. Ilmeisesti odotetaan jotain Münchhausen-temppua ja sitä, että lisävelkaantuminen auttaa Suomea. Suomi ei voi kuitenkaan nostaa itseään hiuksista ylös. Suomi on viennistä riippuvainen maa. Meillä on isoja rakenteellisia ongelmia työllistymisen esteinä. Viime vaalikaudella korotettiin vain verotusta aivan tappiin ja melkein kaikki uudistukset jätettiin tekemättä.

Suomen taloudessa tarvitaan luottamusta, jotta yritykset investoivat ja työllistävät ja ihmiset rakentavat koteja ja tekevät hankintoja. Luottamus ei synny pelkistä puheista. Tarvitaan tekoja, jotka kohentavat kilpailukykyämme, jotka vakauttavat julkisen talouden, ja jotka uudistavat vanhoja toimintatapoja.

Uudistusten tietä tulee nostaa kilpailukykymme tasoa suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin. Kyse on esimerkiksi paikallisen sopimisen lisäämisestä ja kannustinloukkujen purkamisesta. Hallitus on aiemmin esitellyt toimintasuunnitelmansa kärkihankkeista ja reformeista. Saavutettu sote-ratkaisu ja sen toimeenpano tulee olemaan keskeinen osa hyvinvointimme tulevaisuutta.

Suomen uudistumiseen tullaan seuraavan kolmen vuoden aikana käyttämään miljardi euroa. Näistä suurin osa osoitetaan työllisyyteen, koulutukseen ja biotalouteen. Viimeisin on lupaavin mahdollisuus uusiin työpaikkoihin.

Toimintatapoja uudistamalla pitää luoda yhä sujuvampia edellytyksiä yrittämiselle, työnteolle ja ihmisten arkiaskareisiin. Normien purkaminen etenee jo ripeää vauhtia jokaisessa ministeriössä. Digitalisaatio ja älykkäät sovellukset ovat totta kai iso mahdollisuus.

Pieniä positiivisia signaaleja taloudessa jo on. Mahdollisuudet myönteiseen kierteeseen olisi kovalla yhteisellä ponnistuksella ja kilpailukykyloikalla.

Seuraavien viikkojen aikana nähdään, syntyykö etujärjestöjen ja hallituksen ja koko Suomen yhteinen ponnistus taloutemme hyväksi. Sitä tarvitaan vakavassa tilanteessa työllisyyden sillan rakentamiseksi ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 13.11.2015.