Suomessa ollaan nurinkurisessa tilanteessa. Sitä mukaa kun maamme talous-, työttömyys- ja velkaongelmat muuttuvat eri syistä yhä vakavammiksi, yhä enemmän tuntuu olevan heitä, joiden mielestä juuri  mitään ei saa tehdä. Talouden suuri kuva unohtuu keskusteluissa kovin helposti.

Ei-tiellä Suomelle tulee karhu kuitenkin vastaan. Suomi jäisi  menneisyyden loukkuun. Siihen ei yhteisen hyvinvointimme kannalta ole varaa.  Edellisellä vaalikaudella Suomessa saatiin aikaan vain yksi todellinen uudistus eli eläkeuudistus, josta uusi eduskunta sääti.  Kilpailukyky ongelmamme ei korjaantunut. Tekemättömyyden vuosia edelleen jatkamalla ei voida yhteistä hyvinvointiamme turvata.

Elämme Suomessakin nyt avoimessa taloudessa ja jatkuvassa maailmanlaajuisessa rakennemuutoksessa. Elämme Saksan vetämän yhteisvaluutan oloissa. joissa Suomen oma ulkoinen devalvaatio on poissuljettu.   Digitalisaatio ja robotiikka tuovat mahdollisuuksien ohella isoja haasteita työllisyydelle. Euroopan Keskuspankin löysä rahapolitiikka antaa aikaa, mutta ei ratkaise ongelmia. Siksi Suomessa on laitettava talous itse kuntoon.

Suomessa finanssipolitiikan viritys ollut EU-maiden keveintä vuosina 2008 – 2014. Esimerkiksi hyvään talouskasvuun päässeet euromaat Irlanti,  Espanja ja Latvia ovat toteuttaneet selvästi tiukempaa finanssipolitiikkaa. mutta niissä maissa on ollut valmius myös  uudistuksiin.  Suomen velkaantumisen määrä on vielä jotenkin siedettävä mutta kasvuvauhti on iso  ongelma erityisesti kun huomioimme väestörakenteen kehityksen. Kun myt otamme yli viisi miljardia velkaa ja Suomessa syntyy vuosittain 60 000 lasta, se tarkoittaa että äitiyspakkaukseen pitäisi liittää melkein 100 000 euron velkakirja.

Jos menosäästöt jätetään tekemättä, nykyiset nuoret joutuvat paitsi vastaamaan terveys- ja hoivapalveluista sekä eläkkeiden rahoituksesta niiltä osin, kun niitä ei ole rahastoitu, myös hoitamaan edellisen sukupolven lisääntyneen velkaantumisen ja hakemaan työpaikkaa taloustilanteessa, jossa talouden ongelmia ei vieläkään ole ratkaistu.  Näin emme voi jatkaa ja tärkeintä on siksi saada talous vihdoin nousuun. Kuten myös Suomen Pankki toteaa, vientituotantoa ei voi tukea kotimaista kysyntää ylläpitävällä, julkista velkaa lisäävällä elvytyksellä.

Suomi on hyvin vientivetoinen maa. Vientivetoinen maa ei voi nousta itseään hiuksista vetämällä.  Suomalaisen työn ja tuotannon on oltava kilpailukykyistä maailmalla ja kotimaassa. Jos ja kun  kilpailukyky kohenee, Suomessa tuottavat vientiyritykset voivat tehdä kannattavia tarjouksia hinnalla, jolla kaupat syntyvät. Silloin Suomeen kannattaa investoida, ja vientialoilla tuotanto ja työllisyys kasvavat.

Tällöin myös koko talouden tulot lisääntyvät. Se puolestaan tukee kysyntää ja työllisyyttä kestävällä tavalla.

Suomessa on aika helppo laittaa lakko pystyyn. ja Ruotsiin verrattuna niitä onkin paljon.  Suomalaisessa järjestelmässä laittomien lakkojen sakot ovat olemattomat ja toisaalta lakkoavustukset saajilleen pääosin verovapaita. AKT:n väläyttämät poliittiset lakot voivat kyllä pysäyttää Suomen elintärkeän viennin ja kaataa yhteiskuntasopimuksen mutta olisivat aivan vastuuttomia tässä tilanteessa.

Varsinais-Suomi   – perinteinen teollisuusmaakunta –  on menettänyt teollisuutta ja erityisesti vientiteollisuutta paljon. Erityisesti Nokian/Microsoftin puhelintuotannon loppuminen iski Salossa ja laajemminkin todella pahasti. Varsinais-Suomi on myös perinteinen elintarviketuotantomaakunta.  Maatalouden isot kannattavuusongelmat tuntuvat taloudessa maakunnassa laajemminkin.

Mutta voimme kääntää Suomen vihdoin  kasvuun ja siihen on ja käänteeseen on ensi vuonna mahdollisuus. Omassakin maakunnassamme olisi nyt pieniä myönteisiä merkkejä teollisuudessa Uudenkaupungin, Turun ja Loimaan seudulla.  Salon seudullakin on vahvaa kehittämistä ja valtion antavat tuntuvat panostukset helpottavat uuden nousun alkua. Uhkakuvat autoteollisuuden ja meriteollisuuden yltä ovat väistyneet. Bio- ja kiertotalous tuovat maaseudullekin  ja isoissa kannattavuusongelmissa olevalle maataloudelle uusia mahdollisuuksia. Lääketeollisuus on biotalouden vahva veturi maakunnassa.

Hyvinvointimme turvaamisen kannalta työmarkkinoilla tulee nyt sopia maltista ja uudistuksista. Yritykset ovat hyvin erilaisissa tilanteissa. Siksikin paikallista sopimista tarvitaan ja henkilöstön osallistumista siihen aidosti, Suomen yrittäjien, Finnveran sekä Työ-ja elinkeinoministeriön  PK-yritysbarometrin mukaan työehtosopimusten määräyksistä poikkeaminen yhteisesti sopimalla helpottaisi merkittävästi työllistämistä pk-yrityksissä. Työllisyysvaikutuksina tämä merkitsee 60 000 – 65 000 uutta työpaikkaa. Parhaimmillaan voidaan puhua työpaikkojen lähidemokratiasta, jolloin myös hyvinä vuosina kaikki hyötyvät.  Esimerkiksi työaikapankkien mahdollistaminen laajalti olisi sekä työntekijän että yrittäjän etu. Työllistymistä, työllistymistä ja yrittäjyyttä ja kannustavuutta edistäviä ratkaisuja nyt pitää tehdä. Tarpeetonta byrokratiaa nyt puretaan jo. Osaamisen edistäminen ja koulutus  kuuluvat  tähän tietysti myös ja eurosta pitää saada koulutuksessakin nyt vähän enemmän.

Varsinais-Suomessa pitää nyt hyödyntää hallituksen kaikkia kärkihankkeita tehokkaasti. Erityisesti biotalouden. koulutuksen ja digitalisaation kärkihankkeet ovat maakunnan kannalta erityisen tärkeitä. vauhdittaminen on tärkeä. Kokeiluihin pitää tarttua ja esimerkiksi perustulokokokeilu sopisi esimerkiksi Saloon mainiosti. Sote- ja aluehallintouudistusten mahdollisuuksiin pitää myös tarttua ennakkoluulottomasti.

Alhainen korkotaso ja energian hinta antaisivat mahdollisuuksia osaltaan kasvuun, jos niihin nyt yhdessä osataan tarttua.  Parasta olisi, jos nyt voidaan tehdä työllisyyttä ja uudistuksia edistävä yhteiskuntasopimus. Hyvä joukkue menestyy.  Kaikki syyt  – niin Elinkeinoelämän Keskusliiton kuin työntekijöiden työmarkkinajärjestöjen osalta –  olla tekemättä nyt yhteiskuntasopimusta, ovat tekosyitä.

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 2.1.2016.