Talousarvion elokuun budjettiriihtä leimaa murroksen aika. Kansainvälisen talouden poliittiset riskit ja Venäjän talousongelmat luovat epävarmuutta globaaliin talouteen.

Lähi-idän ongelmat jatkuvat. Ukrainan tilanne ja Krimin valtaus on voimistanut lännen ja Venäjän vastakkainasettelua. Maahanmuutto ja terrorismi koettelevat Eurooppaa. Epävarmuutta tuovat myös Turkin tilanne ja Iso-Britannian eroprosessi Euroopan Unionista.

Suomen on tällaisena murrosaikana harjoitettava vakauden ja liennytyksen ulkopolitiikkaa, jolla Suomi lähialueineen pidetään jännitteiden ulkopuolella. Lisäksi on laitettava talouttamme ja työllisyyttämme oikeudenmukaisesti kuntoon ja huolehdittava, että yhteiskuntamme pysyy mahdollisimman ehyenä.

Suomi ajautui viime vaalikaudella yhä vakavampiin talous-, työttömyys- ja velkaongelmiin. Maahamme tuli 100 000 työtöntä lisää. Uudistukset jäivät tekemättä, kun silloinen hallitus ei pystynyt päätöksiin eikä tehokkaaseen toimeenpanoon. Suomi päätyi kuilun partaalle.

Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman tärkeimpinä tehtävinä ovat olleet työllisyyden parantaminen, palvelujen turvaaminen ja velkaantumisen lopettaminen. Vaikka meillä on edelleen ongelmia ratkaistavana, näissä isoissa asioissa on saatu ratkaisuja aikaan. Talouden etumerkki on muuttunut positiiviseksi, ja Suomella on vihdoin suunta ja tekemisen meininki.

Budjettiriihessä on voimistettava työllisyys- ja talouskäännettä, jotta Suomi saadaan nousuun.

Talouden kasvua tukevat investoinnit on saatava nopeasti liikkeelle. Hallitus on päättänyt lähes kolmen miljardin euron panostuksista teihin, ratoihin ja muihin väyliin sekä tietoliikenneyhteyksiin. Liikennehankkeet elvyttävät taloutta, parantavat työllisyyttä ja turvaavat elämisen edellytyksiä koko maassa. Hankkeita on aloitettava mahdollisimman pian ja tarvittaessa aikaistettava.

Työllisyyden parantamisen ja etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen on oltava elokuun budjettiriihen ykkösasia. Meidän on myös jatkettava pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten kohentamista. Yksi ratkaisu on yrittäjävähennys, jonka mahdollisimman etupainotteista toteutusta tarvitaan.

Maatalousyrittäjien tilanne on nyt erityisen vaikea. Etenkin nuoret, tiloihin investoineet yrittäjät ovat ongelmissa. Tarvitaan kriisitoimia juuri nyt. Samalla on linjattava ruoantuotannon pitemmän ajan strategisia linjauksia ja vauhditettava biotaloushankkeiden etenemistä.

Ensi vuoden veronalennukset erityisesti työn verotuksen keventämiseksi voidaan nostaa 515 miljoonaan euroon, jos sopimukseen saadaan mukaan 90 prosenttia suomalaisista työntekijöistä.

Työelämän ja -markkinoiden uudistamista on jatkettava. Uusi neuvottelukierros on edessä jo reilun vuoden päästä. Myös silloin työllisyyden parantamisen on oltava tärkeintä. Parhaiten siinä onnistutaan Suomen mallilla ja paikallista sopimista yhteistyössä lisäämällä.

Hallitusohjelman 110 000 työpaikan tavoitteesta on pidettävä kiinni. Maamme työttömät ansaitsevat valoisamman tulevaisuudennäkymän.

Keväällä hallitus päätti neljän miljardin euron säästöistä tälle vaalikaudelle. Ne on tehtävä, jotta säästytään vuosittaiselta lisävelalta. Säästöistä huolimatta olemme pystyneet tekemään myös parannuksia.

Kesäkuussa allekirjoitettiin pitkään neuvoteltu historiallinen kilpailukykysopimus, jonka on arvioitu luovan 35 000–45 000 työpaikkaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja maakuntauudistus etenee. Takuueläkettä on korotettu ja korotetaan. 300 000 pienituloisinta suomalaista on vapautettu YLE-verosta. Omais- ja perhehoitoa laitetaan vihdoin kuntoon.

Talouden tilanteen niin salliessa parannuksia heikompiosaisten tilanteen helpottamiseksi on jatkettava. Nimenomaan hallituksen ja eduskunnan on pidettävä niiden suomalaisten puolta, joilla ei ole rahamiehiä ja -naisia tai etujärjestöjä tukenaan.

Suomen nousu ei tule ulkoapäin, vaan parempi tulevaisuus on tehtävä itse, uudistamalla ja sopimalla sekä tekemällä. Suomi on laitettava kuntoon. Vain siten selviydymme koko ajan vaativammaksi muuttuvassa maailmassa.

Olavi Ala-Nissilä

Maatalousnäyttely Okrassa MTK:n järjestämä seminaari katsoi maatalouden ja ruuantuotannon strategiaa kymmenen vuotta eteenpäin.

Suomalainen maatalous ja ruuantuotanto toimivat seuraavan vuosikymmenen jatkuvan muutoksen oloissa. Kun toimintaympäristö muuttuu, on toimintamallinkin muututtava ja kehityttävä.

Nostan esiin kahdeksan tulevien vuosien strategista teesiä.

Ensinnäkin Euroopan unionin ja Suomen on pärjättävä vapaakauppaneuvottelussa.

EU:n viime vuosina aloittamat monet kauppa­neuvottelut, merkittävimpänä niistä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut kauppa- ja investointi­sopimuksesta (TTIP), tarjoavat suuria mahdollisuuksia myös maatalousmarkkinoille.

Samaan aikaan neuvottelut pitävät kuitenkin sisällään myös lukemattomia haasteita ja uhkakuviakin EU:n maa­taloudelle.

Toiseksi tulevina vuosina Unionilta vaaditaan tiukkoja toimia maataloustuotannon ylituotannon rajoittamiseksi, ruokamarkkinoiden tasapainottamiseksi ja ruokamarkkinoiden toimimiseksi. Tehdyistä virheistä, kuten esimerkiksi kiintiöistä luopumisesta, pitää ottaa oppia, ja niin maatalousneuvoston kuin EU-parlamentinkin on tässä oltava erityisen aktiivisia.

Suomessa kaupan roolin on muututtava. Jos kauppa ei Suomessa aio ottaa reilumpia kauppatapoja käyttöön, kilpailulainsäädäntöä on pitää muuttaa.

Kolmanneksi tarpeetonta byrokratiaa pitää edelleen purkaa, säännöksiä ja lupamenettelyjä sujuvoittaa ja hallinnollista taakkaa keventää.

Myös Unionissa pitää edetä. Suomi on tehnyt lukuisia ehdotuksia Unionille muun muassa pinta-alamittauksiin, täydentävien ehtojen sanktioihin ja riskiperusteiseen valvontaan liittyen.

Neljäs teesi voidaan kiteyttää kolmeen sanaan: vienti, vienti, vienti.

Suomalaisen ruuantuotannon vientiponnistelut ovat olleet menneinä vuosina sittenkin riittämättömät. Asia on hallituksen kärkihanke, ja suomalaiset yritykset ovat jo liikkeellä, mutta paljon ponnisteluja vielä tarvitaan. Suomalainen ruoka ei maailmalla ole niin tunnettua, mutta arktinen laadukas, terveellinen ruoka on.

Viidenneksi on tärkeää, että peltopohjaisen biotalouden monia mahdollisuuksia hyödynnetään tulevina vuosina muun muassa energian tuotannossa.

Kuudenneksi ilmaston jatkuva muuttuminen tarjoaa suomalaiselle ruuantuotannolle etuja. Ne pitää hyödyntää tulevina vuosina täysimääräisesti.

Samoin jatkuvasti on tärkeää hyödyntää suomalaisen ruoantuotannon eettisyys ja puhtaus.

Seitsemänneksi ruuantuotannon innovaatiot tulee olla jatkuvasti kärkihankkeina. Esimerkiksi kasvinviljelyssä kauran ja rukiin osalta voidaan innovaatioin edetä pitkällekin. Siitä on jo monia hyviä esimerkkejä.

Samalla digitalisaatio ruoantuotantoketjussa on monella tavalla mahdollisuus.

Kahdeksanneksi – ja tämä on tärkeintä – seuraavalla vuosikymmenellä markkinat ja kuluttajat ovat keskiössä yhä enemmän. Samalla ruoka ja viljelijä ovat keskiössä.

Tästä kokonaisuudesta syntyy yhdistelmä, jolla suomalainen ruuantuotanto pärjää ja syntyy kasvun eväitä.

Ruuantuotanto tarvitsee tulevaisuuden strategiset teesit ja niiden tehokkaan toteuttamisen.

Kuluvana vuonna on maailmalta kuultu todella huonoja uutisia huonosta hallinnosta ja käytännöistä huippu-urheilussa.

Useiden kansainvälisten urheilujärjestöjen rahankäyttö on ollut leväperäistä ja suoranaista lahjontaa on esiintynyt. Uusitut dopingtestit ovat karmeaa luettavaa. Ja yksittäisen valtion sallimat dopingkäytännöt syövät huippu-urheilun uskottavuutta rotan lailla. Eihän todellakaan kilpailla siitä, missä maassa on toimivampi dopinghuijaus!

Suomalaisia ja yleensä eurooppalaisia käytäntöjä voitaneen pitää keskimääräistä parempina. Esimerkiksi Euroopan Lentopalloliitossa on hyvään hallintoon panostettu. Kuitenkaan ei ollut tänä vuonna hyvä uutinen se, että Suomen Olympiakomitean on epäilty käyttäneen osittain väärin vuonna 2014 saamiaan valtionavustuksia.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen painotti läpinäkyvyyttä ja kutsuikin professori Heikki Halilan selvittämään, miten valtion avustusprosessien kriteeristöä voitaisiin selkeyttää ja samalla lisätä järjestelmän läpinäkyvyyttä.

Euroopan unionilla on ns. tukitoimivalta urheilun ja liikunnan alalla eli se voi tukea, yhteen sovittaa ja täydentää jäsenvaltioiden liikuntasektorin toimia. Unionin toiminnalla pyritään kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä samoin kuin suojelemalla urheilijoiden, erityisesti kaikkein nuorimpien urheilijoiden, fyysistä ja henkistä koskemattomuutta.

Hyvää hallintoa (good sport governance) korostetaan kansainvälisten urheilujärjestöjen säännöissä ja periaatteissa. Myös hyvät arvot – avoimuus, rehellisyys, läpinäkyvyys, urheilun puhtaus, yhdenvertaisuus – ovat läsnä niin puheissa kuin hyvin tehdyillä nettisivuilla. Ongelmana on siinä, että käytännöt ovat olleet muuta varsinkin silloin, kun suuret rahat ovat kyseessä ja kansallinen menestys kaikki kaikessa.

Lain, säädösten ja ohjeiden kirjaimen noudattamisesta pitää päästä lähemmäksi lain hengen toteuttamista. Kyse on arvoista ja etiikasta. Jos ne pettävät, mitkään säännöt ja ohjeet eivät riitä. Urheilun itsensä tulevaisuuden takia on aivan välttämätöntä, että arvot palaavat maailmalla urheilun käytöntöihin. Suomi olkoon tässä veturi ja edelläkävijä.

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä