Tervetuloa asia- ja vaaliriiheen Loimaan Sarka-museoon 1.2. klo 18 alkaen evästämään kansanedustaja Olavi Ala-Nissilän vaalikampanjaa ja keskustelemaan Varsinais-Suomen ja Suomen tulevaisuuden haasteista. Paikalla keskustelua vauhdittamassa kansanedustajat Olavi Ala-Nissilä ja Sirkka-Liisa Anttila.

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Tervetuloa!

Tule mukaan kansanedustaja Olavi Ala-Nissilän asia- ja vaaliriiheen perjantaina 1.2. klo 18 alkaen Sarka-museoon Loimaalle. Tarkoitus on evästää Olavin kampanjaa ja keskustella keinoista Suomen ja Varsinais-Suomen kasvun turvaamiseksi. Paikalla keskustelua vauhdittamassa myös kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila. Kahvitarjoilu.

Tervetuloa!

Kauppalehden pääkirjoitus (20.12.) osuu ytimeen nostaessaan huolen suomalaisten yritysten omistajuudesta. Kotimaisen omistajuuden lisääminen on keskeinen ratkaistava ongelma, ei ulkomainen omistajuus sinällään. Ulkomaiset omistajat tuovat meille pääomia ja osaamista sekä verkostoja.

 

Jos emme onnistu omistajauuden vahvistamisessa, suomalaisia yrityksiä omistavat pääosin ulkomaalaiset omistajat. He voivat tulla joko idästä tai lännestä. Kun päätökset tehdään muualla, suomalaisten kannalta epävarmuus kasvaa. Pääomat, pääkonttorit ja työpaikat liikkuisivat sutjakkaasti rajojen yli. Tähän ei voisi kuin sopeutua.

 

Keskustan tavoitteena on, että yritykset voivat kasvaa kannattavasti Suomessa. Halumme vahvistaa kotimaista omistajuutta. Kotimainen omistaja on usein pitkäjänteisempi ja investoi todennäköisimmin Suomeen. Tämä puolestaan synnyttää uutta työtä.

 

Suomessa ei ole liikaa suuria omistajia. Ankkuriomistuksella on merkitystä niin pörssiyhtiöiden pääkonttorien sijainnin kuin omistusjärjestelyidenkin kannalta. Ankkuriomistajalla on tärkeä rooli, sillä siihen liittyy tavoitteellinen vallankäyttö. Ankkuriomistajuus korostuu erityisesti vaikeina aikoina. Valtion yksi rooli on toimia ankkuriomistajana. Työeläkeyhtiöt eivät ole tähän rooliin ole pääsääntöisesti olleet halukkaita. Kotitalouksien roolia omistajana on myös vahvistettava.

 

Nykyinen hallitus on tukenut monin tavoin omistajuutta. Olemme muun muassa keventäneet perintöverotusta ja tukeneet yritysten omistajanvaihdoksia. Osakesäästötilin luominen on yksi toimenpiteistä, joilla edistetään kotimaista omistajuutta ja helpotetaan kotitalouksien sijoittamista pörssiosakkeisiin.

 

Nämä toimet tarvitsevat jatkoa. Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) esitys laaja-alaisesta ohjelmasta omistajuuden edistämiseksi on toteutettava ensi vaalikaudella. Suomi tarvitsee erilaisia omistajia. Kotitalouksia, perheyrityksiä, ulkomaalaisia sijoittajia, eläkeyhtiöitä ja valtiota. Omistamisella on väliä.

 

Olavi Ala-Nissilä

Keskustan talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja

 

 

Arvoisa puhemies,

 

Ranskalainen, jo edesmennyt laulaja Yvonne Printemps sanoi aikanaan:

 

”Onneen vaaditaan kolme asiaa. Jotain tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain mitä toivoa.” Onni on hyvää elämää. Jokaisella ihmisellä on siihen oikeus. Politiikalla on varmistettava, että jokaisella ihmisellä on hyvään elämään myös mahdollisuus.

 

Arvoisa puhemies,

 

Edellisen hallituksen perintö oli todella kehno. Siksi viime vuosina on jouduttu liikaakin katsomaan sitä, mitä jää viivan alle. Kun ihmisille on nyt saatu töitä, voimme viimein laittaa jotain myös viivan päälle.

 

Ensi vuonna nostetaan pienimpiä eläkkeitä ja köyhimpien lapsiperheiden päivärahoja. Parannukset menevät oikeisiin osoitteisiin.

 

Arvoisa puhemies,

 

Sanotaan, että yhteiskunnan mitta on, miten se pitää huolta heikoimmistaan.

 

Ranskan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja osin Ruotsinkin tapahtumat osoittavat, miten voi käydä, kun tiukilla olevat, ihan tavalliset ihmiset kokevat itsensä unohdetuiksi.

 

Suomi on kansainvälisesti mitaten edelleen tasa-arvoinen maa. Kiitos yhdessä tehtyjen uudistusten, myös maamme taloudessa menee hyvin. Lyhennämme valtion velkaa ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen.

 

Keskustalla ei kuitenkaan tarvetta puhua mustaa valkoiseksi. Tiedämme, että vihreää näyttävien numerojen takana arki on monelle suomalaiselle vielä selviytymistä päivästä toiseen.

 

Työttömyyttä on edelleen monessa kodissa. Pätkä- ja silpputyöläisillä, pienyrittäjillä viljelijöillä toimeentulo on jatkuvasti vaakalaudalla. Ulosotossa on puoli miljoonaa ihmistä.

 

Yli satatuhatta lasta joutuu elämään köyhyydessä ja kymmeniä tuhansia nuoria on vaarassa syrjäytyä. Pienestä pitäen alkava osattomuus on tuhoisinta paitsi lapsille ja nuorille itselleen, myös tälle maalle.

 

Aina ole kyse vain rahasta. Esimerkiksi yksinäisyys on totisinta totta yhä useammalle suomalaiselle.

 

Arvoisa puhemies,

 

Lähivuosina tärkeintä on saada ja pitää kaikki mukana. Me talousmiehet ja -naiset puhumme osallistavasta ja mukaansa ottavasta kasvusta, josta muuten olen juuri kirjoittanut myös kirjan.

 

Työllisyyden edelleen parantaminen on tietenkin iso osa ratkaisua. Keskustan tavoite on, että ensi vaalikaudella vähintään satatuhatta vielä ilman töitä olevaa työllistyy. Esimerkiksi yhä useammalla osatyökykyisellä on oltava mahdollisuus saada ”jotain tekemistä” ja ”jotain mitä toivoa”.

 

SDP näyttää olevan heikentämässä pienyrittäjien tilannetta. Keskustan vaihtoehto on toinen. Me haluamme parantaa pienyrittäjien mahdollisuuksia pärjätä ja työllistää. Tässä yksi ratkaisumme on paikallisen sopimisen edistäminen.

 

Arvoisa puhemies,

 

Ylisukupolvisesti kestävä taloudenpito on tärkeää. Inhimillinen, oikeudenmukainen ja turvallinen yhteiskunta on kuitenkin isompi päämäärä. Rahaa tässä maailmassa on, mutta on arvovalinta, mihin sitä käytetään.

 

Keskusta osoittaisi rahaa perheille. Köyhimpien perheiden toimeentuloa helpottaisimme täsmätoimilla, kuten puheenjohtaja Juha Sipilä on esittänyt. Kotiapuun tulee jo ensi vuonna lisää rahaa ja tätä matalan kynnyksen tukea on edelleen lisättävä koko maassa.

 

Sekä SDP että Kokoomus näyttävät suunnittelevan kotihoidontuen romuttamista tavalla tai toisella. Keskustan vaihtoehto on turvata vanhemmille aito valinnanmahdollisuus lastenhoidossa.

 

Perhevapaat kaipaavat remonttia, mutta uudistuksen on oltava perheille parannus, ei leikkaus. Sen on myös mahdollistettava yhä useammalle äidille ja isälle esimerkiksi osa-aikatyö perhevapaiden aikana.

 

Arvoisa puhemies,

 

Myös koulutuksessa Keskustan linja on tasa-arvo. Koulujen jakautuminen hyviin ja huonoihin on estettävä. Jokaisella lapsella ja nuorella on oltava mahdollisuus opiskella niin pitkälle, kuin omat kyvyt kantavat. Keskustan yksi ratkaisu on pienten lasten koulu, jossa esiopetuksen ja peruskoulun kahden ensimmäisen luokan aikana varmistetaan perustaitojen riittävyys.

 

Tavoitteemme on, että jokaisella nuorella on vähintään toisen asteen tutkinto. Ammatilliseen koulutukseen ehdotamme tuhatta uutta opettajaa ja ohjaajaa. He jalkautuisivat työpaikoille auttamaan siinä, että nuori todella saa tehdä opintoihinsa liittyviä asioita, eikä jää tuuliajolle.

 

Yhteiskuntaan on ajettava sisään elinikäinen oppiminen. Se on kestävä tapa pitää kaikki mukana, kun työ, työelämä ja työmarkkinat muuttuvat. Osaamisemme turvaaminen edellyttää yhteistyötä hallituksen ja eduskunnan, työmarkkinajärjestöjen ja elinkeinoelämän kesken. Suomella olisi tarvetta yhteiseen osaamissopimukseen.

 

Arvoisa puhemies,

 

Perusturvan parantamista on jatkettava myös lähivuosina. Ennen muuta pienimpiä eläkkeitä on tavalla tai toisella edelleen korotettava. Niiden varassa kituuttaa lukemattomia tätä maata rakentaneita ikäihmisiä.

 

Perusturvaa on samalla uudistettava. Maailma on muuttunut. Perusturvasta on tehtävä tuntuvasti nykyistä yksinkertaisempi. Sen on aina kannateltava heikointa, mutta sen on myös tuettava työntekoa ja sovittava ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin paremmin.

 

Keskustalle tasa-arvo on paitsi ihmisten, myös maan eri osien välistä. Elämisen edellytykset on turvattava myös selkosilla. Työpaikkojen, palvelujen ja koulutusmahdollisuuksien lisäksi liikenneväylien on oltava kunnossa. Jotta tämä on kestävästi mahdollista, hankkeiden kustantamiseen tarvitaan kokonaan uusia ratkaisuja, kuten esittämämme väyläyhtiö.

 

Ihmisillä on myös oltava varaa liikkua. Julkisuudessa esillä olleet ehdotukset isoista polttoaineverojen korotuksista ja uusista tiemaksuista hankaloittaisivat kohtuuttomasti suomalaisten arkea niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Ilmastonmuutosta on hillittävä, mutta se on tehtävä myös vähäosaisten kannalta oikeudenmukaisesti. Ratkaisevaa on maailman mahtavien, ennen muuta Yhdysvaltojen ja Kiinan toiminta.

 

Arvoisa puhemies,

 

Eurooppa ja maailma ovat sekavassa ja epävarmassa tilanteessa. Siksi täällä Suomessa on pidettävä omat asiamme kunnossa ja yhteiskunta kokonaisena. Myös seuraavalla hallituksella ja eduskunnalla on oltava päätöksenteko- ja yhteistyökykyä.

 

Keskustan lähtökohta on, että nousuvesi voi nostaa kaikkia laivoja. Kaikki on saatava mukaan – ja pidettävä mukana.

 

Ihmisten luottamuksen vahvistamiseksi politiikalla on nykyistä paremmin vastattava heidän toiveisiinsa ja huoliinsa. Tässä itse kullakin meistä puolueesta riippumatta on peiliin katsomisen tarvetta.

 

Yhdessä sopimamme ja pitkään toivottu parannus sotaveteraanien palveluihin kuitenkin osoittaa, että tässä talossa pystytään yhteistyöhön. Siinä on Suomen voima myös tulevaisuudessa.

 

 

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilän uusi kirja ”Ottakaa mut mukaan – Osallistavaan kasvuun” ilmestyy 10.12.

Kirjaa myy Varsinais-Suomen maakuntaviesti ry ja hinta on 15€.

Tilauksen voi tehdä suoraan Olaville: olavi.ala-nissila@eduskunta.fi

Tilaa vaikka pukinkonttiin!

Viimeisimmät tiedot työllisyydestä ja taloudesta kertovat, että pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman vaativat taloustavoitteet ovat toteutumassa hienosti.
Tämän vaalikauden alussa Suomen talouden tila olikin vakava.  Edeltäneellä hallituskaudella oli tullut 100 000 työtöntä lisää, julkinen velka oli kasvanut jopa 5 – 7 miljardin vuosivauhdilla ja Suomi oli menettänyt kilpailukykyään ja tuottavuuttaan kilpailijamaihin verrattuna todella huolestuttavasti. Myös kyky tehdä päätöksiä ja uudistuksia oli aika surkea. Hieman kärjistäen voi sanoa, että olimme Kreikan tiellä. Samaan aikaan kuitenkin maailmalla ja Euroopassa talous oli ollut selkeässä kasvussa.

Keskusta ja puheenjohtaja Juha Sipilä kävivät vaalit teemalla ”Suomi kuntoon”. Hallitusohjelman talousosaan tuli pitkälti Keskustan linjaukset.

Suomessa tehtiin ensi kertaan strateginen hallitusohjelma. Sen kaksi keskistä strategista aluetta olivat juuri työllisyyden parantaminen ja velkaantumisen kasvun lopettaminen. Sipilän hallitus linjasi strategisessa ohjelmassaan, että Suomen työllisyysastetta pitää nostaa lähemmäksi muiden pohjoismaiden tasoa. Olimme pahasti jäljessä. Tavoite oli 72 prosenttia hallituskauden alun  69 prosentin tasosta.  Tavoitteita sekä työllisyyden että velkaantumisen taittamisen osalta pidettiin oppositiossa heti epärealistisena. Jotkut ekonomistit melkein pilkkasivat. Talouden Arviointineuvosto ei pitänyt niitä juuri mahdollisena.

Nyt kuitenkin on selvää, että hallituksen työllisyystavoite ja julkisen talouden tasapainostavoite toteutuvat. Ne toteutuvat jopa ennenaikaisesti. Työllisyystavoite on jo käytännössä 72 prosenttia. Velkaantuminen on taittumassa hyvää vauhtia ja velkaantumisen  kasvun loppu häämöttää.  Se on erityisen tärkeää, sillä suuren maan naapurina elävän pienen maan asioiden ja taloudellisen itsenäisyyden pitää olla aina kunnossa.

Eduskunnan keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa lähdetään yleensä siitä, että kaikki paha on hallituksen vika ja mikään hyvä ei ole sen ansio. Eri tekijät vaikuttavatkin talouskehitykseen. Mielestäni on kuitenkin selkeästi nähtävissä, että kilpailukykysopimuksella, hallituksen strategisella ohjelmalla ja johtamisella sekä tekemisen meiningin ja luottamuksen palaamisilla on ollut tärkeä merkitys.

Hallituksen aloitettua luottamuksen paluu näkyi pian sekä kuluttajien että yrittäjien luottamusindikaattoreissa.  Tekemisen meiningin paluu toi talouteen luottamusta ja se on erityisen tärkeää niin kuluttajien kulutuspäätösten kuin yritysten investointipäätösten takia.

Suomeen syntyi kansainvälistä huomioita ja arvostusta syntynyt kilpailukykysopimus. Se meinasi  kaatua viisi kertaa mutta pääministeri oli sitä nostamassa joka kerta nostamassa pois kanveesista. Kilpailukykysopimuksella on ollut totta kai merkitystä Suomen viennin ja talouden kannalta. Siitä pitää antaa iso tunnustus myös työmarkkinajärjestöille ja erityisesti pienipalkkaisille julkisen alan työntekijöille. Monia säästöpäätöksiä on jouduttu tekemään ja verotuksessa on ollut suurempituloisten solidaarisuusvero ja ns. eläkeläisten tietyn tulorajan jälkeinen ns. raippavero. Talkoissa on siis oltu hyvin  laajalti vaikkakaan ei tulomaltti ole pitänyt riittävästi kaikkien suurituloisten johtajien tulojen suhteen

Hallituksen strategisella hallitusohjelmalla ja sen uudistuksella on ollut myös tavoiteltu merkitys.  Työnteon kannattavuutta on parannettu, työllistämistoimia tehty ja byrokratiaa purettu.

Nyt oleellisinta on kuitenkin katsoa eteenpäin.  Asetettu ja saavutettu 72 prosentin työllisyysaste ei vielä riitä. Työllisyystavoite on nostettava seuraavalla vaalikaudella ja nostettukin 75 prosenttiin. Se on pohjoismaista tasoa.

Syitä on monia. Kyse on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusteesta. Ikääntyvässä Suomessa ja syntyvyyden laskiessa ei ole mahdollisuuksia ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa globaalissa maailmassa alhaisella työllisyystasolla.

Työllisyysasteen paraneminen parantaa julkisen talouden tasapainoa selkeästi. Menot vähenevät, kun muun muassa työttömyysmenot ja toimeentulotukimenot vähenevät. Verotulot kasvavat ja varsinkin yhteisöverotulot ovat herkkiä talouden kasvun muutoksille.

Nyt uudella vaalikaudella lähtökohta on paljon parempi. Uudistuksia vaan pitää jatkaa. On hyvä, että niihin nyt varaudutaan jo eriarvoisuuden vähentämistä pohtineen työryhmän kautta, sosiaaliturvan uudistamista pohtivan työryhmän kautta ja että  verotuksessa tehdään erityistä tiekarttaa.

Oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat keskeiset ja tärkeät asiat. Eläkeläisten, sosiaaliturvan varassa elävien ja pienituloisten pitää tuntea, että heidät kasvuun osallistetaan. Osallistavampaa  ja kaikki mukaan ottavaa talouskasvua Suomi jatkossa tarvitsee ja siihen on  nyt mahdollisuus.

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä on Keskustan talous- ja veropoliittisen työryhmän puheenjohtsja ja eduskunnassa mm. tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja ja jäsenenä valtiovarainvaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa

Kansanedustaja Ala-Nissilä on huolissaan Suomen ruokastrategiasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista maatalouteemme. Siksi hän kysyikin hallitukselta seuraavan kirjallisen kysymyksen:

Vuonna 2018 ja lähivuosina ruokastrategiassa pitää keskittyä isoihin asioihin. Ne ovat maatalouden kannattavuuden parantaminen ja ilmastonmuutokseen ja mahdollisiin kriiseihin varautuminen. Tässä on oleellista niin kotimaassa tehtävät toimet kuin valmistautuminen EU:n uuteen rahoituskauteen.

 

Ilmastomuutos etenee ja ehkä ennustettua nopeammin. Kuluva talvi on vastannut erityisesti Etelä-Suomessa ennusteita: maa on pysynyt märkänä ja laajoilta alueilta paljaana.

 

Ilmastonmuutos saattaa olla Suomen maataloudelle uhka, mutta se on myös mahdollisuus. Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmosen mukaan ilmastonmuutos kuivattaa nykyisiä maatalouden päätuotantoalueita, joissa on paljon väestöä. Suomelle Kuhmonen näkee ilmastonmuutoksessa mahdollisuuksia, kun muualla tuotantokyky heikkenee ja kustannukset kasvavat kuivuuden myötä. Tarvitaan nyt muutokset huomioivia strategisia linjauksia.

 

Syksyllä 2017 oli mittavat satovahingot ja viljelijöiden vaikeudet suurimmassa osassa maata sen seurauksena. Kun maatalouden kannattavuus on heikkoa, ala ei kestä tällaisia sään aiheuttamia vahinkoja. Kannattavuuden ollessa heikkoa, myöskään ruuan halpuuttaminen nykyisellä tavalla ei ole kenenkään etu. Kannattavuuden heikentyessä ei alalle hakeudu riittävästi nuoria viljelijöitä Suomessa eikä Euroopassakaan. Kerran hylättyä tilaa on vaikea saada vuosien kuluttua uudelleen toimimaan. Kyse on tulevaisuuden ruokaturvasta.

 

Kuhmosen arvion mukaan ilmastonmuutoksen haitat ovat Suomessa suhteellisen pieniä. Näin lienee ainakin lyhyellä tähtäimellä, mutta ilmastonmuutos lisää tulevaisuudessa satovaihtelun riskiä. Tilojen viljelykasvivalikoima tulisikin saada monipuolisemmaksi ja tilojen välistä yhteistyötä rakennettua. Viljelykasvien monipuolisuudessa on nähtävissä mahdollisuus myös kasvisyönnin ja vegaanisuuden yleistyessä. Öljy- ja palkokasvien, eri viljojen ja jopa harvinaisempien erikoiskasvien kuten tattarin, kuminan ja hampun viljelyllä voi tasata satovaihtelun tuomia riskejä ja niille on syntymässä myös kysyntää ruokatrendien myötä. Tällä voidaan myös hoitaa maata ja sen kasvukuntoa.

 

Ministeri Jari Leppä on ruokastrategiassa aivan oikein nostanut kannattavuuden kärkeen ja ykkösasiaksi. Valmisteilla olevat linjaukset reilummasta kaupasta ja elintarvikemarkkinalaista sekä ruokavaltuutetusta ovat tärkeitä tuoda nyt keskusteluun. EU:n maatalousomissaari Hoganilta voidaan perustellusti odottaa samansuuntaisia linjauksia EU-tasolla.

 

Suomen puheenjohtajakaudella voidaan vaikuttaa EU:n maatalouspolitiikan linjauksiin. Unionin uuden rahoituskauden maatalouspolitiikkaa kuitenkin linjataan jo 2018.

 

Brexitin jälkeen EU:n budjetti ja maatalouspolitiikan rahoitus kasvavissa budjetin yleisissä tarpeissa eivät onnistu sitomalla budjetin koko tiukasti yhteen prosenttiin bkt:stä. Joustavuutta ja liikkumatilaa EU-budjetissa tarvitaan. Ajatukset kansallisen liikkumavaran lisääntymisestä maatalouspolitiikassa ovat tärkeitä ja niiden tulee kulkea rinnan kansallisesta huoltovarmuudesta vastaamisen kanssa. Maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen ovat mahdollisia. Suomessa on edetty, EU:ssa ei niinkään. Suomen yhdessä viiden muun maan kanssa tekemät 66 byrokratianpurkuehdotusta ovat hyvänä pohjana tarpeettoman byrokratian vähentämisessä.

 

Ilmastonmuutos vaikuttaa viljelyyn Suomessa ja EU:n alueella jo nyt. Tämä on huomioitava. Jo nyt tarvitaan strategisia linjauksia tulevaisuutta ajatellen.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Miten hallitus aikoo toimia niin, että Suomen ja EU:n ruokastrategioissa huomioidaan ilmastonmuutoksen ja mahdollisten kriisien vaikutukset Suomen omassa ruokaturvassa ja laajemmin EU:n tulevissa maatalouspolitiikan linjauksissa?

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen susipolitiikasta. Ala-Nissilä on huolissaan kaatolupien vähyydestä ja juridisen näkökulman tulemisesta mukaan.

 

  • Meille Varsinais-Suomeen myönnettiin tammikuulle yksi kaatolupa Pöytyän, Oripään ja Loimaan alueelle, vaikka useampia haettiin. Luonnonsuojeluliito Tapiolan Satakunnan ja Varsinais-Suomen piiri teki luvasta kuitenkin valituksen ja se määrättiin täytäntöönpanokieltoon. Käytännössä tällainen kikkailu tekee kannanhoidollisen pyynnin ja häirikkösusienkin kaatamisen käytännössä lähes mahdottomaksi, Ala-Nissilä taustoittaa tilannetta.

 

Kirjallisessa kysymyksessään Ala-Nissilä sivuaa Suomen susipolitiikkaa laajemminkin. Hän penää luottamusta eri toimijoiden välille ja vaatii uuden kannanhoitosuunnitelman tekemistä.

 

  • Vuonna 2014 tehdyssä kannanhoitosuunnitelmassa puhuttiin kauniisti yhteistyöstä ja luottamuksesta, nyt kuitenkin esimerkiksi Metsästäjäliitto on irtisanoutunut suunnitelmasta. Metsästäjien ja tutkijoiden välillä on kuilu ja luottamusta ei tunnu löytyvän. Kanta-arviointia ei pidetä puolin eikä toisin läpinäkyvänä ja avoimena. Siltojen rakentamiseen eri toimijoiden välille vaaditaan nyt aktiivista roolia ministeriöltä. Tämä kysymys koskettaa yhteiskuntaamme laajasti, Ala-Nissilä toteaa.

 

Ala-Nissilä penää lisäksi suunnitelmaa Suomen susipolitiikasta pitkällä tähtäimellä. Susi on Suomessa luokiteltu EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV, mikä tekee siitä tiukasti suojellun. Kuitenkin Baltian maissa ja poronhoitoalueilla susi on luokiteltu liitteeseen V mikä tekee siitä yhteisölle tärkeän, mutta vaaditaan ainoastaan hyödyntämisen sääntelyä.

 

  • Suomen tulee pohtia, tulisiko laajemmalta osin maassamme tai jopa koko maan osalta susi luokitella liitteeseen V. Susi aiheuttaa meille haittaa ja vaaratilanteita muuallakin kuin poronhoitoalueella.

 

 

OECD:n keskiviikkona julkaisema Suomen maaraportti on viimeisin osoitus Sipilän hallituksen talouspolitiikan oikeellisuudesta. Raportti antaa selkeän tuen niille vaikeillekin ratkaisuille, joita talouden vahvan myönteisen käänteen aikaansaaminen on edellyttänyt, Keskustan talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä sanoo.

– Nyt talous kasvaa ja työllisyys paranee odotettua tuntuvasti paremmin. Kymmenissä tuhansissa perheissä toimeentulo on kohentunut. Uudistuksia työllisyyden parantamiseksi on jatkettava niin, että seuraavalla vaalikaudella vähintään 100 000 työtä vailla olevaa työllistyy.

Ala-Nissilän mukaan OECD kiinnittää aivan oikein huomiota Suomen verotukseen.

– Keskustan tavoite on uudistaa verotusta entistä pitkäjänteisemmäksi, johdonmukaisemmaksi, oikeudenmukaisemmaksi ja talouden kasvua tukevaksi. Hallituksen liikkellepaneman verotuksen tiekartan lähtökohtana on entistä ennustettavampi ja työntekoon ja investointeihin kannustava verotus. Verotuksen tiekartta tulee merkittävästi parantamaan verotusjärjestelmämme kehittämismahdollisuuksia.

Ensi vaalikauden isoja asioita on sosiaaliturvan uudistaminen. Valmistelu on jo Keskustan johdolla aloitettu. OECD:n raportti tuo arvokkaan lisän tähän keskusteluun.

– Sosiaaliturvan uudistamiselle luo hyvän pohjan hallituksen aikaansaama tulorekisteri, joka tulee voimaan 2019. Se mahdollistaa modernin, toimivan ja reaaliaikaisen sosiaaliturvan, joka palvelee ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla ja vastaa meneillään olevaan, koko ajan voimistuvaan työn, työelämän ja työmarkkinoiden muutokseen, Ala-Nissilä toteaa.

Paljon puhuttu perhevapaauudistus on tarpeellinen. Uudistusta laajalti kannetaan. Keskusta oli ensimmäinen, joka esitti oman mallinsa.

Nyt uudistus otti tarvitsemansa aikalisän. Sitä ei voi tehdä vain työelämän ehdoilla ja perheiltä leikkaamalla. Perhevapaauudistuksen pitää aidosti parantaa perheiden tilannetta ja valinnanvapautta, lapsen kasvua ja perheen yhdessäoloa tukien.

Syntyvyys on Suomessa laskenut jo kuusi vuotta peräkkäin ja vuoteen 1990 verrattuna vuodessa syntyy yli 12 000 lasta vähemmän. Tästä pitää olla huolissaan.

Esillä ollut esitys perhevapaista oli oikeastaan yhden lapsen politiikkaa, sillä tuet olisivat nousseet jonkin verran vain ensimmäisen lapsen osalta. Mutta jo kahden lapsen perheissä – tulotasosta riippumatta – tuet olisivat laskeneet.

Erityisen kova perhetukien lasku olisi ollut pienituloisilla (perheen tulot 3 000 euroa kuukaudessa) kahden tai useamman pienen lapsen perheellä, Kelan laskelmien mukaan jopa yli 5 000 euroa kolmen vuoden aikana.

Lapsimyönteisyyden kannalta erityisen tärkeää on perheen turvallisuus ja toimeentulo lapsen ensimmäisinä vuosina. Kun lapsimyönteisyyttä ja perheiden elämäntilanteita ajatellaan, tärkeintä on pärjääminen niinä ruuhkavuosina, jolloin lapsi tai lapsia syntyy.

Tässä pärjäämiseen kuuluu taloudellisen selviytymisen lisäksi perheiden tarvitsema muukin tuki lähiyhteisöltä ja myös kasvatuksen ja sosiaalityön ammattilaisilta.

Kaavailtu uudistus ei olisi toiminut hyvin lapsen ja perheen näkökulmasta.

Perheillä pitää olla mahdollisuus valita myös lastensa hoitotapa varallisuudesta riippumatta.

Tasa-arvoa on tärkeää edistää työmarkkinoilla. Vanhemmuuden kustannuksia on tasattava enemmän työnantajien kesken.

Tiukasta taloudellisesta asemasta huolimatta pääministeri Sipilän hallitus toteutti 2500 euron kertakorvauksen äidin työnantajalle.

Meillä onkin laadukas varhaiskasvatus, joka on avoin kaikille, jotka sitä tarvitsevat työn tai kasvatuksellisten syiden takia. Nyt varhaiskasvatus on pienituloisille suhteellisen edullinen, kun maksuja on merkittävästi alennettu tällä hallituskaudella.

Olavi Ala-Nissilä

Senior Advisor,
kansanedustaja