Kuluvana vuonna on maailmalta kuultu todella huonoja uutisia huonosta hallinnosta ja käytännöistä huippu-urheilussa.

Useiden kansainvälisten urheilujärjestöjen rahankäyttö on ollut leväperäistä ja suoranaista lahjontaa on esiintynyt. Uusitut dopingtestit ovat karmeaa luettavaa. Ja yksittäisen valtion sallimat dopingkäytännöt syövät huippu-urheilun uskottavuutta rotan lailla. Eihän todellakaan kilpailla siitä, missä maassa on toimivampi dopinghuijaus!

Suomalaisia ja yleensä eurooppalaisia käytäntöjä voitaneen pitää keskimääräistä parempina. Esimerkiksi Euroopan Lentopalloliitossa on hyvään hallintoon panostettu. Kuitenkaan ei ollut tänä vuonna hyvä uutinen se, että Suomen Olympiakomitean on epäilty käyttäneen osittain väärin vuonna 2014 saamiaan valtionavustuksia.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen painotti läpinäkyvyyttä ja kutsuikin professori Heikki Halilan selvittämään, miten valtion avustusprosessien kriteeristöä voitaisiin selkeyttää ja samalla lisätä järjestelmän läpinäkyvyyttä.

Euroopan unionilla on ns. tukitoimivalta urheilun ja liikunnan alalla eli se voi tukea, yhteen sovittaa ja täydentää jäsenvaltioiden liikuntasektorin toimia. Unionin toiminnalla pyritään kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä samoin kuin suojelemalla urheilijoiden, erityisesti kaikkein nuorimpien urheilijoiden, fyysistä ja henkistä koskemattomuutta.

Hyvää hallintoa (good sport governance) korostetaan kansainvälisten urheilujärjestöjen säännöissä ja periaatteissa. Myös hyvät arvot – avoimuus, rehellisyys, läpinäkyvyys, urheilun puhtaus, yhdenvertaisuus – ovat läsnä niin puheissa kuin hyvin tehdyillä nettisivuilla. Ongelmana on siinä, että käytännöt ovat olleet muuta varsinkin silloin, kun suuret rahat ovat kyseessä ja kansallinen menestys kaikki kaikessa.

Lain, säädösten ja ohjeiden kirjaimen noudattamisesta pitää päästä lähemmäksi lain hengen toteuttamista. Kyse on arvoista ja etiikasta. Jos ne pettävät, mitkään säännöt ja ohjeet eivät riitä. Urheilun itsensä tulevaisuuden takia on aivan välttämätöntä, että arvot palaavat maailmalla urheilun käytöntöihin. Suomi olkoon tässä veturi ja edelläkävijä.

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä

Tällä vaalikaudella panostetaan liki miljardi euroa väyläverkoston pahimpien epäkohtien korjaamiseen kolmen vuoden aikana. Nyt helmikuun alussa liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) johdolla suunniteltu investointiaalto hyväksyttiin ja se pääsee alkamaan nopealla aikataululla.

Tämä huonokuntoisten teiden ja siltojen ja ratojen korjauspaketti on merkittävä suunnanmuutos, joka luo pohjan maantieteellisesti laaja-alaiselle investointiaallolle ja edesauttaa talouskasvua ja siten yhteistä hyvinvointia.  

Korjausvelka on päässyt kasvamaan jo 2,5 miljardiin euroon. Tämä tarkoittaa sitä rahasummaa, joka tarvittaisiin nykyisen olemassa olevan liikenneverkkomme kunnostamiseen.

Nyt julkistetun 600 miljoonan euron korjauspaketin kohteet ovat valittu laaja-alaisella yhteistyöllä alueiden ihmisten ja elinkeinojen tarpeiden perusteella. Teiden osuus on runsas puolet tästä määrärahasta. Kyse on hallituksen kärkihankkeesta, jonka rahoitus tulee lähinnä myyntitulojen kautta.

Panostuksella saadaan lyhennettyä matka- ja kuljetusaikoja muun muassa paino- ja nopeusrajoituksien poistamisen myötä. Investoinneilla saadaan varmistettua myös liikenteen täsmällisyyttä ja jopa joidenkin kohteiden olemassaolo. Rataverkko ympäri maata tarvitsee pikaisia korjauksia ja monet sillat ovat huonossa kunnossa.

Väyläkorjaukset ovat liikenneturvakysymys, mutta samalla myös elinkeinoelämän kannalta välttämätöntä. Tässäkin pätee ajatus siitä, että säännöllinen huolenpito tulee edullisemmaksi kuin täysi peruskorjaus.

Tieverkoston osalta painopistettä siirretään perustienpitoon ja alempiasteisiin teihin. Tämän johdosta työllistävä, monenlaiseen yrittäjyyteen perustuvan luonnonvara- ja biotalouden etenemismahdollisuudet paranevat huomattavasti.

Väylien korjaukseen on tulossa tällä vaalikaudella vielä 364 miljoonan määräraha siirtona kehittämishankkeista.  Siinä on huomioitu myös 30 miljoonalla yksityistiet kolmen vuoden aikana.

Uusien suurempien kehittämishankkeiden edistäminen tällä vaalikaudella vaatii aivan uusia rahoitusvälineitä. Se on erittäin tärkeää ja näitä vaihtoehtoja etsitään ja pohditaan juuri tällä hetkellä. Valtion budjetin liikkumavara on käytännössä liki olematon.

Suomen on oltava aktiivinen myös EU-rahoituksen saamiseksi. Esimerkiksi ydinverkon rautatiehankkeiden perusparantamisen on tässä mahdollisuus.

Suomen on mahdollista saada EU:n tukea 200 miljoonan euron verran. Tämä edellyttää kuitenkin hallitukselta vuosikymmenen loppuun saakka ulottuvia investointipäätöksiä.

Myös Varsinais-Suomessa on eri puolilla liikenneväylien korjaus- ja kehittämistarpeita paljon. Maakuntaan tuli tehdyllä korjausvelkaa pienentävällä päätöksellä yli 30 miljoonaa teiden ja siltojen korjaamiseen.  Tärkeää on, että nyt päästiinn liikkeelle ja tärkeää on jatkaa.

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 24.2.2016.

 

Yhdysvalloissa palovakuutusten myyjät huomasivat kauan sitten, että 100-prosenttisesti vakuutettuja kiinteistöjä alkoi yllättäen tuhoutua tulipaloissa erityisesti silloin, kun kiinteistön markkina-arvo oli valahtanut alle vakuusarvon. Suomessa puhuttiin sahojen lisääntyvistä tulipaloista laskusuhdanteessa.

Kyse oli usein siitä, että riskejä laitettiin toisten piikkiin. Moraali katosi.

Moraalikato (moral hazard) liittyy omavastuun puuttumiseen. Riskejä siirretään muiden kannettavaksi tai yhteisen vastuun piiriin. Moraalikatoa on pidetty yhtenä keskeisimmistä syistä maailmanlaajuiseen finanssikriisiin. Myös erilaisissa tukijärjestelmissä omavastuun sivuuttaminen voi tuoda myös moraalikadon esiin.  Tämä koskee niin yrityksiä kuin yksilöitä.

Finanssikriisissä esimerkkejä moraalikadosta oli paljon. Yhdysvalloissa asuntolainoja myöntävien pankkien ovet olivat auki luottokelvottomillekin henkilöille. Kun lainat paketoitiin ja jälleenmyytiin ensiluokkaisina arvopapereina maailmalle, riskit siirtyivät samalla oven avauksella muiden kontolle. Riskejä tuli siten veronmaksajien eteen satojen miljardien dollareiden voimalla. Riskinotossa kunnostautuneen pankinjohtajan kohdalla oma vastuu sen sijaan jäi toteutumatta.

Irlannissa valtio takasi maan suurimpien pankkien kaikki lainat ja talletukset kahdeksi vuodeksi eteenpäin syksyllä 2008. ”Taivas on kattona” -takuu vei maan vararikon partaalle. EKP:n arvion mukaan pankkitukeen upposi Irlannissa 37 prosenttia maan kansantuotteesta.

Moraalikato on nyt lähellä Euroopan keskuspankin epätavanomaisia toimiakin. Entä mitä pitäisi ajatella – moraalikadon näkökulmasta – pääjohtajan toteamuksesta, että EKP tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi?

Tuoreessa ansioturvareformia koskeneessa selvityksessä (H.Hiilamo, J. Vartiainen ym.) todettiin, että Suomen työttömyysvakuutusjärjestelmä sisältää moraalikatoelementin, kun ”vakuutetulla eli työttömyyskassan jäsenellä ei ole täysimääräisiä kannustimia välttää työttömyyttä tai lyhentää sen kestoa, kun hänen työttömyysturvansa kustannuksesta vain murto-osa lankeaa hänelle itselleen”.  Ja onko uusi muotisana elämän ”downshiftaaminen” myös ilmentymä moraalikadosta?

Suomessa finanssialan moraalikadon vaara on tiedostettu. Sipilän hallitusohjelman mukaan: ”Suomen tavoitteena on sääntöperusteinen ja toimiva euroalue, jossa jokaisella jäsenvaltiolla itsellään on ensisijainen vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samoin jokainen jäsenvaltio vastaa itse veloistaan.” Talletussuojajärjestelmään liittyen Suomessa finanssiala itse on todennut, että se ”ei halua enempää lisätä pankkien – ja viime kädessä asiakkaiden – välistä yhteisvastuuta”.

Tietysti liiketoiminnassa yleensäkin on riskejä aina olemassa ja siten moraalikadon mahdollisuus. Erilaisissa tukijärjestelmissä ongelma on myös usein läsnä.

Tilintarkastuksessa riskianalyysi on tärkeä osa työtä. Pitää varmentua, että tarkastettavan kohde tunnistaa riskit ja hallitsee ne. Erityisesti sellaiset tilanteet, joissa riskejä voidaan laittaa jonkun toisen kontolle, kannattaa aina analysoida.

Itse tilintarkastajan työhön sisältyy myös omat riskinsä, joita ei voi eikä pidä muiden kontolle laittaa.

Tasavallan Presidentti muistutti puhuessaan uuden vuoden päivänä, että kukin kantaa vastuuta mittansa mukaan. Ja antoi myös hienon tunnustuksen nuorelle miehelle, joka oli sisäistänyt omavastuun ja tehnyt mustikkametsästä itselleen kesätyöpaikan, kun muiden apua ei tarjolla ollut.

Omavastuun ensisijaisuutta tarvitaan niin yksilöiden, yritysten, valtioiden kuin Euroopan unioninkin tasolla. Muuten olemme kasvavassa moraalikadon loukussa.

 

 

Kirjoitus on julkaistu Suomen Tilintarkastajat ry:n blogissa 11.2.2016.

Suomessa ollaan nurinkurisessa tilanteessa. Sitä mukaa kun maamme talous-, työttömyys- ja velkaongelmat muuttuvat eri syistä yhä vakavammiksi, yhä enemmän tuntuu olevan heitä, joiden mielestä juuri  mitään ei saa tehdä. Talouden suuri kuva unohtuu keskusteluissa kovin helposti.

Ei-tiellä Suomelle tulee karhu kuitenkin vastaan. Suomi jäisi  menneisyyden loukkuun. Siihen ei yhteisen hyvinvointimme kannalta ole varaa.  Edellisellä vaalikaudella Suomessa saatiin aikaan vain yksi todellinen uudistus eli eläkeuudistus, josta uusi eduskunta sääti.  Kilpailukyky ongelmamme ei korjaantunut. Tekemättömyyden vuosia edelleen jatkamalla ei voida yhteistä hyvinvointiamme turvata.

Elämme Suomessakin nyt avoimessa taloudessa ja jatkuvassa maailmanlaajuisessa rakennemuutoksessa. Elämme Saksan vetämän yhteisvaluutan oloissa. joissa Suomen oma ulkoinen devalvaatio on poissuljettu.   Digitalisaatio ja robotiikka tuovat mahdollisuuksien ohella isoja haasteita työllisyydelle. Euroopan Keskuspankin löysä rahapolitiikka antaa aikaa, mutta ei ratkaise ongelmia. Siksi Suomessa on laitettava talous itse kuntoon.

Suomessa finanssipolitiikan viritys ollut EU-maiden keveintä vuosina 2008 – 2014. Esimerkiksi hyvään talouskasvuun päässeet euromaat Irlanti,  Espanja ja Latvia ovat toteuttaneet selvästi tiukempaa finanssipolitiikkaa. mutta niissä maissa on ollut valmius myös  uudistuksiin.  Suomen velkaantumisen määrä on vielä jotenkin siedettävä mutta kasvuvauhti on iso  ongelma erityisesti kun huomioimme väestörakenteen kehityksen. Kun myt otamme yli viisi miljardia velkaa ja Suomessa syntyy vuosittain 60 000 lasta, se tarkoittaa että äitiyspakkaukseen pitäisi liittää melkein 100 000 euron velkakirja.

Jos menosäästöt jätetään tekemättä, nykyiset nuoret joutuvat paitsi vastaamaan terveys- ja hoivapalveluista sekä eläkkeiden rahoituksesta niiltä osin, kun niitä ei ole rahastoitu, myös hoitamaan edellisen sukupolven lisääntyneen velkaantumisen ja hakemaan työpaikkaa taloustilanteessa, jossa talouden ongelmia ei vieläkään ole ratkaistu.  Näin emme voi jatkaa ja tärkeintä on siksi saada talous vihdoin nousuun. Kuten myös Suomen Pankki toteaa, vientituotantoa ei voi tukea kotimaista kysyntää ylläpitävällä, julkista velkaa lisäävällä elvytyksellä.

Suomi on hyvin vientivetoinen maa. Vientivetoinen maa ei voi nousta itseään hiuksista vetämällä.  Suomalaisen työn ja tuotannon on oltava kilpailukykyistä maailmalla ja kotimaassa. Jos ja kun  kilpailukyky kohenee, Suomessa tuottavat vientiyritykset voivat tehdä kannattavia tarjouksia hinnalla, jolla kaupat syntyvät. Silloin Suomeen kannattaa investoida, ja vientialoilla tuotanto ja työllisyys kasvavat.

Tällöin myös koko talouden tulot lisääntyvät. Se puolestaan tukee kysyntää ja työllisyyttä kestävällä tavalla.

Suomessa on aika helppo laittaa lakko pystyyn. ja Ruotsiin verrattuna niitä onkin paljon.  Suomalaisessa järjestelmässä laittomien lakkojen sakot ovat olemattomat ja toisaalta lakkoavustukset saajilleen pääosin verovapaita. AKT:n väläyttämät poliittiset lakot voivat kyllä pysäyttää Suomen elintärkeän viennin ja kaataa yhteiskuntasopimuksen mutta olisivat aivan vastuuttomia tässä tilanteessa.

Varsinais-Suomi   – perinteinen teollisuusmaakunta –  on menettänyt teollisuutta ja erityisesti vientiteollisuutta paljon. Erityisesti Nokian/Microsoftin puhelintuotannon loppuminen iski Salossa ja laajemminkin todella pahasti. Varsinais-Suomi on myös perinteinen elintarviketuotantomaakunta.  Maatalouden isot kannattavuusongelmat tuntuvat taloudessa maakunnassa laajemminkin.

Mutta voimme kääntää Suomen vihdoin  kasvuun ja siihen on ja käänteeseen on ensi vuonna mahdollisuus. Omassakin maakunnassamme olisi nyt pieniä myönteisiä merkkejä teollisuudessa Uudenkaupungin, Turun ja Loimaan seudulla.  Salon seudullakin on vahvaa kehittämistä ja valtion antavat tuntuvat panostukset helpottavat uuden nousun alkua. Uhkakuvat autoteollisuuden ja meriteollisuuden yltä ovat väistyneet. Bio- ja kiertotalous tuovat maaseudullekin  ja isoissa kannattavuusongelmissa olevalle maataloudelle uusia mahdollisuuksia. Lääketeollisuus on biotalouden vahva veturi maakunnassa.

Hyvinvointimme turvaamisen kannalta työmarkkinoilla tulee nyt sopia maltista ja uudistuksista. Yritykset ovat hyvin erilaisissa tilanteissa. Siksikin paikallista sopimista tarvitaan ja henkilöstön osallistumista siihen aidosti, Suomen yrittäjien, Finnveran sekä Työ-ja elinkeinoministeriön  PK-yritysbarometrin mukaan työehtosopimusten määräyksistä poikkeaminen yhteisesti sopimalla helpottaisi merkittävästi työllistämistä pk-yrityksissä. Työllisyysvaikutuksina tämä merkitsee 60 000 – 65 000 uutta työpaikkaa. Parhaimmillaan voidaan puhua työpaikkojen lähidemokratiasta, jolloin myös hyvinä vuosina kaikki hyötyvät.  Esimerkiksi työaikapankkien mahdollistaminen laajalti olisi sekä työntekijän että yrittäjän etu. Työllistymistä, työllistymistä ja yrittäjyyttä ja kannustavuutta edistäviä ratkaisuja nyt pitää tehdä. Tarpeetonta byrokratiaa nyt puretaan jo. Osaamisen edistäminen ja koulutus  kuuluvat  tähän tietysti myös ja eurosta pitää saada koulutuksessakin nyt vähän enemmän.

Varsinais-Suomessa pitää nyt hyödyntää hallituksen kaikkia kärkihankkeita tehokkaasti. Erityisesti biotalouden. koulutuksen ja digitalisaation kärkihankkeet ovat maakunnan kannalta erityisen tärkeitä. vauhdittaminen on tärkeä. Kokeiluihin pitää tarttua ja esimerkiksi perustulokokokeilu sopisi esimerkiksi Saloon mainiosti. Sote- ja aluehallintouudistusten mahdollisuuksiin pitää myös tarttua ennakkoluulottomasti.

Alhainen korkotaso ja energian hinta antaisivat mahdollisuuksia osaltaan kasvuun, jos niihin nyt yhdessä osataan tarttua.  Parasta olisi, jos nyt voidaan tehdä työllisyyttä ja uudistuksia edistävä yhteiskuntasopimus. Hyvä joukkue menestyy.  Kaikki syyt  – niin Elinkeinoelämän Keskusliiton kuin työntekijöiden työmarkkinajärjestöjen osalta –  olla tekemättä nyt yhteiskuntasopimusta, ovat tekosyitä.

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 2.1.2016.

 

Sote-uudistus eli sosiaali- ja terveyshuollon uudistus on nyt liikkeellä. Lähtökohtana on, että tehdyllä ratkaisulla voidaan parantaa sosiaali- ja terveyspalveluja koko Suomessa, turvata ihmisten lähipalvelut ja säästää tuntuvasti veronmaksajan varoja pitemmällä tähtäimellä.

Maakuntapohjaiset itsehallintoalueet ovat uudistuksen pohjana. Tämä linjaus itsehallintoalueista ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta antaa alueille ja alueiden asukkaille mahdollisuuden kehittää omalle seudulle parhaat ja sopivimmat ratkaisut.

Päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluista on myös tulevaisuudessa julkisella vallalla, mutta hoito- ja hoiva alan yritykset ja järjestöt voivat täydentää palveluja.

Ratkaisulla luodaan Suomeen kansanvaltainen itsehallinto. Muutos on historiallinen. Yhteisistä asioista päättäminen on tulevaisuudessa aidosti maakuntien ihmisten käsissä.

Lääkäriin on päästävä, sairaudet on hoidettava, sosiaalipalvelujen on toimittava ja ne on tehtävä siellä, missä ihmiset ovat. Uskonkin, että tämä tapahtuu parhaiten niin, että päätöksenteko on lähellä ihmistä ja laajemmilla hartioilla eli uusilla itsehallintoalueilla.

Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja erilainen eri osissaan.  Varsinais-Suomi on myös ainutlaatuinen maakunta. Maakunnan koko itsehallintoalueena ja samalla Sote-alueena riittää hyvin. TYKS yliopistollisena sairaalana tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluja laajemminkin Satakunnan ja Pohjanmaan suuntaan. Tämä yhteys ja mahdollisuus on tärkeä säilyttää ja samalla TYKS:n kehitys huippusairaalana.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin seudulliset aluesairaalat Loimaalla, Salossa ja Uudessakaupungissa liittyivät tämän vuoden alussa osaksi yhtä TYKS-sairaalaa. TYKS-Loimaalla, TYKS-Uudessakaupungissa ja TYKS-Salossakin on jo edetty sote-uudistuksen suunnassa ja haettu mm. perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon saumatonta yhteistyötä.

Tärkeää on, että sairaanhoitopiirin strategian mukaisesti seudullisten yksiköiden rooli on toimiva ja vahva yhden sairaalan kokonaisuudessa. Tämä edellyttää erikoissairaanhoidon lähipalvelujen saatavuutta ja yksiköiden erikoistumista, perussairaanhoidon toimivuutta ja 24/7 päivystysvalmiutta.

Terveydenhoidon ja keskeisten sosiaalipalvelujen järjestäminen uudistuksessa eroaa kuntapohjasta.  Toimijoiden määrä siten vähenee paljon. Se on seka haaste että mahdollisuus kuntien uudelle roolille.

Kunnat ovat jatkossakin hyvinvointiyhteiskunnan pohja, mutta nyt ne voivat keskittyä vastaamaan elinvoimasta ja kuntalaistensa muista palveluista entistä paremmin, kun keskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut hallinnoidaan isommalla alueella. Kuntien välisiä kuntayhtymärakenteita voidaan purkaa ja pakkoliitospuheet unohtaa.

Vierailullaan Varsinais-Suomessa ministeri Rehula antoi maakunnassa tehdylle työlle tunnustusta ja kehoitti aktiivisuuteen.  Sote-uudistuksessa on tarvittavaa valtionohjausta, mutta varsinainen uudistus tehdään Varsinais-Suomessa varsinaissuomalaisten toimesta.

Sote-uudistus alkaa vuonna 2019. Aikaa on mutta ei hukattavaksi. Tehdään Varsinais-Suomeen nyt mahdollisimman hyvä ihmisten lähi- ja erityispalvelut hyvin turvaava uudistus.

 

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 25.11.2015.

Maatalouden hallinnon taakkaa on välttämätöntä purkaa ja vähentää sekä hallinnon että valvonnan osalta.

Valvonnan osalta on tärkeää, että valvontaa ei tehdä vain sen itsensä vuoksi. Tämä koskee myös erityisesti maataloutta. Tarkastukset on tehtävä riskiperusteisesti ja valvonnan tulee olla riskiperusteista myös maatalousmenoissa. Periaate on ollut esillä jo pitkään EU:ssa, mutta sitä ei ole saatu etenemään.

Suomi haluaisi, että tilojen tarkastuksia tehtäisiin enemmän riskiperusteisesti. Nyt maatalouskomissaari Phil Hogan on esittänyt, että maat joissa tarkastuksissa virheiden määrä on alle kaksi prosenttia, tarkastus pitäisi tietyissä tapauksissa tehdä vain yhdelle prosentille tilojen pinta-aloista,  nykyisen viiden prosentin osuuden sijaan. Mielestäni EU:ssa tuijotetaan liikaa yksittäiseen virheprosenttiin ja sen kymmenyksiin. Tässä olisi parempi lähteä hallintojärjestelmien toimivuudesta eri jäsenmaissa. Niissä maissa, joissa maatalouden hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) toimii, pitää riittää prosentin pinta-alojen tarkastus. Esimerkiksi Suomi ja Viro ovat maitä, joissa hallinto-ja valvontajärjestelmä toimivat riittävän hyvin.

Komissio ei ole julkistanut, missä maissa virheitä on alle kaksi prosenttia. Suomi pärjännee kyllä tälläkin mittarilla, mutta se on liian byrokraattinen, eikä se luo jäsenmaille riittävää tahtotilaan laittaa järjestelmä kuntoon.

Suomessa normien purku ja sujuvoittaminen on Sipilän hallituksen toimesta lähtenyt hyvin liikkeelle. Tehtävästä ei suoriuduta hyvin, ellei myös Euroopan unioni hoida omaa osuuttaan. Suomen on nostettava asia esille sekä komission johdon tasolla että myös vahvasti EU:n neuvostossa. Myös Euroopan parlamentissa on oltava asiassa aktiivisia. EU-tasolla säädösten yksinkertaistamisesta on pitkään puhuttu, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Komissio ei ole tarttunut kunnolla Suomen esittämiin maatalouden byrokratian purkamisen tavoitteisiin. Yksikään maatalousministeri Kimmo Tiilikaisen toimesta tehdyistä Suomen ehdotuksista maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta ei ole vielä edennyt, tai niistä ei ole ainakaan vielä innostuttu. Ministeri Tiilikainen on kritisoinut aiheellisesti maatalouskomissaari Phil Hogania ja komissiota yksinkertaistamisen hitaudesta.

Esimerkiksi pinta-alojen mittaamisen tarkkuutta pitäisi lieventää, kotieläintilojen rikkeitten ja rangaistusten suhdetta kohtuullistaa ja maaseudun kehittämisrahaston tukien valvontaa helpottaa. Pinta-alojen hyväksyttävää muutosta pitäisi kasvattaa kohti puolta hehtaaria. Nykyisin pinta-ala saa muuttua 0,1 hehtaaria ilman rangaistusta. Rikkeisiin nähden rangaistukset ovat aivan liian suuria.

Euroopan komission talousennuste on Suomen kannalta karua luettavaa. Sen mukaan vain Kreikassa talous kasvaa heikommin kuin meillä. Halpa öljy, erittäin elvyttävä rahapolitiikka ja suhteellisen heikko eurokaan eivät ole Suomea kunnon myötätuuleen puhaltaneet. Kun tähän lisää sen, että maailmantalouden kasvuennustetta rukataan alaspäin, tilanteemme on hyvin vakava.

On siis yhdestoista hetki tunnustaa tosiasiat. Kuten se, että Suomi syö enemmän kuin tienaa. Ja se, että kokonaisveroastetta nostamalla tuota epäsuhtaa ei umpeen kurota. Jo nyt jokaiseen äitiyspakkaukseen voisi liittää 100 000 euron velkakirjan. Vuosittain uutta velkaa otetaan niin paljon jokaista syntyvää lasta kohden.

Midaksen sormea ei ole Euroopan keskuspankissakaan, vaikka se kuinka laajentaisi ja pidentäisi arvopapereiden osto-ohjelmiaan. Papereita painamalla ja numeroita siirtelemällä Suomea ei pelasteta.

Kun EKP ostaa omilla toimillaan aikaa, se on hyödynnettävä. Kuten ovat tehneet syvällä kuilussa käyneet Espanja, Irlanti ja Latvia. Talouden rakenneuudistusten ja julkistalouden tasapainottamistoimien myötä ne ovat päässeet hyvälle kasvu-uralle.

Tilannekuva ei tunnu olevan kaikille vieläkään selvä. Ilmeisesti odotetaan jotain Münchhausen-temppua ja sitä, että lisävelkaantuminen auttaa Suomea. Suomi ei voi kuitenkaan nostaa itseään hiuksista ylös. Suomi on viennistä riippuvainen maa. Meillä on isoja rakenteellisia ongelmia työllistymisen esteinä. Viime vaalikaudella korotettiin vain verotusta aivan tappiin ja melkein kaikki uudistukset jätettiin tekemättä.

Suomen taloudessa tarvitaan luottamusta, jotta yritykset investoivat ja työllistävät ja ihmiset rakentavat koteja ja tekevät hankintoja. Luottamus ei synny pelkistä puheista. Tarvitaan tekoja, jotka kohentavat kilpailukykyämme, jotka vakauttavat julkisen talouden, ja jotka uudistavat vanhoja toimintatapoja.

Uudistusten tietä tulee nostaa kilpailukykymme tasoa suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin. Kyse on esimerkiksi paikallisen sopimisen lisäämisestä ja kannustinloukkujen purkamisesta. Hallitus on aiemmin esitellyt toimintasuunnitelmansa kärkihankkeista ja reformeista. Saavutettu sote-ratkaisu ja sen toimeenpano tulee olemaan keskeinen osa hyvinvointimme tulevaisuutta.

Suomen uudistumiseen tullaan seuraavan kolmen vuoden aikana käyttämään miljardi euroa. Näistä suurin osa osoitetaan työllisyyteen, koulutukseen ja biotalouteen. Viimeisin on lupaavin mahdollisuus uusiin työpaikkoihin.

Toimintatapoja uudistamalla pitää luoda yhä sujuvampia edellytyksiä yrittämiselle, työnteolle ja ihmisten arkiaskareisiin. Normien purkaminen etenee jo ripeää vauhtia jokaisessa ministeriössä. Digitalisaatio ja älykkäät sovellukset ovat totta kai iso mahdollisuus.

Pieniä positiivisia signaaleja taloudessa jo on. Mahdollisuudet myönteiseen kierteeseen olisi kovalla yhteisellä ponnistuksella ja kilpailukykyloikalla.

Seuraavien viikkojen aikana nähdään, syntyykö etujärjestöjen ja hallituksen ja koko Suomen yhteinen ponnistus taloutemme hyväksi. Sitä tarvitaan vakavassa tilanteessa työllisyyden sillan rakentamiseksi ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 13.11.2015.

Suomen talous on irtautunut euroalueen suhdannekehityksestä. Kaikissa muissa euromaissa talous kasvaa, Suomessa ei. Suomessa työmarkkinatilanne heikkenee ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy. Suomen tilanne on nyt kaikkien nähtävissä.

Suomen vientiteollisuuden tilanne on myös heikko. Kauppa ei riittävästi käy eikä varasto vaihdu.

Tilanteeseen on useita syitä. Keskeisin syy on Suomen kilpailukyvyn heikkous nyt maailmantalouden kovassa kilpailussa ja yhteisvaluutan vaativissa oloissa.

Tilanne huutaa talouspoliittisia ratkaisuja. Yhteiskuntasopimus olisi ollut yksi tärkeä ratkaisu tilanteeseen yksikkökustannusten alentamisen ja kilpailukyvyn paranemisen kautta. Sen syntyminen olisi synnyttänyt myös luottamusta Suomen talouteen. Nyt kävi päinvastoin.

SAK:n keskeiset teollisuusalan liitot eivät tukeneet aidosti yhteiskuntasopimuksen syntymistä. Syiksi on julkisuudessa esitetty vain prosessiväitteitä. Näin teki mm. Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto. Kuitenkin juuri liittojenkin pitäisi olla jäsentensä työllistymisen asialla.

Myös monet työmarkkinajärjestöt tukivat Suomen liittymistä yhteisvaluutta euroon. Mutta yhteisvaluutan oloissa eläminen on vaativaa, ja näitä vaatimuksia ei ole otettu tosissaan.

Työmarkkinajärjestöt käyttävät myös isoa valtaa yhteiskunnassa, kun ne hallinnoivat työeläkeyhtiöiden miljardeja. Vastaavaa ei liene muissa maissa. Etujärjestöjä tuetaan mittavasti yhteiskunnan verotuella. Esimerkiksi Metalliliiton jäsen saa vähentää jäsenmaksun verotuksessaan, ja se on saajalle eli Metalliliitolle verovapaa tulo. Ja myös näistä varoista annettu lakkoavustus on erikseen säädetty saajalleen pieneltä osalta verovapaaksi.

En esitä verotuen muutamista, mutta eikö mittava tuki tuo myös vastuuta? Samaan aikaan esimerkiksi puolueiden todella paljon pienempää tukea leikataan. Monet kansalaisjärjestöt eivät saa mitään tukea toimintaansa.

Kaikilla talouden toimijoilla on nyt oma vastuunsa. Hädän hetkellä ei saisi jäädä toimettomaksi. Näin nyt kuitenkin tapahtui.

Pääministeri Juha Sipilä on aivan oikein korostanut, ettei talouskasvu synny itsestään. Edellytykset sille on tehtävä. Suomella on 15 prosentin kilpailukykyero kilpailijoihinsa.

Metallimiehille ja tietenkin muillekin työntekijöille pitää saada töitä ja Suomi kasvuun. Hallitus kantaa vastuunsa. Eduskunnalle hallitus antaa suunnitelmansa kilpailukyvyn parantamiseksi syyskuun aikana.

Yhteiskuntasopimusta vastustaneille ammattijärjestöjohtajille pitää sanoa Tuntemattoman Sotilaan kapteeni Kaarnan sanat: ”Ei pojat sotaa näin käydä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan”.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 26.8.2015.

Finanssi- ja talouskriisissä on puhuttu paljon moraalikadosta. Vastuuta ja riskejä otetaan toisten piikkiin. Moraalikatoa eli moral hazard -ilmiötä voi ilmetä niin yksilöiden ja yritysten kuin valtioidenkin tasolla.

Finanssisektorin ja valtioiden tasolla moraalikato on käynyt todella kalliiksi ja se liittyy keskeisesti yhteisvastuuseen. Yhteisvastuun vastakohta on omavastuu.

Sipilän hallitusohjelma tiedostaa hyvin moraalikadon vaaran. Tämä on tärkeää huomioida laajemminkin Euroopassa. Tuoreita esimerkkejä moraalikadosta on riittämiin.

Yhdysvalloissa on tehty useita tuoreita arvioita suurimpien pankkien epäsuorasta valtiontuesta ”liian suuria kaatumaan” -filosofian lähtökohdista. Tämä filosofia pitää sisällään sen ajatuksen, että viranomaiset eivät päästä suuria pankkeja kaatumaan, vaan liittovaltion rahat tulevat tarvittaessa kattamaan liian suuren riskinoton epäonniset seuraukset.

Moraalikato on aika lähellä Euroopan keskuspankin epätavanomaisia kriisiajan toimia. Niiden tarkoitus on vain antaa lisäaikaa euromaiden omille uudistuksille. Massiivisen hätärahoituksen salliminen kriisimaiden ohuilla pääomilla varustetuille pankeille on yksi konkreettinen esimerkki moraalikadon vaarasta.

Entä mitä pitäisi ajatella – moraalikadon näkökulmasta – siitä pääjohtaja Draghin julkisesta toteamuksesta heinäkuussa 2012, että pankki tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi?

Sipilän hallitusohjelma on omavastuun ja yhteisvastuun linjauksissaan selkeä. Ohjelman mukaan: ”Suomi on talous- ja rahaliiton jäsenenä sitoutunut edistämään euroalueen vakautta. Suomen tavoitteena on sääntöperusteinen ja toimiva euroalue, jossa jokaisella jäsenvaltiolla itsellään on ensisijainen vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samoin jokainen jäsenvaltio vastaa itse veloistaan.”

Aikaisemmin keväällä valtiovarainministeriö linjasi EMU-raportissaan, että ”Pyrkimyksestä talouspolitiikan koordinaation jatkuvaan syventämiseen tulisi luopua. Sen sijaan tulisi tukea jäsenvaltioiden edellytyksiä ottaa vastuuta talouspolitiikan päätöksistä.”

Kreikan läheiset kumppanit ovat jo käynnistäneet keskustelut euroalueen kehittämisestä uusien kriisien ehkäisemiseksi. Toisin kun Suomen hallitusohjelma linjaa, ajattelu eteläisemmässä Euroopassa on kallellaan suurempaan yhteisvastuuseen.

Esimerkiksi Ranskan – jossa budjetti on viimeksi ollut tasapainossa 40 vuotta sitten – presidentti Hollande haluaa euroalueelle yhteisen hallinnon. Alueella voisi Hollanden mielestä olla oma budjetti, hallitus ja parlamentti, joka samalla varmistaisi demokratian toteutumisen. Mukana ovat muun muassa yhteiset velkakirjat.

Italian – jossa talouskasvu on viimeiset 15 vuotta ollut alle prosentin – valtiovarainministerin tuoreissa kaavailuissa olisi myös yhteinen työttömyysvakuutusjärjestelmä. Kyse on viime kädessä yhteisvastuun lisäämisestä.

Eteläisen Euroopan näkemyksistä paistaa läpi haikailu maailmaan, jota ei enää ole. Yhteisvaluutta-alue on erittäin haastava talousalue jo sinällään ilman ulkoisen devalvaation mahdollisuuksia. Globalisaation myötä talousalueet ovat kietoutuneita toisiinsa, mikä entisestään rajoittaa vapausasteita kilpailukyvyn kohentamiseksi.

Niinikään komission puheenjohtajan Junckerin johdolla tehdyssä suunnitelmassa edetään pankkiunionin kolmessa vaiheessa talouspolitiikan yhtenäistämisen ja yhteisvastuun suuntaan.

Jos ja kun keskustelu euroalueen tulevaisuudesta viriää toden teolla, olisi toivottavaa, että Suomen näkemykset tulevat kuulluksi. Hallitusohjelman ja VM:n EMU-raportin linjaukset korostavat sääntöjen noudattamista ja jäsenvaltioiden omaa vastuuta laittaa asiat kuntoon. Oikeassa yhteisvastuussa kaikki noudattavat yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Suomen hallitusohjelman linjaukset ovat kestäviä. Samalla tilanne korostaa sitä, että Suomen oma talous on nyt hallitusohjelman toteuttamisen, yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen ja yrittäjyysloikan kautta saatava ehdottomasti parempaan kuntoon.

 

Julkaistu Turun Sanomissa 14.8.2015.

Biotalous on yksi hallitusohjelman keskeinen strateginen tavoite. Kymmenen vuoden tavoite on vaativa ja hyvä. Sen mukaan Suomi on kymmenen vuoden jälkeen bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijä. Tavoitteen mukaan kestävien ratkaisujen kehittämisellä, käyttöönotolla ja viennillä parannetaan vaihtotasetta, lisätään omavaraisuutta, luodaan uusia työpaikkoja merkittävästi sekä saavutetaan ilmastotavoite ja Itämeren hyvä ekologinen tila.

Nykyiselläänkään biotalous ei ole pikkujuttu. Muun ohella se kattaa koko maa- ja metsätalouden. Suomen biotalouden tuotanto on yli 64 miljardia euroa vuodessa ja biotalous työllistää suoraan 285 000 henkeä eli 11 prosenttia työllisistä. Biotalouden viennin arvo yli 17 miljardia euroa eli 30 prosenttia viennistä.

Biotalouteen ja puhtaisiin ratkaisuihin tähtäävä strateginen tavoite sisältää useita kärkihankkeita. Biotalouteen liittyvän keskeisen kärkihankkeen mukaan päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä lisätään kestävästi niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin. Puun käyttöä monipuolistetaan ja lisätään 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Monipuolistamalla metsästä saadaan uusia tuotteita. Puusta kun voidaan tehdä nykyään melkein mitä vain.

Perinteisessä elintarvike- ja maatalousmaakunnassa Varsinais-Suomessa biotalous on tuttu asia. Ruoan, energian, voiteluöljyjen, lääkkeiden ja kuitujen tuotannosta on monia esimerkkejä. Varsinais-Suomen liiton strategiassa biotalous ja sen mahdollisuudet ovat nyt myös lippulaiva. Maakuntavaltuuston kokouksessa 8. kesäkuuta asiasta käytiin hyödyllinen keskustelu.

Täällä Varsinais-Suomessa tärkeä kehityskohde on niin sanottu agrobiotalous eli peltopohjainen tuotanto. Hallitusohjelmassa otetaan huomioon myös veteen liittyvät elinkeinot ja osaaminen. Tämä sininen biotalo voi olla myös kasvun mahdollistaja. Maakunnassamme on tarjolla monitasoista luonnonvara- ja ympäristöalan koulutusta sekä Luonnonvarakeskuksen ja Eviran toimipaikkoja.

Biotalous käsitteenä kattaa uusiutuvien luonnonvarojen kokonaisvaltaisen käytön. Kiertotalous pyrkii vihreään kasvuun resurssien uudelleenkäytön ja uudelleenjalostamisen kautta. Biotalouteen investoiminen hyödyttää samalla siirtymistä kohti energiaomavaraisuutta ja kestäviä ympäristöratkaisuja. Yhdyskuntajätteen kierrätysastetta tullaan nostamaan vähintään 50 prosenttiin.

Biotalouteen liittyvää yritystoiminnan hallinnollista taakkaa on kevennettävä. Tavoitteena on konkreettisesti keventää maatalouteen kohdistuvia tukiehtoja, valvontoja sekä sanktioita. Samoin digitalisaatio luo suuren potentiaalin biotalouden kehitykselle. Tämä tarkoittaa parempia palveluita sekä tehokkuuden kasvua. Hallitus edistää uuden teknologian käyttöönottoa esimerkiksi cleantech-sektorin pilottihankkeilla.

Maataloudessa, joka on biotalouden pohja, on akuutti kannattavuuskriisi ja likviditeettiongelmia. Valtiontalouden säästöjä kohdistuu yleisten kaikkia koskevien säästöjen lisäksi myös jossain määrin suoraan maatalouteen. Niitä pyritään hallitusohjelman mukaisesti suuntaamaan muualle kuin maataloustukiin. Kohteena on lähinnä hallinto ja päällekkäinen tutkimus. Kannattavuutta pyrintään parantamaan normien purkamisen lisäksi tukien ennakkomaksuilla, lainoituksen keinoin sekä alentamalla tuotantokustannuksia.

Tehtävässä onnistuminen ei ole helppoa. Myös markkinatilanteen pitää parantua.

Hyvänä asiana voidaan pitää myös hallituksen päätöstä panostaa suomalaisen ruuan markkinointiin ja brändäämiseen, jolla saadaan lisävauhtia elintarvikkeiden kotimarkkinoille sekä vientiin.

Samalla hallitus lupaa lisätä suomalaisen ruoan käyttöä julkisissa hankinnoissa. Tällä on myönteinen vaikutus.

Varsinais-Suomi on hyötynyt ja hyötyy biotalouden investoinneista kasvavan työllisyyden sekä talouskasvun muodossa. Siihen on nyt koko maakunnassa tartuttava entistäkin tehokkaammin.