Saksalaiset tekevät monia erinomaisia vientituotteita. Osaaminen on huippuluokkaa. Mutta Saksan pankkitoiminta sakkaa jatkuvasti.

Nyt Saksassa on kerta kaikkiaan toimittava avoimesti ja läpinäkyvästi, jotta ongelma ei leviä muualle. Saksan pankkisektorilla on palautettava luottamus. Siis avoimuutta Angela Merkel!

Suomessakin tiedetään kipeästi pankkikriisien yksi opetus: ongelmat pitää nostaa heti avoimesti ja rohkeasti pöydälle. Toiseksi on tärkeää heti ryhtyä riittävän voimakkaisiin korjaaviin toimiin. Siten ja vain siten, luottamus palaa takaisin.

Kriisin alettua ensimmäiset stressitestit Saksassa olivat enemmän peittelyä kuin ongelmien analysointia. Ja tämä on jatkunut. Avoimuus ei auta, jos annettava informaatio on vajavaista, riittämätöntä tai jopa harhaanjohtavaa. Matalan koron ja teknologisen murroksen muutoksessa pankkitoiminnan haasteet kasvavat ja siksi avoimuus ja läpinäkyvyys ovat välttämättömiä.

Epävarmuus saksalaisessa pankkitoiminnassa ja useissa muissakin Euroopan maissa kertoo, että Suomessa on nyt yhä tärkeämpää edetä Juha Sipilän (kesk) hallituksen linjalla ja laittaa Suomi kuntoon. Suomen pankit ovat kunnossa, mutta työllisyystavoite vaatii nyt lisätoimia. Etujärjestöt eivät saa eivätkä voi jäädä levittelemään käsiä toimettomana.

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä toimi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenenä vuosina 2006-12.

– Eduskunnalla on budjettivalta, mutta tosiasiallisesti se on useista syistä vähentynyt, eduskunnan tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä toteaa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta selvitti Helsingin yliopiston tutkimushankkeella eduskunnan budjetti- ja valvontavallan toteutumista vuosina 1990 – 2020. Tutkimus julkaistiin tänään maanantaina 5.9.

Ala-Nissilän mukaan tarkastusvaliokunnan Helsingin yliopistolla teettämä tutkimus on tärkeä ja kattava selvitys, jollaista ei ole kyseisestä teemasta aikaisemmin tehty, ja joka pitää käsitellä eduskunnassa perusteellisesti.

– Budjettivallan vähentyessä on valvontavallan kasvettava. Samalla on tärkeä selvittää eduskunnan budjettivallan kehittämistarpeita, Ala-Nissilä sanoo.

Ala-Nissilän mielestä myös työmarkkinatoiminnan ja sopimusyhteiskunnan vaikutus eduskunnan budjettivaltaan on syytä selvittää.

Lisätiedot: Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä puh. 040 532 6633.

Talousarvion elokuun budjettiriihtä leimaa murroksen aika. Kansainvälisen talouden poliittiset riskit ja Venäjän talousongelmat luovat epävarmuutta globaaliin talouteen.

Lähi-idän ongelmat jatkuvat. Ukrainan tilanne ja Krimin valtaus on voimistanut lännen ja Venäjän vastakkainasettelua. Maahanmuutto ja terrorismi koettelevat Eurooppaa. Epävarmuutta tuovat myös Turkin tilanne ja Iso-Britannian eroprosessi Euroopan Unionista.

Suomen on tällaisena murrosaikana harjoitettava vakauden ja liennytyksen ulkopolitiikkaa, jolla Suomi lähialueineen pidetään jännitteiden ulkopuolella. Lisäksi on laitettava talouttamme ja työllisyyttämme oikeudenmukaisesti kuntoon ja huolehdittava, että yhteiskuntamme pysyy mahdollisimman ehyenä.

Suomi ajautui viime vaalikaudella yhä vakavampiin talous-, työttömyys- ja velkaongelmiin. Maahamme tuli 100 000 työtöntä lisää. Uudistukset jäivät tekemättä, kun silloinen hallitus ei pystynyt päätöksiin eikä tehokkaaseen toimeenpanoon. Suomi päätyi kuilun partaalle.

Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman tärkeimpinä tehtävinä ovat olleet työllisyyden parantaminen, palvelujen turvaaminen ja velkaantumisen lopettaminen. Vaikka meillä on edelleen ongelmia ratkaistavana, näissä isoissa asioissa on saatu ratkaisuja aikaan. Talouden etumerkki on muuttunut positiiviseksi, ja Suomella on vihdoin suunta ja tekemisen meininki.

Budjettiriihessä on voimistettava työllisyys- ja talouskäännettä, jotta Suomi saadaan nousuun.

Talouden kasvua tukevat investoinnit on saatava nopeasti liikkeelle. Hallitus on päättänyt lähes kolmen miljardin euron panostuksista teihin, ratoihin ja muihin väyliin sekä tietoliikenneyhteyksiin. Liikennehankkeet elvyttävät taloutta, parantavat työllisyyttä ja turvaavat elämisen edellytyksiä koko maassa. Hankkeita on aloitettava mahdollisimman pian ja tarvittaessa aikaistettava.

Työllisyyden parantamisen ja etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen on oltava elokuun budjettiriihen ykkösasia. Meidän on myös jatkettava pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten kohentamista. Yksi ratkaisu on yrittäjävähennys, jonka mahdollisimman etupainotteista toteutusta tarvitaan.

Maatalousyrittäjien tilanne on nyt erityisen vaikea. Etenkin nuoret, tiloihin investoineet yrittäjät ovat ongelmissa. Tarvitaan kriisitoimia juuri nyt. Samalla on linjattava ruoantuotannon pitemmän ajan strategisia linjauksia ja vauhditettava biotaloushankkeiden etenemistä.

Ensi vuoden veronalennukset erityisesti työn verotuksen keventämiseksi voidaan nostaa 515 miljoonaan euroon, jos sopimukseen saadaan mukaan 90 prosenttia suomalaisista työntekijöistä.

Työelämän ja -markkinoiden uudistamista on jatkettava. Uusi neuvottelukierros on edessä jo reilun vuoden päästä. Myös silloin työllisyyden parantamisen on oltava tärkeintä. Parhaiten siinä onnistutaan Suomen mallilla ja paikallista sopimista yhteistyössä lisäämällä.

Hallitusohjelman 110 000 työpaikan tavoitteesta on pidettävä kiinni. Maamme työttömät ansaitsevat valoisamman tulevaisuudennäkymän.

Keväällä hallitus päätti neljän miljardin euron säästöistä tälle vaalikaudelle. Ne on tehtävä, jotta säästytään vuosittaiselta lisävelalta. Säästöistä huolimatta olemme pystyneet tekemään myös parannuksia.

Kesäkuussa allekirjoitettiin pitkään neuvoteltu historiallinen kilpailukykysopimus, jonka on arvioitu luovan 35 000–45 000 työpaikkaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja maakuntauudistus etenee. Takuueläkettä on korotettu ja korotetaan. 300 000 pienituloisinta suomalaista on vapautettu YLE-verosta. Omais- ja perhehoitoa laitetaan vihdoin kuntoon.

Talouden tilanteen niin salliessa parannuksia heikompiosaisten tilanteen helpottamiseksi on jatkettava. Nimenomaan hallituksen ja eduskunnan on pidettävä niiden suomalaisten puolta, joilla ei ole rahamiehiä ja -naisia tai etujärjestöjä tukenaan.

Suomen nousu ei tule ulkoapäin, vaan parempi tulevaisuus on tehtävä itse, uudistamalla ja sopimalla sekä tekemällä. Suomi on laitettava kuntoon. Vain siten selviydymme koko ajan vaativammaksi muuttuvassa maailmassa.

Olavi Ala-Nissilä

Maatalousnäyttely Okrassa MTK:n järjestämä seminaari katsoi maatalouden ja ruuantuotannon strategiaa kymmenen vuotta eteenpäin.

Suomalainen maatalous ja ruuantuotanto toimivat seuraavan vuosikymmenen jatkuvan muutoksen oloissa. Kun toimintaympäristö muuttuu, on toimintamallinkin muututtava ja kehityttävä.

Nostan esiin kahdeksan tulevien vuosien strategista teesiä.

Ensinnäkin Euroopan unionin ja Suomen on pärjättävä vapaakauppaneuvottelussa.

EU:n viime vuosina aloittamat monet kauppa­neuvottelut, merkittävimpänä niistä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut kauppa- ja investointi­sopimuksesta (TTIP), tarjoavat suuria mahdollisuuksia myös maatalousmarkkinoille.

Samaan aikaan neuvottelut pitävät kuitenkin sisällään myös lukemattomia haasteita ja uhkakuviakin EU:n maa­taloudelle.

Toiseksi tulevina vuosina Unionilta vaaditaan tiukkoja toimia maataloustuotannon ylituotannon rajoittamiseksi, ruokamarkkinoiden tasapainottamiseksi ja ruokamarkkinoiden toimimiseksi. Tehdyistä virheistä, kuten esimerkiksi kiintiöistä luopumisesta, pitää ottaa oppia, ja niin maatalousneuvoston kuin EU-parlamentinkin on tässä oltava erityisen aktiivisia.

Suomessa kaupan roolin on muututtava. Jos kauppa ei Suomessa aio ottaa reilumpia kauppatapoja käyttöön, kilpailulainsäädäntöä on pitää muuttaa.

Kolmanneksi tarpeetonta byrokratiaa pitää edelleen purkaa, säännöksiä ja lupamenettelyjä sujuvoittaa ja hallinnollista taakkaa keventää.

Myös Unionissa pitää edetä. Suomi on tehnyt lukuisia ehdotuksia Unionille muun muassa pinta-alamittauksiin, täydentävien ehtojen sanktioihin ja riskiperusteiseen valvontaan liittyen.

Neljäs teesi voidaan kiteyttää kolmeen sanaan: vienti, vienti, vienti.

Suomalaisen ruuantuotannon vientiponnistelut ovat olleet menneinä vuosina sittenkin riittämättömät. Asia on hallituksen kärkihanke, ja suomalaiset yritykset ovat jo liikkeellä, mutta paljon ponnisteluja vielä tarvitaan. Suomalainen ruoka ei maailmalla ole niin tunnettua, mutta arktinen laadukas, terveellinen ruoka on.

Viidenneksi on tärkeää, että peltopohjaisen biotalouden monia mahdollisuuksia hyödynnetään tulevina vuosina muun muassa energian tuotannossa.

Kuudenneksi ilmaston jatkuva muuttuminen tarjoaa suomalaiselle ruuantuotannolle etuja. Ne pitää hyödyntää tulevina vuosina täysimääräisesti.

Samoin jatkuvasti on tärkeää hyödyntää suomalaisen ruoantuotannon eettisyys ja puhtaus.

Seitsemänneksi ruuantuotannon innovaatiot tulee olla jatkuvasti kärkihankkeina. Esimerkiksi kasvinviljelyssä kauran ja rukiin osalta voidaan innovaatioin edetä pitkällekin. Siitä on jo monia hyviä esimerkkejä.

Samalla digitalisaatio ruoantuotantoketjussa on monella tavalla mahdollisuus.

Kahdeksanneksi – ja tämä on tärkeintä – seuraavalla vuosikymmenellä markkinat ja kuluttajat ovat keskiössä yhä enemmän. Samalla ruoka ja viljelijä ovat keskiössä.

Tästä kokonaisuudesta syntyy yhdistelmä, jolla suomalainen ruuantuotanto pärjää ja syntyy kasvun eväitä.

Ruuantuotanto tarvitsee tulevaisuuden strategiset teesit ja niiden tehokkaan toteuttamisen.

Kuluvana vuonna on maailmalta kuultu todella huonoja uutisia huonosta hallinnosta ja käytännöistä huippu-urheilussa.

Useiden kansainvälisten urheilujärjestöjen rahankäyttö on ollut leväperäistä ja suoranaista lahjontaa on esiintynyt. Uusitut dopingtestit ovat karmeaa luettavaa. Ja yksittäisen valtion sallimat dopingkäytännöt syövät huippu-urheilun uskottavuutta rotan lailla. Eihän todellakaan kilpailla siitä, missä maassa on toimivampi dopinghuijaus!

Suomalaisia ja yleensä eurooppalaisia käytäntöjä voitaneen pitää keskimääräistä parempina. Esimerkiksi Euroopan Lentopalloliitossa on hyvään hallintoon panostettu. Kuitenkaan ei ollut tänä vuonna hyvä uutinen se, että Suomen Olympiakomitean on epäilty käyttäneen osittain väärin vuonna 2014 saamiaan valtionavustuksia.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen painotti läpinäkyvyyttä ja kutsuikin professori Heikki Halilan selvittämään, miten valtion avustusprosessien kriteeristöä voitaisiin selkeyttää ja samalla lisätä järjestelmän läpinäkyvyyttä.

Euroopan unionilla on ns. tukitoimivalta urheilun ja liikunnan alalla eli se voi tukea, yhteen sovittaa ja täydentää jäsenvaltioiden liikuntasektorin toimia. Unionin toiminnalla pyritään kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä samoin kuin suojelemalla urheilijoiden, erityisesti kaikkein nuorimpien urheilijoiden, fyysistä ja henkistä koskemattomuutta.

Hyvää hallintoa (good sport governance) korostetaan kansainvälisten urheilujärjestöjen säännöissä ja periaatteissa. Myös hyvät arvot – avoimuus, rehellisyys, läpinäkyvyys, urheilun puhtaus, yhdenvertaisuus – ovat läsnä niin puheissa kuin hyvin tehdyillä nettisivuilla. Ongelmana on siinä, että käytännöt ovat olleet muuta varsinkin silloin, kun suuret rahat ovat kyseessä ja kansallinen menestys kaikki kaikessa.

Lain, säädösten ja ohjeiden kirjaimen noudattamisesta pitää päästä lähemmäksi lain hengen toteuttamista. Kyse on arvoista ja etiikasta. Jos ne pettävät, mitkään säännöt ja ohjeet eivät riitä. Urheilun itsensä tulevaisuuden takia on aivan välttämätöntä, että arvot palaavat maailmalla urheilun käytöntöihin. Suomi olkoon tässä veturi ja edelläkävijä.

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä

Tällä vaalikaudella panostetaan liki miljardi euroa väyläverkoston pahimpien epäkohtien korjaamiseen kolmen vuoden aikana. Nyt helmikuun alussa liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) johdolla suunniteltu investointiaalto hyväksyttiin ja se pääsee alkamaan nopealla aikataululla.

Tämä huonokuntoisten teiden ja siltojen ja ratojen korjauspaketti on merkittävä suunnanmuutos, joka luo pohjan maantieteellisesti laaja-alaiselle investointiaallolle ja edesauttaa talouskasvua ja siten yhteistä hyvinvointia.  

Korjausvelka on päässyt kasvamaan jo 2,5 miljardiin euroon. Tämä tarkoittaa sitä rahasummaa, joka tarvittaisiin nykyisen olemassa olevan liikenneverkkomme kunnostamiseen.

Nyt julkistetun 600 miljoonan euron korjauspaketin kohteet ovat valittu laaja-alaisella yhteistyöllä alueiden ihmisten ja elinkeinojen tarpeiden perusteella. Teiden osuus on runsas puolet tästä määrärahasta. Kyse on hallituksen kärkihankkeesta, jonka rahoitus tulee lähinnä myyntitulojen kautta.

Panostuksella saadaan lyhennettyä matka- ja kuljetusaikoja muun muassa paino- ja nopeusrajoituksien poistamisen myötä. Investoinneilla saadaan varmistettua myös liikenteen täsmällisyyttä ja jopa joidenkin kohteiden olemassaolo. Rataverkko ympäri maata tarvitsee pikaisia korjauksia ja monet sillat ovat huonossa kunnossa.

Väyläkorjaukset ovat liikenneturvakysymys, mutta samalla myös elinkeinoelämän kannalta välttämätöntä. Tässäkin pätee ajatus siitä, että säännöllinen huolenpito tulee edullisemmaksi kuin täysi peruskorjaus.

Tieverkoston osalta painopistettä siirretään perustienpitoon ja alempiasteisiin teihin. Tämän johdosta työllistävä, monenlaiseen yrittäjyyteen perustuvan luonnonvara- ja biotalouden etenemismahdollisuudet paranevat huomattavasti.

Väylien korjaukseen on tulossa tällä vaalikaudella vielä 364 miljoonan määräraha siirtona kehittämishankkeista.  Siinä on huomioitu myös 30 miljoonalla yksityistiet kolmen vuoden aikana.

Uusien suurempien kehittämishankkeiden edistäminen tällä vaalikaudella vaatii aivan uusia rahoitusvälineitä. Se on erittäin tärkeää ja näitä vaihtoehtoja etsitään ja pohditaan juuri tällä hetkellä. Valtion budjetin liikkumavara on käytännössä liki olematon.

Suomen on oltava aktiivinen myös EU-rahoituksen saamiseksi. Esimerkiksi ydinverkon rautatiehankkeiden perusparantamisen on tässä mahdollisuus.

Suomen on mahdollista saada EU:n tukea 200 miljoonan euron verran. Tämä edellyttää kuitenkin hallitukselta vuosikymmenen loppuun saakka ulottuvia investointipäätöksiä.

Myös Varsinais-Suomessa on eri puolilla liikenneväylien korjaus- ja kehittämistarpeita paljon. Maakuntaan tuli tehdyllä korjausvelkaa pienentävällä päätöksellä yli 30 miljoonaa teiden ja siltojen korjaamiseen.  Tärkeää on, että nyt päästiinn liikkeelle ja tärkeää on jatkaa.

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 24.2.2016.

 

Yhdysvalloissa palovakuutusten myyjät huomasivat kauan sitten, että 100-prosenttisesti vakuutettuja kiinteistöjä alkoi yllättäen tuhoutua tulipaloissa erityisesti silloin, kun kiinteistön markkina-arvo oli valahtanut alle vakuusarvon. Suomessa puhuttiin sahojen lisääntyvistä tulipaloista laskusuhdanteessa.

Kyse oli usein siitä, että riskejä laitettiin toisten piikkiin. Moraali katosi.

Moraalikato (moral hazard) liittyy omavastuun puuttumiseen. Riskejä siirretään muiden kannettavaksi tai yhteisen vastuun piiriin. Moraalikatoa on pidetty yhtenä keskeisimmistä syistä maailmanlaajuiseen finanssikriisiin. Myös erilaisissa tukijärjestelmissä omavastuun sivuuttaminen voi tuoda myös moraalikadon esiin.  Tämä koskee niin yrityksiä kuin yksilöitä.

Finanssikriisissä esimerkkejä moraalikadosta oli paljon. Yhdysvalloissa asuntolainoja myöntävien pankkien ovet olivat auki luottokelvottomillekin henkilöille. Kun lainat paketoitiin ja jälleenmyytiin ensiluokkaisina arvopapereina maailmalle, riskit siirtyivät samalla oven avauksella muiden kontolle. Riskejä tuli siten veronmaksajien eteen satojen miljardien dollareiden voimalla. Riskinotossa kunnostautuneen pankinjohtajan kohdalla oma vastuu sen sijaan jäi toteutumatta.

Irlannissa valtio takasi maan suurimpien pankkien kaikki lainat ja talletukset kahdeksi vuodeksi eteenpäin syksyllä 2008. ”Taivas on kattona” -takuu vei maan vararikon partaalle. EKP:n arvion mukaan pankkitukeen upposi Irlannissa 37 prosenttia maan kansantuotteesta.

Moraalikato on nyt lähellä Euroopan keskuspankin epätavanomaisia toimiakin. Entä mitä pitäisi ajatella – moraalikadon näkökulmasta – pääjohtajan toteamuksesta, että EKP tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi?

Tuoreessa ansioturvareformia koskeneessa selvityksessä (H.Hiilamo, J. Vartiainen ym.) todettiin, että Suomen työttömyysvakuutusjärjestelmä sisältää moraalikatoelementin, kun ”vakuutetulla eli työttömyyskassan jäsenellä ei ole täysimääräisiä kannustimia välttää työttömyyttä tai lyhentää sen kestoa, kun hänen työttömyysturvansa kustannuksesta vain murto-osa lankeaa hänelle itselleen”.  Ja onko uusi muotisana elämän ”downshiftaaminen” myös ilmentymä moraalikadosta?

Suomessa finanssialan moraalikadon vaara on tiedostettu. Sipilän hallitusohjelman mukaan: ”Suomen tavoitteena on sääntöperusteinen ja toimiva euroalue, jossa jokaisella jäsenvaltiolla itsellään on ensisijainen vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samoin jokainen jäsenvaltio vastaa itse veloistaan.” Talletussuojajärjestelmään liittyen Suomessa finanssiala itse on todennut, että se ”ei halua enempää lisätä pankkien – ja viime kädessä asiakkaiden – välistä yhteisvastuuta”.

Tietysti liiketoiminnassa yleensäkin on riskejä aina olemassa ja siten moraalikadon mahdollisuus. Erilaisissa tukijärjestelmissä ongelma on myös usein läsnä.

Tilintarkastuksessa riskianalyysi on tärkeä osa työtä. Pitää varmentua, että tarkastettavan kohde tunnistaa riskit ja hallitsee ne. Erityisesti sellaiset tilanteet, joissa riskejä voidaan laittaa jonkun toisen kontolle, kannattaa aina analysoida.

Itse tilintarkastajan työhön sisältyy myös omat riskinsä, joita ei voi eikä pidä muiden kontolle laittaa.

Tasavallan Presidentti muistutti puhuessaan uuden vuoden päivänä, että kukin kantaa vastuuta mittansa mukaan. Ja antoi myös hienon tunnustuksen nuorelle miehelle, joka oli sisäistänyt omavastuun ja tehnyt mustikkametsästä itselleen kesätyöpaikan, kun muiden apua ei tarjolla ollut.

Omavastuun ensisijaisuutta tarvitaan niin yksilöiden, yritysten, valtioiden kuin Euroopan unioninkin tasolla. Muuten olemme kasvavassa moraalikadon loukussa.

 

 

Kirjoitus on julkaistu Suomen Tilintarkastajat ry:n blogissa 11.2.2016.

Suomessa ollaan nurinkurisessa tilanteessa. Sitä mukaa kun maamme talous-, työttömyys- ja velkaongelmat muuttuvat eri syistä yhä vakavammiksi, yhä enemmän tuntuu olevan heitä, joiden mielestä juuri  mitään ei saa tehdä. Talouden suuri kuva unohtuu keskusteluissa kovin helposti.

Ei-tiellä Suomelle tulee karhu kuitenkin vastaan. Suomi jäisi  menneisyyden loukkuun. Siihen ei yhteisen hyvinvointimme kannalta ole varaa.  Edellisellä vaalikaudella Suomessa saatiin aikaan vain yksi todellinen uudistus eli eläkeuudistus, josta uusi eduskunta sääti.  Kilpailukyky ongelmamme ei korjaantunut. Tekemättömyyden vuosia edelleen jatkamalla ei voida yhteistä hyvinvointiamme turvata.

Elämme Suomessakin nyt avoimessa taloudessa ja jatkuvassa maailmanlaajuisessa rakennemuutoksessa. Elämme Saksan vetämän yhteisvaluutan oloissa. joissa Suomen oma ulkoinen devalvaatio on poissuljettu.   Digitalisaatio ja robotiikka tuovat mahdollisuuksien ohella isoja haasteita työllisyydelle. Euroopan Keskuspankin löysä rahapolitiikka antaa aikaa, mutta ei ratkaise ongelmia. Siksi Suomessa on laitettava talous itse kuntoon.

Suomessa finanssipolitiikan viritys ollut EU-maiden keveintä vuosina 2008 – 2014. Esimerkiksi hyvään talouskasvuun päässeet euromaat Irlanti,  Espanja ja Latvia ovat toteuttaneet selvästi tiukempaa finanssipolitiikkaa. mutta niissä maissa on ollut valmius myös  uudistuksiin.  Suomen velkaantumisen määrä on vielä jotenkin siedettävä mutta kasvuvauhti on iso  ongelma erityisesti kun huomioimme väestörakenteen kehityksen. Kun myt otamme yli viisi miljardia velkaa ja Suomessa syntyy vuosittain 60 000 lasta, se tarkoittaa että äitiyspakkaukseen pitäisi liittää melkein 100 000 euron velkakirja.

Jos menosäästöt jätetään tekemättä, nykyiset nuoret joutuvat paitsi vastaamaan terveys- ja hoivapalveluista sekä eläkkeiden rahoituksesta niiltä osin, kun niitä ei ole rahastoitu, myös hoitamaan edellisen sukupolven lisääntyneen velkaantumisen ja hakemaan työpaikkaa taloustilanteessa, jossa talouden ongelmia ei vieläkään ole ratkaistu.  Näin emme voi jatkaa ja tärkeintä on siksi saada talous vihdoin nousuun. Kuten myös Suomen Pankki toteaa, vientituotantoa ei voi tukea kotimaista kysyntää ylläpitävällä, julkista velkaa lisäävällä elvytyksellä.

Suomi on hyvin vientivetoinen maa. Vientivetoinen maa ei voi nousta itseään hiuksista vetämällä.  Suomalaisen työn ja tuotannon on oltava kilpailukykyistä maailmalla ja kotimaassa. Jos ja kun  kilpailukyky kohenee, Suomessa tuottavat vientiyritykset voivat tehdä kannattavia tarjouksia hinnalla, jolla kaupat syntyvät. Silloin Suomeen kannattaa investoida, ja vientialoilla tuotanto ja työllisyys kasvavat.

Tällöin myös koko talouden tulot lisääntyvät. Se puolestaan tukee kysyntää ja työllisyyttä kestävällä tavalla.

Suomessa on aika helppo laittaa lakko pystyyn. ja Ruotsiin verrattuna niitä onkin paljon.  Suomalaisessa järjestelmässä laittomien lakkojen sakot ovat olemattomat ja toisaalta lakkoavustukset saajilleen pääosin verovapaita. AKT:n väläyttämät poliittiset lakot voivat kyllä pysäyttää Suomen elintärkeän viennin ja kaataa yhteiskuntasopimuksen mutta olisivat aivan vastuuttomia tässä tilanteessa.

Varsinais-Suomi   – perinteinen teollisuusmaakunta –  on menettänyt teollisuutta ja erityisesti vientiteollisuutta paljon. Erityisesti Nokian/Microsoftin puhelintuotannon loppuminen iski Salossa ja laajemminkin todella pahasti. Varsinais-Suomi on myös perinteinen elintarviketuotantomaakunta.  Maatalouden isot kannattavuusongelmat tuntuvat taloudessa maakunnassa laajemminkin.

Mutta voimme kääntää Suomen vihdoin  kasvuun ja siihen on ja käänteeseen on ensi vuonna mahdollisuus. Omassakin maakunnassamme olisi nyt pieniä myönteisiä merkkejä teollisuudessa Uudenkaupungin, Turun ja Loimaan seudulla.  Salon seudullakin on vahvaa kehittämistä ja valtion antavat tuntuvat panostukset helpottavat uuden nousun alkua. Uhkakuvat autoteollisuuden ja meriteollisuuden yltä ovat väistyneet. Bio- ja kiertotalous tuovat maaseudullekin  ja isoissa kannattavuusongelmissa olevalle maataloudelle uusia mahdollisuuksia. Lääketeollisuus on biotalouden vahva veturi maakunnassa.

Hyvinvointimme turvaamisen kannalta työmarkkinoilla tulee nyt sopia maltista ja uudistuksista. Yritykset ovat hyvin erilaisissa tilanteissa. Siksikin paikallista sopimista tarvitaan ja henkilöstön osallistumista siihen aidosti, Suomen yrittäjien, Finnveran sekä Työ-ja elinkeinoministeriön  PK-yritysbarometrin mukaan työehtosopimusten määräyksistä poikkeaminen yhteisesti sopimalla helpottaisi merkittävästi työllistämistä pk-yrityksissä. Työllisyysvaikutuksina tämä merkitsee 60 000 – 65 000 uutta työpaikkaa. Parhaimmillaan voidaan puhua työpaikkojen lähidemokratiasta, jolloin myös hyvinä vuosina kaikki hyötyvät.  Esimerkiksi työaikapankkien mahdollistaminen laajalti olisi sekä työntekijän että yrittäjän etu. Työllistymistä, työllistymistä ja yrittäjyyttä ja kannustavuutta edistäviä ratkaisuja nyt pitää tehdä. Tarpeetonta byrokratiaa nyt puretaan jo. Osaamisen edistäminen ja koulutus  kuuluvat  tähän tietysti myös ja eurosta pitää saada koulutuksessakin nyt vähän enemmän.

Varsinais-Suomessa pitää nyt hyödyntää hallituksen kaikkia kärkihankkeita tehokkaasti. Erityisesti biotalouden. koulutuksen ja digitalisaation kärkihankkeet ovat maakunnan kannalta erityisen tärkeitä. vauhdittaminen on tärkeä. Kokeiluihin pitää tarttua ja esimerkiksi perustulokokokeilu sopisi esimerkiksi Saloon mainiosti. Sote- ja aluehallintouudistusten mahdollisuuksiin pitää myös tarttua ennakkoluulottomasti.

Alhainen korkotaso ja energian hinta antaisivat mahdollisuuksia osaltaan kasvuun, jos niihin nyt yhdessä osataan tarttua.  Parasta olisi, jos nyt voidaan tehdä työllisyyttä ja uudistuksia edistävä yhteiskuntasopimus. Hyvä joukkue menestyy.  Kaikki syyt  – niin Elinkeinoelämän Keskusliiton kuin työntekijöiden työmarkkinajärjestöjen osalta –  olla tekemättä nyt yhteiskuntasopimusta, ovat tekosyitä.

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 2.1.2016.

 

Sote-uudistus eli sosiaali- ja terveyshuollon uudistus on nyt liikkeellä. Lähtökohtana on, että tehdyllä ratkaisulla voidaan parantaa sosiaali- ja terveyspalveluja koko Suomessa, turvata ihmisten lähipalvelut ja säästää tuntuvasti veronmaksajan varoja pitemmällä tähtäimellä.

Maakuntapohjaiset itsehallintoalueet ovat uudistuksen pohjana. Tämä linjaus itsehallintoalueista ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta antaa alueille ja alueiden asukkaille mahdollisuuden kehittää omalle seudulle parhaat ja sopivimmat ratkaisut.

Päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluista on myös tulevaisuudessa julkisella vallalla, mutta hoito- ja hoiva alan yritykset ja järjestöt voivat täydentää palveluja.

Ratkaisulla luodaan Suomeen kansanvaltainen itsehallinto. Muutos on historiallinen. Yhteisistä asioista päättäminen on tulevaisuudessa aidosti maakuntien ihmisten käsissä.

Lääkäriin on päästävä, sairaudet on hoidettava, sosiaalipalvelujen on toimittava ja ne on tehtävä siellä, missä ihmiset ovat. Uskonkin, että tämä tapahtuu parhaiten niin, että päätöksenteko on lähellä ihmistä ja laajemmilla hartioilla eli uusilla itsehallintoalueilla.

Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja erilainen eri osissaan.  Varsinais-Suomi on myös ainutlaatuinen maakunta. Maakunnan koko itsehallintoalueena ja samalla Sote-alueena riittää hyvin. TYKS yliopistollisena sairaalana tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluja laajemminkin Satakunnan ja Pohjanmaan suuntaan. Tämä yhteys ja mahdollisuus on tärkeä säilyttää ja samalla TYKS:n kehitys huippusairaalana.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin seudulliset aluesairaalat Loimaalla, Salossa ja Uudessakaupungissa liittyivät tämän vuoden alussa osaksi yhtä TYKS-sairaalaa. TYKS-Loimaalla, TYKS-Uudessakaupungissa ja TYKS-Salossakin on jo edetty sote-uudistuksen suunnassa ja haettu mm. perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon saumatonta yhteistyötä.

Tärkeää on, että sairaanhoitopiirin strategian mukaisesti seudullisten yksiköiden rooli on toimiva ja vahva yhden sairaalan kokonaisuudessa. Tämä edellyttää erikoissairaanhoidon lähipalvelujen saatavuutta ja yksiköiden erikoistumista, perussairaanhoidon toimivuutta ja 24/7 päivystysvalmiutta.

Terveydenhoidon ja keskeisten sosiaalipalvelujen järjestäminen uudistuksessa eroaa kuntapohjasta.  Toimijoiden määrä siten vähenee paljon. Se on seka haaste että mahdollisuus kuntien uudelle roolille.

Kunnat ovat jatkossakin hyvinvointiyhteiskunnan pohja, mutta nyt ne voivat keskittyä vastaamaan elinvoimasta ja kuntalaistensa muista palveluista entistä paremmin, kun keskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut hallinnoidaan isommalla alueella. Kuntien välisiä kuntayhtymärakenteita voidaan purkaa ja pakkoliitospuheet unohtaa.

Vierailullaan Varsinais-Suomessa ministeri Rehula antoi maakunnassa tehdylle työlle tunnustusta ja kehoitti aktiivisuuteen.  Sote-uudistuksessa on tarvittavaa valtionohjausta, mutta varsinainen uudistus tehdään Varsinais-Suomessa varsinaissuomalaisten toimesta.

Sote-uudistus alkaa vuonna 2019. Aikaa on mutta ei hukattavaksi. Tehdään Varsinais-Suomeen nyt mahdollisimman hyvä ihmisten lähi- ja erityispalvelut hyvin turvaava uudistus.

 

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 25.11.2015.

Maatalouden hallinnon taakkaa on välttämätöntä purkaa ja vähentää sekä hallinnon että valvonnan osalta.

Valvonnan osalta on tärkeää, että valvontaa ei tehdä vain sen itsensä vuoksi. Tämä koskee myös erityisesti maataloutta. Tarkastukset on tehtävä riskiperusteisesti ja valvonnan tulee olla riskiperusteista myös maatalousmenoissa. Periaate on ollut esillä jo pitkään EU:ssa, mutta sitä ei ole saatu etenemään.

Suomi haluaisi, että tilojen tarkastuksia tehtäisiin enemmän riskiperusteisesti. Nyt maatalouskomissaari Phil Hogan on esittänyt, että maat joissa tarkastuksissa virheiden määrä on alle kaksi prosenttia, tarkastus pitäisi tietyissä tapauksissa tehdä vain yhdelle prosentille tilojen pinta-aloista,  nykyisen viiden prosentin osuuden sijaan. Mielestäni EU:ssa tuijotetaan liikaa yksittäiseen virheprosenttiin ja sen kymmenyksiin. Tässä olisi parempi lähteä hallintojärjestelmien toimivuudesta eri jäsenmaissa. Niissä maissa, joissa maatalouden hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) toimii, pitää riittää prosentin pinta-alojen tarkastus. Esimerkiksi Suomi ja Viro ovat maitä, joissa hallinto-ja valvontajärjestelmä toimivat riittävän hyvin.

Komissio ei ole julkistanut, missä maissa virheitä on alle kaksi prosenttia. Suomi pärjännee kyllä tälläkin mittarilla, mutta se on liian byrokraattinen, eikä se luo jäsenmaille riittävää tahtotilaan laittaa järjestelmä kuntoon.

Suomessa normien purku ja sujuvoittaminen on Sipilän hallituksen toimesta lähtenyt hyvin liikkeelle. Tehtävästä ei suoriuduta hyvin, ellei myös Euroopan unioni hoida omaa osuuttaan. Suomen on nostettava asia esille sekä komission johdon tasolla että myös vahvasti EU:n neuvostossa. Myös Euroopan parlamentissa on oltava asiassa aktiivisia. EU-tasolla säädösten yksinkertaistamisesta on pitkään puhuttu, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Komissio ei ole tarttunut kunnolla Suomen esittämiin maatalouden byrokratian purkamisen tavoitteisiin. Yksikään maatalousministeri Kimmo Tiilikaisen toimesta tehdyistä Suomen ehdotuksista maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta ei ole vielä edennyt, tai niistä ei ole ainakaan vielä innostuttu. Ministeri Tiilikainen on kritisoinut aiheellisesti maatalouskomissaari Phil Hogania ja komissiota yksinkertaistamisen hitaudesta.

Esimerkiksi pinta-alojen mittaamisen tarkkuutta pitäisi lieventää, kotieläintilojen rikkeitten ja rangaistusten suhdetta kohtuullistaa ja maaseudun kehittämisrahaston tukien valvontaa helpottaa. Pinta-alojen hyväksyttävää muutosta pitäisi kasvattaa kohti puolta hehtaaria. Nykyisin pinta-ala saa muuttua 0,1 hehtaaria ilman rangaistusta. Rikkeisiin nähden rangaistukset ovat aivan liian suuria.