Suomi liittyi euroon sittenkin heppoisesti valmistautuneena. Yhteisvaluutan edut olivat kyllä esillä. Mutta aivan liian vähän oli esillä se, mitä kaikkea yhteisvaluutassa oleminen ja eläminen edellyttää globaalissa maailmassa ja jatkuvassa rakennemuutoksessa. Kreikassa ei näistä isoista haasteista oltu kiinnostuttu tai keskusteltu senkään vertaa.

Talouden konsepti ei muuttunut, vaikka konteksti muuttui. Suomen taloutta ei pidä liikaa verrata Kreikan talouteen. Mutta yleisesti voidaan sanoa, että näissä maissa mennään vielä paljolti euron kontekstissa drakman tai markan konseptilla.

Yhteisvaluutassa vaihtokurssi ei jousta yksittäisen maan kansantalouden tilan perusteella. Aggressiiviset devalvaatiot ovat muutoinkin tämän päivän maailmassa poissuljetut. Yhteisvaluutassa talouden on vain kerta kaikkiaan oltava kilpailukykyinen. Näin on asia erityisesti vientivetoisessa maassa, kuten Suomessa.

Saksan talous määrittelee pitkälti euron vahvuuden. Pitäisi siis elää kuin saksalaiset. Ruotsalaisetkin osaavat suomalaisia paremmin elää yhteisvaluutan oloissa, eli pitää huolta kilpailukyvystään, vaikka oma valuutta ja rahapolitiikka käytössään onkin.

Kilpailukyky on taloudessa jatkuva haaste. Se edellyttää ennen muuta kustannustietoisuutta, kykyä uusiutua ja tehdä talouskasvua tukevia uudistuksia, osaavaa työvoimaa, joustavuutta ja järkevää julkistalouden hoitoa, mukaan lukien veropolitiikka.

Julkistalouden kunnossa pitämisessä edellytys on hyvin toimiva hallinto. Valtion ja kuntien budjetit pitää pystyä tekemään riittävän ja luotettavan tietoperustan pohjalta. Sama koskee myös budjettien toteuttamista. Myös julkisella sektorilla tuottavuus on jatkuva haaste etenkin, kun työvoimareservit niukkenevat ja osaajia on ennen muuta löydettävä yksityiselle sektorille.

Kreikassa oli julkisen sektorin talkoissa jo hyvää yritystä. Mutta nykyhallinto on paljossa show’ta ja retoriikkaa. Ilman hyvin toimivaa hallintoa, avustusrahat menevät nyt mustaan aukkoon. Ei olekaan mikään ihme, että Kreikan lainoittajilla tekee tiukkaa irrottaa viimeiset miljardit toisesta avustuspaketista.

Kilpailukyvyn merkitystä ei tunnusteta Kreikassa käytännön toimin. On helpompi syyttää lainoittajia kohtuuttomista vaatimuksista. Toinen tosiasia, jota ei tunnusteta riittävästi, on se, että hyvin hoidettu valtiontalous tarjoaa turvaa ennen kaikkea juuri heikompiosaisille. Siksi on merkillistä, että julkisesta taloudesta vastuuta kantavia syyllistetään.

Kunnossa oleva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Kilpailukyvyn ja julkistalouden itse tyrinyt Kreikka on nyt menettänyt taloudellisen itsenäisyytensä. Kerjuulla ei ole mukavaa olla.

Suomi ei pysty elämään kaikessa kuten Saksa. Meidän on tehtävä huomattavasti suurempi työ menestyksemme eteen. Tästäkin syystä korostuu oman talouspolitiikkamme ja hyvän yhteistyön merkitys myös työmarkkinoilla ja työpaikoilla. Tarvitaan ketteryyttä ja kasvua tukevia rakenneuudistuksia. Pystymme edelleen vaikuttamaan omilla valinnoillamme kotimarkkinoidemme ja vientimme kasvumahdollisuuksiin.

Hallitusohjelman talouslinjaukset pyrkivät perimmiltään torjumaan sen, ettei kukaan muu saa päätösvaltaa taloudestamme. Yhteistyössä pitää nyt rakentaa työllisyyden siltaa yli synkän virran ja aktiivisesti itse vaikuttaa maan menestymisen eväisiin. Talouspolitiikassa – jos missä – on toimittava tässä ajassa.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 8.6.2015

Maaseudun Tulevaisuus 23.1.2015

Ministereille hyvän hallinnon koulutusta

LUKIJALTA

Tehokkaan ja toimintakykyisen julkisen hallinnon elementtejä ovat osaava hallitus, toimivat parlamentti, valpas tarkastusvirasto, tehokkaat oikeusistuimet ja eloisa siviiliyhteiskunta. Tehokas hallinto on sitä, että päätöksentekoprosessit ja päätösten toimeenpano tuottavat tuloksia, jotka vastaavat yhteiskunnan tarpeita käyttämällä resursseja parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteet saavutetaan tuhlaamatta niukkoja resursseja. Hyvässä hallinnossa ei voi korostaa liikaa päätösten tehokasta toimeenpanoa.

Niin julkinen kuin yksityinen hallintokin vaativat paljon osaamista yhä nopeammin muuttuvassa, monimutkaistuvassa ja kansainvälistyvässä maailmassa. Tämä koskee myös Suomen hallitusta. Esimerkiksi valtiovarainministerin tehtävässä törmää heti eurooppalaisen finanssisektorin ongelmiin tai valtion omistusohjausyksiköstä vastaava ministerin työtehtävä liittyy mm. pörssiyhtiöihin ja strategiseen valtion omistukseen. Hallinnon isot uudistukset vaativat myös paljon hallinnon osaamista. Kyse on good corporate governancesta, hyvästä johtamista ja hallinnosta.

Hallitukselta kaivattu päätöksiä talouskriisin voittamiseksi.

Päätöksiä on syntynytkin. Ongelma on siinä, että päätökset ovat vaikeassa tilanteessa riittämättömiä tai toteuttamiskelvottomia ja ennen kaikkea siinä, että päätöksiä ei saada tehokkaasti täytäntöön.

Esimerkiksi kuntarakenneuudistuksesta tuli katastrofi. Sote-uudistus pyöri aivan paikallaan kolme vuotta. Säästöpäätöksiä, kuten kuntien tehtävien vähentämisestä, ei saada oikein eteenpäin. Eikä byrokratiakaan vähene.

Nykyisen hallituksen ministerit ovat nuoria. Valtaosalla ministereistä politiikan ulkopuolinen työkokemus on ohut. Aikaisempaa kokemusta johtavista tehtävistä julkisessa hallinnossa tai yritysjohdossa politiikan ulkopuolella ei paljoa ole. Koulun penkiltä ei kuitenkaan tule valmista hallinnon osaajaa.

Kahden ministerin lähdön hallituksesta voi nähdä liittyvän oman hallinnon alan ja julkishallinnon osaamisen ja kokemuksen riittämättömyyteen. Päätösten täytäntöönpanoa pitää myös johtaa. Pääministerin tehtävä hallituksessa on katsoa keskeisten hallitusohjelman uudistusten toteuttamisen etenemistä ja puskea niitä eteenpäin ja täytäntöön. Tämä ei ole hyvin onnistunut.

Hyvän hallinnon ja johtamisen (good corporate governance) puutteita voi osoittaa niin yrityksistä, kunnista kuin valtion hallinnosta.

Finanssikriisi tarjosi myös lukuisia esimerkkejä huonosta hallinnosta. Se on yksi keskeinen kriisin syy eri maissa, esimerkiksi Kreikassa.

Hyvän hallinnon vaatimuksiin ei voi suhtautua kevyesti. Ne on nyt otettava tosissaan.

Osakeyhtiössä osakeyhtiölain mukaan hallituksen jäsenten kelpoisuus ja osaaminen ovat tärkeitä. Miksi ei siis maan hallituksessa?

Ministeri ei ole toimitusjohtaja. Mutta hyvän julkisen hallinnon ja johtamisen periaatteet pitää tuntea. Siksi ministereille pitää ensi töiksi antaa tiivis hyvän hallinnon koulutus.

OLAVI ALA-NISSILÄ

KHT-tilintarkastaja eduskuntavaaliehdokas (kesk.)

Varsinais-Suomen Yrittäjäsanomat, tammikuu 2015

Turha byrokratia kuuluu nyt silppuriin!

Voisiko kampaaja leikata asiakkaidensa hiuksia itsenäisyyspäivänä ilman 200 euron arvoista erillistä lupaa?  Tai ketä se haittaa, jos rekka-auton kyljessä lukee olutmerkki? Entä voitaisiinko suomalaisilla marjatiloilla sallia marjojen myynti litramitoilla ilman, että aluehallintoviraston edustajat käyvät tilalla tarkastamassa mittausvaa’an ja rajoittavat litramitoilla myyntiä, koska myynnin pitää tapahtua kiloissa?

Ja voisiko tilintarkastaja myös tulevaisuudessa keskittyä tärkeään työhönsä taloudellisen tiedon luotettavuuden varmentajana ilman, että pitäisi miettiä, tulisiko hänen tehdä viranomaisille ilmoitus säännösten vastaisista poikkeamista tarkastamassaan pk-yrityksessä?

Sana ”byrokratia” on oikeastaan neutraali, mutta aiheellisestikin sitä usein käytetään kielteisessä merkityksessä. Lainsäädäntöä ja normeja tarvitaan, koska niiden tarkoitus on suojata ihmisiä. Hallintoa ei kuitenkaan tarvittaisi niin paljon, mikäli hyvän toiminnan arvot ja periaatteet aina toteutuisivat käytännössä. Näin ei kuitenkaan tapahdu, minkä seurauksena jäykät ja liialliset säädökset ovat usein muuttuneet järkevän toiminnan esteeksi.

Suomessa ollaan laajalti yhtä mieltä, että olemme menneet kertakaikkiaan liian pitkälle sääntelyssä: normeja ja byrokratiaa on purettava ja käytäntöjä tehtävä joustavammiksi.

Ensimmäiseksi tulee luopua uusista hallinnollista taakkaa lisäävistä hankkeista.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen on ainakin puheissaan potkaissut nyt  vauhtia turhan hallinnon karsintaan.  EU-Komissiossa nyt puheenjohtaja Junckerin  oikea käsi ja ensimmäinen varapuheenjohtaja on entinen Hollannin ulkoministeri Frans Timmermans vastuualueenaan nimenomaan parempi sääntely ja hän voi puuttua kaikkien komissaarien työhön tässä tarkoituksessa.  Puheenjohtaja Juha Sipilä puolestaan esitti 101 konkreettista keventämisehdotusta. Hallinnollisen taakan karsimiselle on kautta poliittisen kentän nyt otollinen maaperä. Tässä muutamia viimeaikaisia aloitteita.

Aloittavan yrittäjän pitää saada netistä Y-tunnus sekä pääsy ennakonperintä- ja alv-rekisteriin ilmoitusmenettelyllä.  Mikroyrittäjien kirjanpito on mahdollistettava tiliotepohjaisesti. Irtisanomiskorvausta tulee voida hyödyntää aloittavan yrittäjän alkupääomana ja ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa määräaikaisena starttirahana.

Yrittäjän arkea leimaa mittava paperisota. Kuitenkin Suomi nousee vain työllä ja yrittäjyydellä, joten yrittämisen ja työn esteitä on konkreettisesti purettava. Suomalaiset virkamiehet ja julkisen sektorin työntekijät ovat osaavaa väkeä, joten heidänkin etunsa on, että turhaa byrokratiaa karsitaan. Heidän työpanoksensa ja osaamisensa pitää kohdistaa  kansalaisten hyvinvointia ja elinkeinoelämän menestystä edistävään toimintaan.

Yrittäjäkentä odotaa nyt puheiden sijasta konkreatiaa byrkokratian vähentämisessä.  Näitä odotuksia ei ole varaa pettää.

kirjoittaja on KHT-tilintarkastaja ja mm. ent. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen

Turun Sanomat, tammikuu 2015, Lukijan kolumni

VARSINAIS-SUOMI TARVITSEE TALOUDEN PERUSKORJAUKSEN

Presidentti Sauli Niinisto kuulutti uuden vuoden puheessaan ”talouden peruskorjausta”. Sellaisen me tarvitsemme myös Varsinais-Suomessa.  Nyt maakuntamme näivettyy.

Teollisuuden työpaikat ovat jaksolla 1975–2012 vähentyneet Varsinais-Suomessa 40 %,  jalostuksen  (mukana myös mm. rakentaminen) työpaikat 32 % ja julkisen sektorin työpaikat ovat kasvaneet 91 %. Vuonna 1975 teollisuuden osuus oli työpaikoista 30 prosenttia Varsinais-Suomessa ja julkisen sektorin 13. Vuonna 2012  teollisuuden osuus on enää 17 % ja julkinen sektori on 24 %. Vahvassa elintarvikemaakunnassa maataloustuotannon kehitys on ollut samoin hyvin huolestuttavasti laskeva.

Julkisen sektorin työpaikat kasvoivat erityisen paljon 1970- ja 1980-luvuilla hyvinvointiyhteiskuntaa vielä rakennettaessa. 1990-luvun laman notkahduksen jälkeen julkisen sektorin osuus kaikista työpaikoista on pysynyt vakaana. Jalostuksen ja erityisesti teollisuuden työpaikat ovat tippuneet eniten laskusuhdanteiden aikana, joskin yhteiskunnan palveluvaltaistumisen myötä teollisuuden osuus työpaikoista on vähentynyt tasaisesti 1980-luvulta lähtien. Varsinais-Suomessa Nokian puhelintuotannon loppuminen oli erityisen paha isku.  Kun BKT laski Suomessa vuonna 2009  kahdeksan prosenttia,  niin se laski omassa maakunnassamme yksittoista prosenttia. Satakunta voi mennä teollisuusmaakuntana  Varsinais-Suomen ohitse!

Julkisella sektorilla tehdään hyvin  tärkeää mm. hoito-, kolutus- ja hallintotyötä eikä sitä työtä pidä mitenkään syyllistää, päinvastoin.  Sopeutuminen voi tapahtua luonnollisen poistumisen ja digatalisaation hyödyntämisen kautta.  Hyvinvointimme ja talouden nousun ja työllisyyden kannalta uudet työpaikat tarvitaan yksityisellä sektorilla.

Suomi voi nousta vain vientivetoisen strategian kautta.  Varsinais-Suomikin voi nousta vain jos omalla työllämme ja tuotannollamme on kysyntää ulkomailla ja kotimaassa. Focus kaikessa pitää siksi nyt vahvasti olla investointien vauhdittamisessa ja teollisen tuotannon vahvistamisessa. Juuri näin tekevät nyt monet maat mm. Norja ja Singapore ja maakunnat maailmalla.

Kilpailukyky on valtakunnallinen asia.  Suomen tasolla pitää nyt tehdä vahva yhteinen ponnistus suomalaisen työn ja työllisyyden hyväksi. Kyse mm. yrittäjyyttä ja työllisyyttä edistävista rakenneuudistuksista, kustanusten kontrollista, ketteryydestä ja joustavuudesta, innovaatioista, paremmasta osaamisesta ja kannustavammasta veropolitiikasta. Globaalin rakennemuutoksen ja yhteisvaluutan olot ovat vaativat mutta kyllä Suomi voi niissä pärjätä.

Varsinais-Suomessa olemme tuotannosta menettäneet paljon mutta myöneisiä valonpilkahduksiakin on. Teknologiateollisuus voi maakunnassamme olla edelleen vahva. On sanottu, että biotalous on mahdollisuus uuteen hyvinvointiin sadan miljardin euron vuosituotannon, viennin lisäämisen ja 100 000 uuden työpaikan kautta!   Biotaloutta ja biotuotnatoa Varsinais-Suomessa tottakai jo onkin mutta miksi se ei voisi olla suuri mahdollisuus juuri meidän maakunnallemme?

Koko yliopistojemmme ja yritystemme  sekä maakunnallisten organisaation osaamisen painopiste pitää nyt olla oman tuotantomme edistämisessä. Yliopistomme voivat varmasti tehdä enemmän. Tarvitsemme yhteisen ja  konkreettisen teollistamisen strategian Varsinais-Suomessa.   Hyvänä joukkueena maakuntakin menestyy parhaiten. Hyssyttelyn ja puheiden aika on Varsinais-Suomessa ohi

Auranmaan Viikkolehti, tammikuu 2015

YSITIEN VUORO

Liikennevirasto hyväksyi juuri  Valtatie yhdeksän Kyrön liittyvän porrastussuunnitelman. Kyrön risteyksen lisäksi on Varsinais-Suomessa viisi muuta risteyssuunnitelmaa Valtatie yhdeksällä. Niistä kolme sijoittuu Loimaalle ja kaksi Auraan.  Rahoituksesta ei Ely-keskuksen edustajan mukaan kuitenkaan ole lähivuosina  tietoa.  Pöytyän kunta on luvannut Kyrön hankkeeseen 72 000 euroa ja valtion osuus olisi 330 000 euroa.

Valtatie yhdeksän oli aikanaan hyvä tie mutta nykyiseen liikenteeseen ja liikennekalustoon nähden se on kapea ja  turvatonkin.  Riista-aidat puuttuvat lähes kokonaan.   Peurakolarit ovat ysitiellä päivittäisiä ja myös isoja onnettomuuksia on ollut. Itse olen ajanut yhden auton hirven kanssa aivan romuksi ja kaksi kertaa ollut aivan lähellä ja on vieläkin surullisempia kokemuksia tieyhteyden turvattomuudesta.

Valtatie yhdeskän on ja sitä kehitetään 100 tuntinopeuden tiedä. Tieyhteys laajemmin on Suomen tärkein poikittaistieyhteys välillä Turku – Loimaa – Tampere – Jyväskylä – Kuopio – Joensuu. Sillä on kansainvälinenkin suora ulottuvuutensa (Tukholma ja Petroskoi). Tieyhteys on jäänyt ja tuppaa jäämään muiden tiehankkeiden osalta maakunnissa toiseksi tärkeimmäksi hankkeeksi ja vain tärkeimmät hankkeet rahapulassa etenevät.

Vuonna 2003 Valtatie yhdeksän ja Toijala-rata tulivat runkotieverkkoon ja Toijala-rataan investointiinkin. Neljä vuotta myöhemmin runkotieverkostosta  on luovuttu ja se oli johdonmukaisen liikennväyläpolitiikan kannalta huono asia.  Omassa maakunnassammekaan Ysiväylän (9-tie ja Toijala –rata) merkitystä ei ole ymmärretty riittävästi esimerkiksi Tampereen suunnan ja satamaliikenteen kannalta.  Väylä on osa kolmiota Turku – Tampere – Helsinki. Kolmion kaksi muuta liikennesuuntaa on nyt kunnossa.

Liikennettä verotetaan Suomessa raskaasti.  Nykytilanteessa perustienpidon rahoitukseen pitää löytää uusia välineitä.  Erityinen infrarahasto tarvitaan.  Ja pääkaupunkiseudun lukuisia hankkeita voisi harkita rahoitettavan Keski-Euroopassa paljon käytössä olevan tietullin avulla silloin kun ilmainen vaihtoehtoinen reitti on olemassa.  Ulkomaisen liikenteen (Venäjän rekat jne) soisi myös osallistuvan liikenneväylien rahoitukseen.

Suomessa suunnitellan nyt mm. raitiotievaunuliikennettä Tampereelle ja Pisara-rataa pääkaunkiseudulle. Luovuttakoon niistä. Paljon tärkeämpää on huolehtia nykyisistä talouskasvun kannalta tärkeiden  liikenneväylien toimivuudesta ja valmiista korjaussuunnitelmista ja siten liikenteen turvallisuudesta.

Nyt todella on Valtatie yhdeksän liikenneturvallisuusinvestointien vuoro. Ja tavoitteena Valtatie yhdeksän kehittämisessä pitää olla sen kehittäminen kolmikaistaisena turvakaidejärjestelyin Aurasta Kyrön ja Mellilän kautta ainakin Loimaalle saakka!  On Ysitien vuoro.

Olavi Ala-Nissilä

Pro Ysitien hallituksen jäsen