Turun Sanomat, tammikuu 2015, Lukijan kolumni

VARSINAIS-SUOMI TARVITSEE TALOUDEN PERUSKORJAUKSEN

Presidentti Sauli Niinisto kuulutti uuden vuoden puheessaan ”talouden peruskorjausta”. Sellaisen me tarvitsemme myös Varsinais-Suomessa.  Nyt maakuntamme näivettyy.

Teollisuuden työpaikat ovat jaksolla 1975–2012 vähentyneet Varsinais-Suomessa 40 %,  jalostuksen  (mukana myös mm. rakentaminen) työpaikat 32 % ja julkisen sektorin työpaikat ovat kasvaneet 91 %. Vuonna 1975 teollisuuden osuus oli työpaikoista 30 prosenttia Varsinais-Suomessa ja julkisen sektorin 13. Vuonna 2012  teollisuuden osuus on enää 17 % ja julkinen sektori on 24 %. Vahvassa elintarvikemaakunnassa maataloustuotannon kehitys on ollut samoin hyvin huolestuttavasti laskeva.

Julkisen sektorin työpaikat kasvoivat erityisen paljon 1970- ja 1980-luvuilla hyvinvointiyhteiskuntaa vielä rakennettaessa. 1990-luvun laman notkahduksen jälkeen julkisen sektorin osuus kaikista työpaikoista on pysynyt vakaana. Jalostuksen ja erityisesti teollisuuden työpaikat ovat tippuneet eniten laskusuhdanteiden aikana, joskin yhteiskunnan palveluvaltaistumisen myötä teollisuuden osuus työpaikoista on vähentynyt tasaisesti 1980-luvulta lähtien. Varsinais-Suomessa Nokian puhelintuotannon loppuminen oli erityisen paha isku.  Kun BKT laski Suomessa vuonna 2009  kahdeksan prosenttia,  niin se laski omassa maakunnassamme yksittoista prosenttia. Satakunta voi mennä teollisuusmaakuntana  Varsinais-Suomen ohitse!

Julkisella sektorilla tehdään hyvin  tärkeää mm. hoito-, kolutus- ja hallintotyötä eikä sitä työtä pidä mitenkään syyllistää, päinvastoin.  Sopeutuminen voi tapahtua luonnollisen poistumisen ja digatalisaation hyödyntämisen kautta.  Hyvinvointimme ja talouden nousun ja työllisyyden kannalta uudet työpaikat tarvitaan yksityisellä sektorilla.

Suomi voi nousta vain vientivetoisen strategian kautta.  Varsinais-Suomikin voi nousta vain jos omalla työllämme ja tuotannollamme on kysyntää ulkomailla ja kotimaassa. Focus kaikessa pitää siksi nyt vahvasti olla investointien vauhdittamisessa ja teollisen tuotannon vahvistamisessa. Juuri näin tekevät nyt monet maat mm. Norja ja Singapore ja maakunnat maailmalla.

Kilpailukyky on valtakunnallinen asia.  Suomen tasolla pitää nyt tehdä vahva yhteinen ponnistus suomalaisen työn ja työllisyyden hyväksi. Kyse mm. yrittäjyyttä ja työllisyyttä edistävista rakenneuudistuksista, kustanusten kontrollista, ketteryydestä ja joustavuudesta, innovaatioista, paremmasta osaamisesta ja kannustavammasta veropolitiikasta. Globaalin rakennemuutoksen ja yhteisvaluutan olot ovat vaativat mutta kyllä Suomi voi niissä pärjätä.

Varsinais-Suomessa olemme tuotannosta menettäneet paljon mutta myöneisiä valonpilkahduksiakin on. Teknologiateollisuus voi maakunnassamme olla edelleen vahva. On sanottu, että biotalous on mahdollisuus uuteen hyvinvointiin sadan miljardin euron vuosituotannon, viennin lisäämisen ja 100 000 uuden työpaikan kautta!   Biotaloutta ja biotuotnatoa Varsinais-Suomessa tottakai jo onkin mutta miksi se ei voisi olla suuri mahdollisuus juuri meidän maakunnallemme?

Koko yliopistojemmme ja yritystemme  sekä maakunnallisten organisaation osaamisen painopiste pitää nyt olla oman tuotantomme edistämisessä. Yliopistomme voivat varmasti tehdä enemmän. Tarvitsemme yhteisen ja  konkreettisen teollistamisen strategian Varsinais-Suomessa.   Hyvänä joukkueena maakuntakin menestyy parhaiten. Hyssyttelyn ja puheiden aika on Varsinais-Suomessa ohi

Auranmaan Viikkolehti, tammikuu 2015

YSITIEN VUORO

Liikennevirasto hyväksyi juuri  Valtatie yhdeksän Kyrön liittyvän porrastussuunnitelman. Kyrön risteyksen lisäksi on Varsinais-Suomessa viisi muuta risteyssuunnitelmaa Valtatie yhdeksällä. Niistä kolme sijoittuu Loimaalle ja kaksi Auraan.  Rahoituksesta ei Ely-keskuksen edustajan mukaan kuitenkaan ole lähivuosina  tietoa.  Pöytyän kunta on luvannut Kyrön hankkeeseen 72 000 euroa ja valtion osuus olisi 330 000 euroa.

Valtatie yhdeksän oli aikanaan hyvä tie mutta nykyiseen liikenteeseen ja liikennekalustoon nähden se on kapea ja  turvatonkin.  Riista-aidat puuttuvat lähes kokonaan.   Peurakolarit ovat ysitiellä päivittäisiä ja myös isoja onnettomuuksia on ollut. Itse olen ajanut yhden auton hirven kanssa aivan romuksi ja kaksi kertaa ollut aivan lähellä ja on vieläkin surullisempia kokemuksia tieyhteyden turvattomuudesta.

Valtatie yhdeskän on ja sitä kehitetään 100 tuntinopeuden tiedä. Tieyhteys laajemmin on Suomen tärkein poikittaistieyhteys välillä Turku – Loimaa – Tampere – Jyväskylä – Kuopio – Joensuu. Sillä on kansainvälinenkin suora ulottuvuutensa (Tukholma ja Petroskoi). Tieyhteys on jäänyt ja tuppaa jäämään muiden tiehankkeiden osalta maakunnissa toiseksi tärkeimmäksi hankkeeksi ja vain tärkeimmät hankkeet rahapulassa etenevät.

Vuonna 2003 Valtatie yhdeksän ja Toijala-rata tulivat runkotieverkkoon ja Toijala-rataan investointiinkin. Neljä vuotta myöhemmin runkotieverkostosta  on luovuttu ja se oli johdonmukaisen liikennväyläpolitiikan kannalta huono asia.  Omassa maakunnassammekaan Ysiväylän (9-tie ja Toijala –rata) merkitystä ei ole ymmärretty riittävästi esimerkiksi Tampereen suunnan ja satamaliikenteen kannalta.  Väylä on osa kolmiota Turku – Tampere – Helsinki. Kolmion kaksi muuta liikennesuuntaa on nyt kunnossa.

Liikennettä verotetaan Suomessa raskaasti.  Nykytilanteessa perustienpidon rahoitukseen pitää löytää uusia välineitä.  Erityinen infrarahasto tarvitaan.  Ja pääkaupunkiseudun lukuisia hankkeita voisi harkita rahoitettavan Keski-Euroopassa paljon käytössä olevan tietullin avulla silloin kun ilmainen vaihtoehtoinen reitti on olemassa.  Ulkomaisen liikenteen (Venäjän rekat jne) soisi myös osallistuvan liikenneväylien rahoitukseen.

Suomessa suunnitellan nyt mm. raitiotievaunuliikennettä Tampereelle ja Pisara-rataa pääkaunkiseudulle. Luovuttakoon niistä. Paljon tärkeämpää on huolehtia nykyisistä talouskasvun kannalta tärkeiden  liikenneväylien toimivuudesta ja valmiista korjaussuunnitelmista ja siten liikenteen turvallisuudesta.

Nyt todella on Valtatie yhdeksän liikenneturvallisuusinvestointien vuoro. Ja tavoitteena Valtatie yhdeksän kehittämisessä pitää olla sen kehittäminen kolmikaistaisena turvakaidejärjestelyin Aurasta Kyrön ja Mellilän kautta ainakin Loimaalle saakka!  On Ysitien vuoro.

Olavi Ala-Nissilä

Pro Ysitien hallituksen jäsen