Keskustelu valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017–2020

 

Eduskunta 22.6.2016

Keskustan ryhmäpuheenvuoro, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä 

 

Kunnossa oleva Suomi pärjää murroksessa

Elämme murrosaikaa. Syyriassa soditaan ja Lähi-idän ongelmat ovat pahentuneet. Ukrainan tilanne ja Krimin valtaus on voimistanut lännen ja Venäjän vastakkainasettelua. Maahanmuutto koettelee Eurooppaa. Venäjän talouden kehitys ja kansainvälisen talouden poliittiset riskit luovat epävarmuutta globaaliin talouteen. Epävarmuutta on jo pidempään lisännyt Britannian huominen kansanäänestys.

Keskusta tähdentää, että Suomen on murrosaikana huolehdittava ennen muuta kahdesta asiasta.

Ensinnäkin, on harjoitettava vakauden ja liennytyksen ulkopolitiikkaa, jolla Suomi lähialueineen pidetään jännitteiden ulkopuolella. Toiseksi, meidän on laitettava taloutemme ja työllisyytemme oikeudenmukaisesti kuntoon ja huolehdittava, että yhteiskuntamme pysyy mahdollisimman ehyenä. Näin voimme turvata suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa. 

Suomi ajautui viime vaalikaudella yhä vakavampiin talous-, työttömyys- ja velkaongelmiin. Maahamme tuli 100 000 työtöntä lisää. Uudistukset jäivät tekemättä, kun silloinen hallitus ei pystynyt päätöksiin eikä tehokkaaseen toimeenpanoon.  Suomi päätyi kuilun partaalle.

 

Velkaantumista taitetaan

Hallituksen vaihtumisesta on reilu vuosi. Uuden, keskustajohtoisen hallituksen strategisen ohjelman tärkeimpinä tehtävinä on ollut ja on työllisyyden parantaminen, palvelujen turvaaminen ja velkaantumisen lopettaminen. Vaikka meillä on edelleen ongelmia ratkaistavana, näissä isoissa asioissa on saatu ratkaisuja aikaan. Ennen kaikkea Suomella on vihdoin suunta.

Viikko sitten pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa allekirjoitettiin pitkään neuvoteltu, historiallinen kilpailukykysopimus. Sen on arvioitu luovan 35 000 – 45 000 työpaikkaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja maakuntauudistus etenee. Sillä palvelut voidaan turvata tasa-arvoisesti koko maassa. Keväällä hallitus päätti neljän miljardin euron säästöistä tälle vaalikaudelle. Ne on tehtävä, jotta jokaiseen vastasyntyneen äitiyspakkaukseen ei tarvitse enää tulevaisuudessa laittaa mukaan 100 000 euron velkakirjaa vuosittaisesta lisävelasta.

Kilpailukykysopimus on ollut ja on Suomen työllisyys- ja talouskäänteen edellytys. Se tuo kilpailukykyä ja lisää luottamusta, vakautta ja ennustettavuutta maamme taloudessa. Samalla sopimus osoitti, että Suomessa pystytään edelleen sopimaan. Missään toisessa Euroopan maassa vastaavaan ei ole kyetty. Kiitos kuuluu ennen muuta vastuunsa tunteneille liitoille ja pääministerille, joka vastoinkäymisistä huolimatta jatkoi ponnisteluja ratkaisun aikaansaamiseksi.

Nyt on yhteistyössä voimistettava työllisyys- ja talouskäännettä, jotta Suomi saadaan nousuun. Ensinnäkin, talouden kasvua tukevat investoinnit on saatava nopeasti liikkeelle. Hallitus on päättänyt lähes kolmen miljardin euron panostuksista teihin, ratoihin ja muihin väyliin sekä tietoliikenneyhteyksiin. Liikennehankkeet elvyttävät taloutta, parantavat työllisyyttä ja turvaavat elämisen edellytyksiä koko maassa. Hankkeita on aloitettava mahdollisimman pian ja tarvittaessa aikaistettava. 

Toiseksi, työllisyyden parantamisen ja etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen on oltava elokuun budjettiriihen ykkösasia. Kolmanneksi, meidän on jatkettava pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten kohentamista. Yksi ratkaisu on yrittäjävähennys, jonka mahdollisimman etupainotteista toteutusta Keskusta esittää.  

Maatalousyrittäjien tilanne on nyt erityisen vaikea. Etenkin nuoret, tiloihin investoineet yrittäjät ovat ongelmissa. Keskusta edellyttää, että hallitus jatkaa maatalouden tukalan tilanteen helpottamista ja tekee kriisirahoituspäätöksen viipymättä ja viimeistään sen jälkeen, kun mahdolliset EU-ratkaisut tiedetään.

Neljänneksi, ensi vuoden veronalennukset ertyisesti työn verotuksen keventämiseksi voidaan nostaa 515 miljoonaan euroon, jos sopimukseen saadaan mukaan 90 prosenttia suomalaisista työntekijöistä. Aikaa on vielä.

Viidenneksi, meidän on jatkettava työelämän ja -markkinoiden uudistamista. Uusi neuvottelukierros on edessä jo reilun vuoden päästä. Myös silloin työllisyyden parantamisen on oltava tärkeintä. Parhaiten siinä onnistutaan Suomen mallilla ja paikallista sopimista yhteistyössä lisäämällä.

 

Työllisyyden parantuessa rakennamme yhteistä hyvää

Hallitusohjelman 110 000 työpaikan tavoitteesta on pidettävä kiinni. Tilastokeskuksen mukaan yksityisellä sektorilla on nyt yli 40 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Maamme työttömät ansaitsevat valoisamman tulevaisuuden näkymän: työtä, turvaa ja toimeentulon. Mitä enemmän työllisyys saadaan paranemaan, sitä kestävämmin voimme huolehtia yhteiskuntamme heikompiosaisista ja pitää Suomen ehyenä.

Säästöistä huolimatta olemme pystyneet tekemään myös parannuksia. Esimerkiksi takuueläkettä on korotettu ja korotetaan. 300 000 pienituloisinta suomalaista on vapautettu YLE-verosta. Omais- ja perhehoitoa laitetaan vihdoin kuntoon. Talouden tilanteen niin salliessa parannuksia heikompiosaisten tilanteen helpottamiseksi on jatkettava. Nimenomaan hallituksen ja eduskunnan on pidettävä niiden suomalaisten puolta, joilla ei ole rahamiehiä ja -naisia tai etujärjestöjä tukenaan.

Keskusta tukee julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2017 – 2020. Maamme nousu ei tule ulkoapäin, vaan parempi tulevaisuus on tehtävä itse, uudistamalla ja sopimalla sekä tekemällä. Suomi on laitettava kuntoon. Vain siten hyvin selviydymme koko ajan vaativammaksi muuttuvassa maailmassa.

 

KESÄKAHVIT Loimaan torilla pe 8.7. klo 9.00 – 12.00. Paikalla Keskustan valtuutettuja ja luottamushenkilöitä ja kansanedustajat Olavi Ala-Nissilä ja Annika Saarikko.

Tervetuloa keskustelemaan paikallisista ja valtakunnallisista asioista kesäisissä merkeissä!

LIIKENNEILTA ti 22.3. klo 18.00 (kahvitarjoilu alkaa klo 17.30) Suomen Maatalousmuseo Sarassa. Keskustelun alustavat liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ja valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsen, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä.Tervetuloa läheltä ja kaukaa!

Maatalouden hallinnon taakkaa on välttämätöntä purkaa ja vähentää sekä hallinnon että valvonnan osalta.

Valvonnan osalta on tärkeää, että valvontaa ei tehdä vain sen itsensä vuoksi. Tämä koskee myös erityisesti maataloutta. Tarkastukset on tehtävä riskiperusteisesti ja valvonnan tulee olla riskiperusteista myös maatalousmenoissa. Periaate on ollut esillä jo pitkään EU:ssa, mutta sitä ei ole saatu etenemään.

Suomi haluaisi, että tilojen tarkastuksia tehtäisiin enemmän riskiperusteisesti. Nyt maatalouskomissaari Phil Hogan on esittänyt, että maat joissa tarkastuksissa virheiden määrä on alle kaksi prosenttia, tarkastus pitäisi tietyissä tapauksissa tehdä vain yhdelle prosentille tilojen pinta-aloista,  nykyisen viiden prosentin osuuden sijaan. Mielestäni EU:ssa tuijotetaan liikaa yksittäiseen virheprosenttiin ja sen kymmenyksiin. Tässä olisi parempi lähteä hallintojärjestelmien toimivuudesta eri jäsenmaissa. Niissä maissa, joissa maatalouden hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) toimii, pitää riittää prosentin pinta-alojen tarkastus. Esimerkiksi Suomi ja Viro ovat maitä, joissa hallinto-ja valvontajärjestelmä toimivat riittävän hyvin.

Komissio ei ole julkistanut, missä maissa virheitä on alle kaksi prosenttia. Suomi pärjännee kyllä tälläkin mittarilla, mutta se on liian byrokraattinen, eikä se luo jäsenmaille riittävää tahtotilaan laittaa järjestelmä kuntoon.

Suomessa normien purku ja sujuvoittaminen on Sipilän hallituksen toimesta lähtenyt hyvin liikkeelle. Tehtävästä ei suoriuduta hyvin, ellei myös Euroopan unioni hoida omaa osuuttaan. Suomen on nostettava asia esille sekä komission johdon tasolla että myös vahvasti EU:n neuvostossa. Myös Euroopan parlamentissa on oltava asiassa aktiivisia. EU-tasolla säädösten yksinkertaistamisesta on pitkään puhuttu, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Komissio ei ole tarttunut kunnolla Suomen esittämiin maatalouden byrokratian purkamisen tavoitteisiin. Yksikään maatalousministeri Kimmo Tiilikaisen toimesta tehdyistä Suomen ehdotuksista maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta ei ole vielä edennyt, tai niistä ei ole ainakaan vielä innostuttu. Ministeri Tiilikainen on kritisoinut aiheellisesti maatalouskomissaari Phil Hogania ja komissiota yksinkertaistamisen hitaudesta.

Esimerkiksi pinta-alojen mittaamisen tarkkuutta pitäisi lieventää, kotieläintilojen rikkeitten ja rangaistusten suhdetta kohtuullistaa ja maaseudun kehittämisrahaston tukien valvontaa helpottaa. Pinta-alojen hyväksyttävää muutosta pitäisi kasvattaa kohti puolta hehtaaria. Nykyisin pinta-ala saa muuttua 0,1 hehtaaria ilman rangaistusta. Rikkeisiin nähden rangaistukset ovat aivan liian suuria.

Tervetuloa keskustelemaan aamukahvien merkeissä ke. Olavi Ala-Nissilän kanssa ajankohtaisista asioista Koski Tl:n torille keskiviikkona 2.9. klo 8.30-10 ja Kyrön torille klo 10.30-12.

Hyvät ystävät,

olette lämpimästi tervetulleita Eloiltaan Pappisten lavalle Loimaalle keskiviikkona 5.8. alkaen kello 18.00 kahvitarjoilun merkeissä.

Kesäistä keskustelua alustavat eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen, kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila, kansanedustaja Eerikki Viljanen ja kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä. Teemoina ovat mm. ajankohtaiset talous- ja työllisyysasiat, biotalous ja tarpeettomien normien purkaminen.

Illan aikana luvassa myös karaoke-esityksiä sekä karaoketanssit.

Pappisten lava sijaitsee Loimaalla Pappistenjärven rannalla, osoitteessa Pappistenjärventie 42 (ent. Järvensuontie 42). Mellilän risteyksestä 9-tiellä poiketaan Turusta tullessa vasemmalle, jonka jälkeen löytyy opasteet.

Tilaisuuteen ei tarvitse ilmoittautua erikseen.

 

Tervetuloa läheltä ja kaukaa!

Olavi Ala-Nissilä

Järj. Keskustan Loimaan kunnallisjärjestö ry

 

Muokattu: 13.7.2015: ajankohta ja alustajalista

Valtiovarainministeriön tuoreimmat luvut lisäävät julkisen hallinnon tehokkuuden ja talouden kasvun haasteita edelleen. Yllättävän huonoissa luvuissa näkyy muun ohella se, ettei ole saatu rakenteellisia säästöpäätöksiä täytäntöön. Työmarkkinoilla ei myöskään ole saatu tarvittavia joustoja liikkeelle. Kaikki tämä korostaa tehokkaan hallinnon haasteita.

Suomessakin eletään globaalissa talouden ja tuotannon rakennemuutoksessa ja yhteisvaluutan oloissa. Julkisessa hallinnossa on nyt tärkeää tehdä oikeita strategisia päätöksiä.

Yleisesti voi sanoa, että tehokkaan ja toimintakykyisen julkisen hallinnon elementtejä ovat osaava hallitus, toimiva parlamentti, valpas tarkastusvirasto, tehokkaat oikeusistuimet, osaavat virkamiehet ja eloisa siviiliyhteiskunta.

Tehokas hallinto on sitä, että päätöksentekoprosessit ja päätösten toimeenpano tuottavat tuloksia, jotka vastaavat yhteiskunnan tarpeita käyttämällä resursseja parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteet saavutetaan tuhlaamatta niukkoja resursseja. Strateginen päätöksenteko on erityisen tärkeää.

Suomessa on varsinkin päätösten täytäntöönpanossa viime vuosina ollut isoja ongelmia. Useimmat rakenteelliset uudistukset ovat lässähtäneet. Verot ovat korostusten kautta nousseet aivan tappiin. Puhe on puhetta ja päätös on vain päätös. Tulos tulee vasta siitä kun päätös laitetaan tehokkaasti, taloudellisesti ja vaikuttavasti täytäntöön.

Huonon päätöksentekoon ei ole varaa kun talous näivettyy jo neljättä vuotta. Huono tehtyjen päätösten täytäntöönpano on myös asia, joka synnyttää epäluottamusta ja asia, jota myös luottoluokittaja katsoo.

Osaamisen vaatimus koskee myös Suomen hallitusta ja eduskuntaakin. Esimerkiksi valtiovarainministerin tehtävässä törmää heti eurooppalaisen finanssisektorin ongelmiin tai valtion omistusohjausyksiköstä vastaava ministerin työtehtävä liittyy muun muassa pörssiyhtiöihin ja strategiseen valtion omistukseen. Hallinnon isot uudistukset vaativat myös paljon hallinnon osaamista, hankkeiden omistajuutta ja johtajuutta. Kyse on good corporate governancesta, hyvästä strategisesta johtamista ja hallinnosta. Uudelle vaalikaudelle onneksi puolueissa tehdään strategisia hallitusohjelmia.

Toki Suomessa on myös paljon hyvää osaamista julkisessa hallinnossa. Itse asiassa hyvä hallinto voisi olla Suomen vahvuus. Hallinnon tehokkuus, digitalisaation tehokas käyttö ja vahva strateginen johtaminen pitää nyt olla keskiössä. Tämä mahdollistaa myös välttämätöntä hallinnon keventämistä. Osakeyhtiössäkin lakimääräisesti hyvä hallinto on tärkeää, sillä osakeyhtiölain mukaan hallituksen jäsenten kelpoisuus ja osaaminen ovat vaatimuksina heille. Suomen johtamisessa tarvitaan nyt osaamista – whatever it takes!

Turun Sanomat 22.11.2014

ISO KUVA TAKAISIN VEROPOLITIIKKAAN         

Suomessa tehtiin monta asiaa oikein kun Suomi nousi 1990-luvun alun pahasta lamasta. Yksi onnistunut strateginen ratkaisu oli rohkea veropolitiikka.

 Erityisesti pääoma- ja yhteisöverotusta uudistettiin rohkeasti. Vanha verojärjestlemä korkeine verokantoineen ja monimutkaisine verovähennysjärjestelmineen uudistettiin kokonaan.  Aihetta olikin sillä osin juuri verotuksen takia  suomalaisten yritysten taseet olivat heikkoja lamaan tultaessa. Silti verokertymät eivät olleet veronsaajille kovin suuria.

Tiivis veropohja ja matalat verokannat olivat uudistuksen selkeä linja.  Verojärjestelmä mahdollisti ja edisti välttämätöntä talouden kasvua ja dynamiikkaa.  Rahaa alkoi noususuhdanteen alettua  tulla veronsaajille kuin suokuokalla vetäen. Myös veronmaksajat olivat tyytyväisiä ja syntyi winwin-tilanne. Tuloksena myös  oli, että yritysten taseet vahvistuivat. Vahvistuvat taseet kantoivat yrityksiä yli lama-aikojen. Valtiontalous vahvistui.

Sittemmin verotuksen suuri linja on hämärtynyt. Kuluvalla vaalikaudella tosin  alennettiin merkittävästi yhteisöverokantaa mutta muutoin veropolitiikka on mennyt pieneksi nurkissa pyörimiseksi. Esimerkiksi kotitalousvähennystä ja yritysten edustusmenojen vähennyskelpoisuutta on vatvottu edes taa. Yritysverotukseen on tullut koulutusvähennyksen tapaisia turhia kukkasia. Ja veropolitiikan varsinainen kukkanen on lapsilisien  leikkauksen osittainen kompensoimista verovähennyksen kautta. Vähennys monimutkaistaa verotusta, tuo lisää progressiivisuutta, sen täytäntöönpano maksaa eikä vähennys edes kohdistu  kokonaan oikeaan paikkaan.  

Nykyisessa taloudellisessa tilanteessa pitää erityisesti miettiä, mikä vero on haitallisen talouskasvun kannalta. Epäilemättä työn kova verotus eri muodoissaan on haitallista työllisyyden ja talouskasvun kannalta. Työn verotuksen kiristyminen kasvattaa ns. verokiilaa, joka toimii työllistymisen ja työllistämisen esteenä. Työntekijän saaman rahan ja työnantajan maksaman kutannuksen eli verokiilan osuus on sekin nyt aivan tapissa. Veropolitiikan keskeinen tavoite pitää olla työn verotuksen keventäminen ja sitä kautta parempi työllisyys.

Työn kova ja kuntaverotuksenkin kautta nyt kiristyvä verotus voi johtaa paitsi toimeentulovaikeuksiin niin myös hiljaiseen muuttoon esimerkiksi Viroon. Suomi ei houkuta myöskään kanainvälisiä yrityksiä sijoitumaan tänne kun lähellä on Viron ja Pietarin alueen paljon lievemepi työn verotus.

Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa verotuksen oikeudenmukaisuus on tottakai tärkeä asia. Mutta mitä oikeudenmukaisuutta on siinä, että jo suhteellisen kohtuullisillakin tuloilla marginaaliverotus alkaa lähennellä viittäkymmentä prosenttia?  Tulonjaon oikeudenmukaisuutta voi toteuttaa myös esimerkiksi oikeudenmukaisen maksupolitiikan kautta,  luopumalla suurten tulojen saajien lapsilisistä tai yritysten jakamattoman voiton verotuksen kautta.

Jos Suomen talous jatkaa näivettymistään ja työllisyys edelleen heikkenee, niin se samalla merkitsee veropohjan rapautumista ja hyvinvointipohjan murenemista

Seuraavissa hallitusneuvotteluissa ei pidä pyöriä pienissä yksityiskohdissa. Työn verotuksen kiristämisen linjalla ei voi jatkaa. Suomessa tarvitaan vahva yhteinen ponnistus Suomen nostamiseksi kasvuun. Veropolitiikankin pitää tähdätä tähän tavoitteeseen ja tietysti paljon muutakin tarvitaan.  On aika ottaa suuri kuva ja suuri pensseli käyttöön veropolitiikaa uudistettaessa.

Kirjoittaja on KHT-tilintarkastaja ja entinen Euroopan Tilintarkastustuomioistuimen jäsen, BDO Oy:n hallituksen puheenjohtaja

Senior Advisor, KHT Olavi Ala-Nissilä, BDO Oy

DIGITALISAATIO TÄRKEÄ ASKEL KOHTI TAVOITETTA SUOMI JULKISEN SEKTORIN MALLIMAAKSI 9.3.2015

Keskustan ”Suomi kuntoon” ohjelman viidestä kohdasta tavoite ”Suomi julkisen sektorin jotamisen byrokrataian purkamisen, digitalisaation ja kokeilujen mallimaaksi,” on erityisen tärkeä. Siinä digitalisaation mahdollisuus nousee erityisen tärkeänä esille.

Keskustelu julkisen talouden tasapainottamisesta ei saa jämähtää nyt vain kaavamaisiin leikkauslistoihin vaikka säästöjäkin tarvitaan.

Digitalisaatio on nyt julkistaloudessa ja taloudessa laajemminkin iso mahdollisuus. Asia on nyt erityisen ajankohtainen, joskaan se ei ole aivan uusi. Edellisestä 1990-luvun lamasta selviämisessä yksi avainkysymys oli mm. pankki-, vakuutus- ja kaupan alankin digitaaliset toimintamallimuutokset. Ne nostivat paljon työn tuottavuutta. Ja tietenkin koko mobiiliviestinnän läpimurto oli osa tätä.

Digitalisointi tarkoittaa informaation purkamista bitteihin, mikä mahdollistaa tiedon tallentamisen, järjestelemisen ja muuntelun. Kun tämä yhdistetään mobiiliteknologiaan, kuten tabletteihin, sosiaalisiin verkkoihin ja pilvipalveluihin, kokonaiset teollisuudenalat kokevat suuria muutoksia.

Digitalisaatiota ja digitaalista vallankumousta on jopa sanottu ihmiskunnan kolmanneksi suureksi kehitysaskeleeksi tulen keksimisen ja teollistumisen jälkeen.

Digitalisaation kautta voidaan parantaa tuottavuutta ja vähentää kustannuksia. Digitalisaatio olla myös tilaisuus parantaa Suomen kilpailukykyä, uudistaa teollisuutta ja työllistää tietotekniikan ammattilaisia.

Julkistalouden säästöjä pohdittaessa on nyt tärkeää tiedostaa, että digitalisoituminen on suuri mahdollisuus tuottavuuden lisäämiselle. Aika vahvasti on vallallaan usko, että ”perinteisin” keinoin ei tuottavuutta saada kasvuun, mutta digitalisaatio tarjoaa ison kehityspotentiaalin. Esimerkiksi kunnissa on joka lähes joka sektorilla palveluprosessissa mahdollisuuksia teknologian hyödyntämiseen. Sama pätee valtioon ja muuhun julkiseen hallintoon!

Viro on jo edellä Suomea tietotekniikan sovelluksissa. Verohallinnon toteuttamaa verotuksen toimittamisen digitalisaatiota on pidetty hyvänä esimerkkinä tuottavuuden lisääntymisestä ja samalla palvelujen parantamisesta. Mielestäni Suomi on nyt digitalisoitumisen kannalta haasteellisessa paikassa. Tuo suuri mahdollisuus on käden ulottuvilla, mutta sen hukkaaminen voi heikentää kilpailukykyämme dramaattisesti.

Viimeaikaiset näytöt hallinnon tehostamisesta maan hallitukselta ovat olleet HYVIN heikot. Suomi voisi kuitenkin olla julkisen hallinnon mallimaa ja hyvä hallinto voisi olla vahvuutemme. Yksi erityisen tärkeä askel on digitalisaatio.

On tärkeää kehittää edelleen konkreettisia sovelluksia julkiseen hallintoon. Näitä nyt kehitetäänkin. Sovelluksia toteuttamalla voidaan luonnollisen poistumaa hyödyntäen saada merkittäviä säästöjäkin julkisessa hallinnossa ja luoda uusiakin työpaikkoja yksityiselle sektorille.

Olavi Ala-Nissilä 8.3.2015

MAATALOUDEN HEIKKO KANNATTAVUUSKEHITYS HEIKENTÄÄ RUOKAOMAVARAISUUTTA – ruokaturvallisuudesta tulossa yhä vakavampi globaali haaste

Maatalouden kannattavuus on nyt erityisen huono kaikissa tuotnatosuunnissa. Samaan aikaan vaikuttavat talouden lama, viljan tuotantotitilanne maailmalla, kaupan kilpailu, tukien leikkaantuminen ja Venäjän pakotteet ovat heikentäneet tilannetta. Tarvitaan poikkeuksellisia toimia tilanteen korjaamiseksi.

Tilanne näkyy nyt tuotannosta luopumisnena. Esimerkiksi Loimalla on parin vuoden aikana 20 sikatilaa lopettanut lihantuotannon. Nuoria tulee liian vähän nyt elinkeinon piiriin.

Suomen on tärkeää turvata ja parantaakin omaa elintarvikeomavaraisuuttaan. Erityisen tärkeää on muistaa, että maaseutu- ja maatalous on myös biotalouden perusta.

Kasvava elintarvikkeiden kysyntä maailmalla ja toisaalta ilmaston ääri-ilmioiden lisääntyminen uhkaavat kriisiyttää maailman elintarviketuotantoa jo lähivuosina.

Vuonna 2008 maailmaa kohtasi vakava ruokakriisi. Varoiteltiin, että se voi olla ”esimakua tulevasta”. Siltä nyt näyttääkin. Aliravittuja on lähes miljardi miljoonaa ja määrä kasvaa. YK:n 192 jäsenvaltion tavoite puolittaa nälkäänäkevien määrä vuosien 1990 ja 2015 välillä on karannut käsistä.

Ns. Arabiballankumouksessa Tunisian ja Egyptin massamielenosoituksissa baskeripäiset miehet uhmasivat vallanpitäjiä patongit ojossa. Ei patongin puute tai sen kallis hinta tietenkään yksistään päättänyt Hosni Mubarakin tai Zine El-Abidine Ben Alin valtakausia. Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick on todennut, että kohonneet hinnat eivät olleet pääsyy, mutta ne pahensivat tilannetta, ja että tilanne voi yhä pahentua. Se on helppo uskoa, kun egyptiläisen kuluttajan ruokakassi vie keskimäärinkin 38 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, joissain maissa enemmänkin.

Euroopan unionissa ei ruokakriisiä ole ollut. Edellinen maatalouskomissaari usein muistutti, että ”eurooppalaisissa päivällispöydissä on ruokaa riittänyt”. Ruokaturvallisuus on nyt nostettu agendalle ruoan saatavuuden, yleisen turvallisuuden ja vakauden näkökulmastakin. Ruokaturvallisuus liitty myös ruoan laatuun. Tässä on kyse ruokaturvallisuutte erityisesti ruoan saatavuuden näkökulmasta.

Nyt tarvitaan poikkeuksellisia toimia maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Kyse voi olla esimerkiksi verotuksellista toimista, lainojen vakauttamisesta, poikkekuksellisista tukijärjestelyistä ja ennenkaikkea kaupan roolin korjaantumisesta.