Valtiovarainministeriön tuoreimmat luvut lisäävät julkisen hallinnon tehokkuuden ja talouden kasvun haasteita edelleen. Yllättävän huonoissa luvuissa näkyy muun ohella se, ettei ole saatu rakenteellisia säästöpäätöksiä täytäntöön. Työmarkkinoilla ei myöskään ole saatu tarvittavia joustoja liikkeelle. Kaikki tämä korostaa tehokkaan hallinnon haasteita.

Suomessakin eletään globaalissa talouden ja tuotannon rakennemuutoksessa ja yhteisvaluutan oloissa. Julkisessa hallinnossa on nyt tärkeää tehdä oikeita strategisia päätöksiä.

Yleisesti voi sanoa, että tehokkaan ja toimintakykyisen julkisen hallinnon elementtejä ovat osaava hallitus, toimiva parlamentti, valpas tarkastusvirasto, tehokkaat oikeusistuimet, osaavat virkamiehet ja eloisa siviiliyhteiskunta.

Tehokas hallinto on sitä, että päätöksentekoprosessit ja päätösten toimeenpano tuottavat tuloksia, jotka vastaavat yhteiskunnan tarpeita käyttämällä resursseja parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteet saavutetaan tuhlaamatta niukkoja resursseja. Strateginen päätöksenteko on erityisen tärkeää.

Suomessa on varsinkin päätösten täytäntöönpanossa viime vuosina ollut isoja ongelmia. Useimmat rakenteelliset uudistukset ovat lässähtäneet. Verot ovat korostusten kautta nousseet aivan tappiin. Puhe on puhetta ja päätös on vain päätös. Tulos tulee vasta siitä kun päätös laitetaan tehokkaasti, taloudellisesti ja vaikuttavasti täytäntöön.

Huonon päätöksentekoon ei ole varaa kun talous näivettyy jo neljättä vuotta. Huono tehtyjen päätösten täytäntöönpano on myös asia, joka synnyttää epäluottamusta ja asia, jota myös luottoluokittaja katsoo.

Osaamisen vaatimus koskee myös Suomen hallitusta ja eduskuntaakin. Esimerkiksi valtiovarainministerin tehtävässä törmää heti eurooppalaisen finanssisektorin ongelmiin tai valtion omistusohjausyksiköstä vastaava ministerin työtehtävä liittyy muun muassa pörssiyhtiöihin ja strategiseen valtion omistukseen. Hallinnon isot uudistukset vaativat myös paljon hallinnon osaamista, hankkeiden omistajuutta ja johtajuutta. Kyse on good corporate governancesta, hyvästä strategisesta johtamista ja hallinnosta. Uudelle vaalikaudelle onneksi puolueissa tehdään strategisia hallitusohjelmia.

Toki Suomessa on myös paljon hyvää osaamista julkisessa hallinnossa. Itse asiassa hyvä hallinto voisi olla Suomen vahvuus. Hallinnon tehokkuus, digitalisaation tehokas käyttö ja vahva strateginen johtaminen pitää nyt olla keskiössä. Tämä mahdollistaa myös välttämätöntä hallinnon keventämistä. Osakeyhtiössäkin lakimääräisesti hyvä hallinto on tärkeää, sillä osakeyhtiölain mukaan hallituksen jäsenten kelpoisuus ja osaaminen ovat vaatimuksina heille. Suomen johtamisessa tarvitaan nyt osaamista – whatever it takes!

Turun Sanomat 22.11.2014

ISO KUVA TAKAISIN VEROPOLITIIKKAAN         

Suomessa tehtiin monta asiaa oikein kun Suomi nousi 1990-luvun alun pahasta lamasta. Yksi onnistunut strateginen ratkaisu oli rohkea veropolitiikka.

 Erityisesti pääoma- ja yhteisöverotusta uudistettiin rohkeasti. Vanha verojärjestlemä korkeine verokantoineen ja monimutkaisine verovähennysjärjestelmineen uudistettiin kokonaan.  Aihetta olikin sillä osin juuri verotuksen takia  suomalaisten yritysten taseet olivat heikkoja lamaan tultaessa. Silti verokertymät eivät olleet veronsaajille kovin suuria.

Tiivis veropohja ja matalat verokannat olivat uudistuksen selkeä linja.  Verojärjestelmä mahdollisti ja edisti välttämätöntä talouden kasvua ja dynamiikkaa.  Rahaa alkoi noususuhdanteen alettua  tulla veronsaajille kuin suokuokalla vetäen. Myös veronmaksajat olivat tyytyväisiä ja syntyi winwin-tilanne. Tuloksena myös  oli, että yritysten taseet vahvistuivat. Vahvistuvat taseet kantoivat yrityksiä yli lama-aikojen. Valtiontalous vahvistui.

Sittemmin verotuksen suuri linja on hämärtynyt. Kuluvalla vaalikaudella tosin  alennettiin merkittävästi yhteisöverokantaa mutta muutoin veropolitiikka on mennyt pieneksi nurkissa pyörimiseksi. Esimerkiksi kotitalousvähennystä ja yritysten edustusmenojen vähennyskelpoisuutta on vatvottu edes taa. Yritysverotukseen on tullut koulutusvähennyksen tapaisia turhia kukkasia. Ja veropolitiikan varsinainen kukkanen on lapsilisien  leikkauksen osittainen kompensoimista verovähennyksen kautta. Vähennys monimutkaistaa verotusta, tuo lisää progressiivisuutta, sen täytäntöönpano maksaa eikä vähennys edes kohdistu  kokonaan oikeaan paikkaan.  

Nykyisessa taloudellisessa tilanteessa pitää erityisesti miettiä, mikä vero on haitallisen talouskasvun kannalta. Epäilemättä työn kova verotus eri muodoissaan on haitallista työllisyyden ja talouskasvun kannalta. Työn verotuksen kiristyminen kasvattaa ns. verokiilaa, joka toimii työllistymisen ja työllistämisen esteenä. Työntekijän saaman rahan ja työnantajan maksaman kutannuksen eli verokiilan osuus on sekin nyt aivan tapissa. Veropolitiikan keskeinen tavoite pitää olla työn verotuksen keventäminen ja sitä kautta parempi työllisyys.

Työn kova ja kuntaverotuksenkin kautta nyt kiristyvä verotus voi johtaa paitsi toimeentulovaikeuksiin niin myös hiljaiseen muuttoon esimerkiksi Viroon. Suomi ei houkuta myöskään kanainvälisiä yrityksiä sijoitumaan tänne kun lähellä on Viron ja Pietarin alueen paljon lievemepi työn verotus.

Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa verotuksen oikeudenmukaisuus on tottakai tärkeä asia. Mutta mitä oikeudenmukaisuutta on siinä, että jo suhteellisen kohtuullisillakin tuloilla marginaaliverotus alkaa lähennellä viittäkymmentä prosenttia?  Tulonjaon oikeudenmukaisuutta voi toteuttaa myös esimerkiksi oikeudenmukaisen maksupolitiikan kautta,  luopumalla suurten tulojen saajien lapsilisistä tai yritysten jakamattoman voiton verotuksen kautta.

Jos Suomen talous jatkaa näivettymistään ja työllisyys edelleen heikkenee, niin se samalla merkitsee veropohjan rapautumista ja hyvinvointipohjan murenemista

Seuraavissa hallitusneuvotteluissa ei pidä pyöriä pienissä yksityiskohdissa. Työn verotuksen kiristämisen linjalla ei voi jatkaa. Suomessa tarvitaan vahva yhteinen ponnistus Suomen nostamiseksi kasvuun. Veropolitiikankin pitää tähdätä tähän tavoitteeseen ja tietysti paljon muutakin tarvitaan.  On aika ottaa suuri kuva ja suuri pensseli käyttöön veropolitiikaa uudistettaessa.

Kirjoittaja on KHT-tilintarkastaja ja entinen Euroopan Tilintarkastustuomioistuimen jäsen, BDO Oy:n hallituksen puheenjohtaja

Senior Advisor, KHT Olavi Ala-Nissilä, BDO Oy

DIGITALISAATIO TÄRKEÄ ASKEL KOHTI TAVOITETTA SUOMI JULKISEN SEKTORIN MALLIMAAKSI 9.3.2015

Keskustan ”Suomi kuntoon” ohjelman viidestä kohdasta tavoite ”Suomi julkisen sektorin jotamisen byrokrataian purkamisen, digitalisaation ja kokeilujen mallimaaksi,” on erityisen tärkeä. Siinä digitalisaation mahdollisuus nousee erityisen tärkeänä esille.

Keskustelu julkisen talouden tasapainottamisesta ei saa jämähtää nyt vain kaavamaisiin leikkauslistoihin vaikka säästöjäkin tarvitaan.

Digitalisaatio on nyt julkistaloudessa ja taloudessa laajemminkin iso mahdollisuus. Asia on nyt erityisen ajankohtainen, joskaan se ei ole aivan uusi. Edellisestä 1990-luvun lamasta selviämisessä yksi avainkysymys oli mm. pankki-, vakuutus- ja kaupan alankin digitaaliset toimintamallimuutokset. Ne nostivat paljon työn tuottavuutta. Ja tietenkin koko mobiiliviestinnän läpimurto oli osa tätä.

Digitalisointi tarkoittaa informaation purkamista bitteihin, mikä mahdollistaa tiedon tallentamisen, järjestelemisen ja muuntelun. Kun tämä yhdistetään mobiiliteknologiaan, kuten tabletteihin, sosiaalisiin verkkoihin ja pilvipalveluihin, kokonaiset teollisuudenalat kokevat suuria muutoksia.

Digitalisaatiota ja digitaalista vallankumousta on jopa sanottu ihmiskunnan kolmanneksi suureksi kehitysaskeleeksi tulen keksimisen ja teollistumisen jälkeen.

Digitalisaation kautta voidaan parantaa tuottavuutta ja vähentää kustannuksia. Digitalisaatio olla myös tilaisuus parantaa Suomen kilpailukykyä, uudistaa teollisuutta ja työllistää tietotekniikan ammattilaisia.

Julkistalouden säästöjä pohdittaessa on nyt tärkeää tiedostaa, että digitalisoituminen on suuri mahdollisuus tuottavuuden lisäämiselle. Aika vahvasti on vallallaan usko, että ”perinteisin” keinoin ei tuottavuutta saada kasvuun, mutta digitalisaatio tarjoaa ison kehityspotentiaalin. Esimerkiksi kunnissa on joka lähes joka sektorilla palveluprosessissa mahdollisuuksia teknologian hyödyntämiseen. Sama pätee valtioon ja muuhun julkiseen hallintoon!

Viro on jo edellä Suomea tietotekniikan sovelluksissa. Verohallinnon toteuttamaa verotuksen toimittamisen digitalisaatiota on pidetty hyvänä esimerkkinä tuottavuuden lisääntymisestä ja samalla palvelujen parantamisesta. Mielestäni Suomi on nyt digitalisoitumisen kannalta haasteellisessa paikassa. Tuo suuri mahdollisuus on käden ulottuvilla, mutta sen hukkaaminen voi heikentää kilpailukykyämme dramaattisesti.

Viimeaikaiset näytöt hallinnon tehostamisesta maan hallitukselta ovat olleet HYVIN heikot. Suomi voisi kuitenkin olla julkisen hallinnon mallimaa ja hyvä hallinto voisi olla vahvuutemme. Yksi erityisen tärkeä askel on digitalisaatio.

On tärkeää kehittää edelleen konkreettisia sovelluksia julkiseen hallintoon. Näitä nyt kehitetäänkin. Sovelluksia toteuttamalla voidaan luonnollisen poistumaa hyödyntäen saada merkittäviä säästöjäkin julkisessa hallinnossa ja luoda uusiakin työpaikkoja yksityiselle sektorille.

Olavi Ala-Nissilä 8.3.2015

MAATALOUDEN HEIKKO KANNATTAVUUSKEHITYS HEIKENTÄÄ RUOKAOMAVARAISUUTTA – ruokaturvallisuudesta tulossa yhä vakavampi globaali haaste

Maatalouden kannattavuus on nyt erityisen huono kaikissa tuotnatosuunnissa. Samaan aikaan vaikuttavat talouden lama, viljan tuotantotitilanne maailmalla, kaupan kilpailu, tukien leikkaantuminen ja Venäjän pakotteet ovat heikentäneet tilannetta. Tarvitaan poikkeuksellisia toimia tilanteen korjaamiseksi.

Tilanne näkyy nyt tuotannosta luopumisnena. Esimerkiksi Loimalla on parin vuoden aikana 20 sikatilaa lopettanut lihantuotannon. Nuoria tulee liian vähän nyt elinkeinon piiriin.

Suomen on tärkeää turvata ja parantaakin omaa elintarvikeomavaraisuuttaan. Erityisen tärkeää on muistaa, että maaseutu- ja maatalous on myös biotalouden perusta.

Kasvava elintarvikkeiden kysyntä maailmalla ja toisaalta ilmaston ääri-ilmioiden lisääntyminen uhkaavat kriisiyttää maailman elintarviketuotantoa jo lähivuosina.

Vuonna 2008 maailmaa kohtasi vakava ruokakriisi. Varoiteltiin, että se voi olla ”esimakua tulevasta”. Siltä nyt näyttääkin. Aliravittuja on lähes miljardi miljoonaa ja määrä kasvaa. YK:n 192 jäsenvaltion tavoite puolittaa nälkäänäkevien määrä vuosien 1990 ja 2015 välillä on karannut käsistä.

Ns. Arabiballankumouksessa Tunisian ja Egyptin massamielenosoituksissa baskeripäiset miehet uhmasivat vallanpitäjiä patongit ojossa. Ei patongin puute tai sen kallis hinta tietenkään yksistään päättänyt Hosni Mubarakin tai Zine El-Abidine Ben Alin valtakausia. Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick on todennut, että kohonneet hinnat eivät olleet pääsyy, mutta ne pahensivat tilannetta, ja että tilanne voi yhä pahentua. Se on helppo uskoa, kun egyptiläisen kuluttajan ruokakassi vie keskimäärinkin 38 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, joissain maissa enemmänkin.

Euroopan unionissa ei ruokakriisiä ole ollut. Edellinen maatalouskomissaari usein muistutti, että ”eurooppalaisissa päivällispöydissä on ruokaa riittänyt”. Ruokaturvallisuus on nyt nostettu agendalle ruoan saatavuuden, yleisen turvallisuuden ja vakauden näkökulmastakin. Ruokaturvallisuus liitty myös ruoan laatuun. Tässä on kyse ruokaturvallisuutte erityisesti ruoan saatavuuden näkökulmasta.

Nyt tarvitaan poikkeuksellisia toimia maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Kyse voi olla esimerkiksi verotuksellista toimista, lainojen vakauttamisesta, poikkekuksellisista tukijärjestelyistä ja ennenkaikkea kaupan roolin korjaantumisesta.