Biotalous on yksi hallitusohjelman keskeinen strateginen tavoite. Kymmenen vuoden tavoite on vaativa ja hyvä. Sen mukaan Suomi on kymmenen vuoden jälkeen bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijä. Tavoitteen mukaan kestävien ratkaisujen kehittämisellä, käyttöönotolla ja viennillä parannetaan vaihtotasetta, lisätään omavaraisuutta, luodaan uusia työpaikkoja merkittävästi sekä saavutetaan ilmastotavoite ja Itämeren hyvä ekologinen tila.

Nykyiselläänkään biotalous ei ole pikkujuttu. Muun ohella se kattaa koko maa- ja metsätalouden. Suomen biotalouden tuotanto on yli 64 miljardia euroa vuodessa ja biotalous työllistää suoraan 285 000 henkeä eli 11 prosenttia työllisistä. Biotalouden viennin arvo yli 17 miljardia euroa eli 30 prosenttia viennistä.

Biotalouteen ja puhtaisiin ratkaisuihin tähtäävä strateginen tavoite sisältää useita kärkihankkeita. Biotalouteen liittyvän keskeisen kärkihankkeen mukaan päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä lisätään kestävästi niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin. Puun käyttöä monipuolistetaan ja lisätään 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Monipuolistamalla metsästä saadaan uusia tuotteita. Puusta kun voidaan tehdä nykyään melkein mitä vain.

Perinteisessä elintarvike- ja maatalousmaakunnassa Varsinais-Suomessa biotalous on tuttu asia. Ruoan, energian, voiteluöljyjen, lääkkeiden ja kuitujen tuotannosta on monia esimerkkejä. Varsinais-Suomen liiton strategiassa biotalous ja sen mahdollisuudet ovat nyt myös lippulaiva. Maakuntavaltuuston kokouksessa 8. kesäkuuta asiasta käytiin hyödyllinen keskustelu.

Täällä Varsinais-Suomessa tärkeä kehityskohde on niin sanottu agrobiotalous eli peltopohjainen tuotanto. Hallitusohjelmassa otetaan huomioon myös veteen liittyvät elinkeinot ja osaaminen. Tämä sininen biotalo voi olla myös kasvun mahdollistaja. Maakunnassamme on tarjolla monitasoista luonnonvara- ja ympäristöalan koulutusta sekä Luonnonvarakeskuksen ja Eviran toimipaikkoja.

Biotalous käsitteenä kattaa uusiutuvien luonnonvarojen kokonaisvaltaisen käytön. Kiertotalous pyrkii vihreään kasvuun resurssien uudelleenkäytön ja uudelleenjalostamisen kautta. Biotalouteen investoiminen hyödyttää samalla siirtymistä kohti energiaomavaraisuutta ja kestäviä ympäristöratkaisuja. Yhdyskuntajätteen kierrätysastetta tullaan nostamaan vähintään 50 prosenttiin.

Biotalouteen liittyvää yritystoiminnan hallinnollista taakkaa on kevennettävä. Tavoitteena on konkreettisesti keventää maatalouteen kohdistuvia tukiehtoja, valvontoja sekä sanktioita. Samoin digitalisaatio luo suuren potentiaalin biotalouden kehitykselle. Tämä tarkoittaa parempia palveluita sekä tehokkuuden kasvua. Hallitus edistää uuden teknologian käyttöönottoa esimerkiksi cleantech-sektorin pilottihankkeilla.

Maataloudessa, joka on biotalouden pohja, on akuutti kannattavuuskriisi ja likviditeettiongelmia. Valtiontalouden säästöjä kohdistuu yleisten kaikkia koskevien säästöjen lisäksi myös jossain määrin suoraan maatalouteen. Niitä pyritään hallitusohjelman mukaisesti suuntaamaan muualle kuin maataloustukiin. Kohteena on lähinnä hallinto ja päällekkäinen tutkimus. Kannattavuutta pyrintään parantamaan normien purkamisen lisäksi tukien ennakkomaksuilla, lainoituksen keinoin sekä alentamalla tuotantokustannuksia.

Tehtävässä onnistuminen ei ole helppoa. Myös markkinatilanteen pitää parantua.

Hyvänä asiana voidaan pitää myös hallituksen päätöstä panostaa suomalaisen ruuan markkinointiin ja brändäämiseen, jolla saadaan lisävauhtia elintarvikkeiden kotimarkkinoille sekä vientiin.

Samalla hallitus lupaa lisätä suomalaisen ruoan käyttöä julkisissa hankinnoissa. Tällä on myönteinen vaikutus.

Varsinais-Suomi on hyötynyt ja hyötyy biotalouden investoinneista kasvavan työllisyyden sekä talouskasvun muodossa. Siihen on nyt koko maakunnassa tartuttava entistäkin tehokkaammin.

 

Turku, Keskustan lauantaitreffit 13.6. klo 11-12.30 ravintola Tårgetissa, Linnankatu 3. Alustajana kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä. Aiheena ”Talous ja työllisyyden silta”.

Raisio, Raision keskustaväen kesäinen pihatapahtuma Hintsan pihapiirissä ke 17.6. klo 17 alkaen. Eduskunnasta terveiset ja kuulumiset tuo kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä. Ohjelmassa perinteisesti  makkaranpaistoa, kuulumisten vaihtoa ja tietenkin kesäarpajaiset.

Suomi liittyi euroon sittenkin heppoisesti valmistautuneena. Yhteisvaluutan edut olivat kyllä esillä. Mutta aivan liian vähän oli esillä se, mitä kaikkea yhteisvaluutassa oleminen ja eläminen edellyttää globaalissa maailmassa ja jatkuvassa rakennemuutoksessa. Kreikassa ei näistä isoista haasteista oltu kiinnostuttu tai keskusteltu senkään vertaa.

Talouden konsepti ei muuttunut, vaikka konteksti muuttui. Suomen taloutta ei pidä liikaa verrata Kreikan talouteen. Mutta yleisesti voidaan sanoa, että näissä maissa mennään vielä paljolti euron kontekstissa drakman tai markan konseptilla.

Yhteisvaluutassa vaihtokurssi ei jousta yksittäisen maan kansantalouden tilan perusteella. Aggressiiviset devalvaatiot ovat muutoinkin tämän päivän maailmassa poissuljetut. Yhteisvaluutassa talouden on vain kerta kaikkiaan oltava kilpailukykyinen. Näin on asia erityisesti vientivetoisessa maassa, kuten Suomessa.

Saksan talous määrittelee pitkälti euron vahvuuden. Pitäisi siis elää kuin saksalaiset. Ruotsalaisetkin osaavat suomalaisia paremmin elää yhteisvaluutan oloissa, eli pitää huolta kilpailukyvystään, vaikka oma valuutta ja rahapolitiikka käytössään onkin.

Kilpailukyky on taloudessa jatkuva haaste. Se edellyttää ennen muuta kustannustietoisuutta, kykyä uusiutua ja tehdä talouskasvua tukevia uudistuksia, osaavaa työvoimaa, joustavuutta ja järkevää julkistalouden hoitoa, mukaan lukien veropolitiikka.

Julkistalouden kunnossa pitämisessä edellytys on hyvin toimiva hallinto. Valtion ja kuntien budjetit pitää pystyä tekemään riittävän ja luotettavan tietoperustan pohjalta. Sama koskee myös budjettien toteuttamista. Myös julkisella sektorilla tuottavuus on jatkuva haaste etenkin, kun työvoimareservit niukkenevat ja osaajia on ennen muuta löydettävä yksityiselle sektorille.

Kreikassa oli julkisen sektorin talkoissa jo hyvää yritystä. Mutta nykyhallinto on paljossa show’ta ja retoriikkaa. Ilman hyvin toimivaa hallintoa, avustusrahat menevät nyt mustaan aukkoon. Ei olekaan mikään ihme, että Kreikan lainoittajilla tekee tiukkaa irrottaa viimeiset miljardit toisesta avustuspaketista.

Kilpailukyvyn merkitystä ei tunnusteta Kreikassa käytännön toimin. On helpompi syyttää lainoittajia kohtuuttomista vaatimuksista. Toinen tosiasia, jota ei tunnusteta riittävästi, on se, että hyvin hoidettu valtiontalous tarjoaa turvaa ennen kaikkea juuri heikompiosaisille. Siksi on merkillistä, että julkisesta taloudesta vastuuta kantavia syyllistetään.

Kunnossa oleva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Kilpailukyvyn ja julkistalouden itse tyrinyt Kreikka on nyt menettänyt taloudellisen itsenäisyytensä. Kerjuulla ei ole mukavaa olla.

Suomi ei pysty elämään kaikessa kuten Saksa. Meidän on tehtävä huomattavasti suurempi työ menestyksemme eteen. Tästäkin syystä korostuu oman talouspolitiikkamme ja hyvän yhteistyön merkitys myös työmarkkinoilla ja työpaikoilla. Tarvitaan ketteryyttä ja kasvua tukevia rakenneuudistuksia. Pystymme edelleen vaikuttamaan omilla valinnoillamme kotimarkkinoidemme ja vientimme kasvumahdollisuuksiin.

Hallitusohjelman talouslinjaukset pyrkivät perimmiltään torjumaan sen, ettei kukaan muu saa päätösvaltaa taloudestamme. Yhteistyössä pitää nyt rakentaa työllisyyden siltaa yli synkän virran ja aktiivisesti itse vaikuttaa maan menestymisen eväisiin. Talouspolitiikassa – jos missä – on toimittava tässä ajassa.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 8.6.2015

Raskas hallinnollinen taakka ja tarpeeton byrokratia, monimutkaiset lupakäytännöt ja pitkät valitusprosessit nousevat esiin jatkuvasti keskusteluissa varsinkin yrittäjien ja viljelijöiden kanssa. Myös kansalaisten asiointi julkisissa palveluissa koetaan usein tuskallisen monimutkaiseksi.

Uusi hallitus tarttuu tähän ongelmaan strategisessa ohjelmassa vahvasti. Hallitusohjelmassa on tähän  viisi kärkihanketta, joiden tavoitteena on ottaa tuottavuusloikka julkisissa palveluissa ja yksityisellä sektorilla tarttumalla digitalisaation mahdollisuuksiin ja purkamalla turhaa säätelyä ja byrokratiaa.

Keskeistä on purkaa normeja, sujuvoittaa lupakäytäntöjä, järkevöittää valitusprosesseja, ottaa käyttöön kokeilukulttuuri ja parantaa yleensäkin johtamista ja toimeenpanoa. Ensinnäkin toimintatavat uudistaen rakennetaan julkiset palvelut käyttäjälähtöisiksi ja ensisijassa digitaalisiksi. Toisekseen sääntelyn purkamisella kevennetään hallinnollista taakkaa.

Välittömästi pitää ryhtyä purkamaan kansalaisia ja yritystoimintaa haittaavia alempiasteisia normeja, määräyksiä ja ohjeita. Lainsäädännöstä pitää perata säädökset, jotka eniten haittaavat kansalaisten arkea, yritystoimintaa, maataloutta, investointeja, rakentamista, tervettä kilpailua ja vapaaehtoistoimintaa. Lupaprosesseja koskien pitää antaa kansalaisille palvelulupaus.

Maatalouden kannalta on tärkeää, että hallinnollisen taakan ja byrokratian karsinta oltava keskeisenä tavoitteena EU vaikuttamisessa. Merkittävä osa säädöksistä annetaan EU-asetuksina, jotka ovat suoraan sovellettava oikeutta. Esimerkiksi viherryttämisen ehtoja on selkiytettävä. Tukihakemuksen virheitä on oltava mahdollista korjata myös jälkikäteen. Pinta-alojen määrittämisessä käytettyjen toleranssien pitää olla nykyistä korkeammat. Tämä on erityisen tärkeää Suomessa, jossa peltolohkojen pinta-ala on pieni ja lohkot rajoittuvat metsään tai vesistöihin. Hallinnon hyväksymän ja määrittämän pinta-alan on tuotava viljelijälle suoja sanktioilta. Valvonnat pitää pystyä kohdentamaan paremmin riskiperusteisesti ja niiden määrää pitää voida esimerkiksi Suomessa, jossa hallinto- ja valvontajärjestelmät  toimivat, vähentää.

Viranomaisten keskinäiset valitukset turhauttavat. Ohjelman tavoitteena on minimoida viranomaisten keskinäisten valitusten määrä esimerkiksi ennakkoneuvottelumenettelyllä.

Tehtävä ei kokonaisuutena ole helppo eikä yksinkertainen.  Esimerkiksi normien purkamisessa pitää edetä paljolti normi kerrallaan. Digitalisaation hyväksikäyttö ja hyvät toiminnan indikaattorit ovat tässä työssä tärkeitä. On vaikutettava myös siis  EU-tasolla ja onneksi sillä tasolla on myös nyt yritystä byrokratian vähentämiseksi.

Ohjelmassa on oleellista myös se, että valtioneuvoston yhteyteen perustetaan lainsäädännön vaikutusarviointielin, jonka tehtävänä on varmistaa lainsäädännön vaikutusarviointien laatu.  Julkisen sektorin johtamisen laadun parantamiseksi käynnistetään erityinen ohjelma. Innovatiivisuus ja palvelualttius nostetetaan uusiksi virkamieshyveiksi perinteisten rinnalle.

 

Eduskunnassa 29.5.2015,

Olavi

Toimintatavat -työryhmämme Smolnassa sai hyvässä hengessä työnsä valmiiksi. Teemana oli tulevan hallituksen keskeinen strategia-alue liittyen normien purkuun, sujuvampaan lupakäytäntöön, digitalisaatioon, kokeiluihin sekä parempaan johtamiseen ja täytäntöönpanoon.

Toimintatavat -työryhmämme Smolnassa sai hyvässä hengessä työnsä valmiiksi. Teemana oli tulevan hallituksen keskeinen strategia-alue liittyen normien purkuun, sujuvampaan lupakäytäntöön, digitalisaatioon, kokeiluihin sekä parempaan johtamiseen ja täytäntöönpanoon.

Hei!

Vielä isot kiitokset kaikesta yhteistyöstä eduskuntavaalien alla. Emme olisi pärjänneet ilman apuja eri puolilta vaalipiiriä. Myös Keskustan Loimaan kunnallisjärjestö ja kotiseudun väki olivat isona apuna. Vaalit – jos mikä – on joukkuelaji.

Vaalit menivät erittäin hyvin vaikka hurjimmat odotukset eivät toteutuneetkaan. Keskusta on selkeästi suurin puolue. Oma työmme myös onnistui aika ahtaassa raossa sittenkin erinomaisesti.

Juha Sipilä lähti hyvin määrätietoisesti vetämään hallitusneuvotteluja ja neuvotteluja yhteiskuntasopimuksesta. Tänään ratkeaa hallituspohja ja yhteiskuntasopimuksen kohtalon ratkaisu siirtynee tulevaisuuteen. Hallituspohjassa ratkaisevinta mielestäni pitäisi olla kyky tehdä yhteistyötä ja uudistaa Suomea paremman työllisyyden hyväksi ja yhteisen hyvinvointimme turvaamiseksi.

Avustajanani aloitti 1.5. alkaen valtiotieteiden maisteri Tuomas Ylitalo. Tuomas on alun perin Forssan poikia. Nuori mies on toiminut viimeksi Varsinais-Suomen Keskustanuorten projektitehtävissä ja europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen avustajaharjoittelijana – ja on lisäksi erinomainen lentopalloilija!

Loimaan torilla on huomenna perjantaina alkaen klo 8.30 vaalien kiitoskahvit kunnallisjärjestön järjestämänä. Olen paikalla heti aamusta. Tervetuloa!

Pidetään yhteyksiä!

Olavi

Valtiovarainministeriön tuoreimmat luvut lisäävät julkisen hallinnon tehokkuuden ja talouden kasvun haasteita edelleen. Yllättävän huonoissa luvuissa näkyy muun ohella se, ettei ole saatu rakenteellisia säästöpäätöksiä täytäntöön. Työmarkkinoilla ei myöskään ole saatu tarvittavia joustoja liikkeelle. Kaikki tämä korostaa tehokkaan hallinnon haasteita.

Suomessakin eletään globaalissa talouden ja tuotannon rakennemuutoksessa ja yhteisvaluutan oloissa. Julkisessa hallinnossa on nyt tärkeää tehdä oikeita strategisia päätöksiä.

Yleisesti voi sanoa, että tehokkaan ja toimintakykyisen julkisen hallinnon elementtejä ovat osaava hallitus, toimiva parlamentti, valpas tarkastusvirasto, tehokkaat oikeusistuimet, osaavat virkamiehet ja eloisa siviiliyhteiskunta.

Tehokas hallinto on sitä, että päätöksentekoprosessit ja päätösten toimeenpano tuottavat tuloksia, jotka vastaavat yhteiskunnan tarpeita käyttämällä resursseja parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteet saavutetaan tuhlaamatta niukkoja resursseja. Strateginen päätöksenteko on erityisen tärkeää.

Suomessa on varsinkin päätösten täytäntöönpanossa viime vuosina ollut isoja ongelmia. Useimmat rakenteelliset uudistukset ovat lässähtäneet. Verot ovat korostusten kautta nousseet aivan tappiin. Puhe on puhetta ja päätös on vain päätös. Tulos tulee vasta siitä kun päätös laitetaan tehokkaasti, taloudellisesti ja vaikuttavasti täytäntöön.

Huonon päätöksentekoon ei ole varaa kun talous näivettyy jo neljättä vuotta. Huono tehtyjen päätösten täytäntöönpano on myös asia, joka synnyttää epäluottamusta ja asia, jota myös luottoluokittaja katsoo.

Osaamisen vaatimus koskee myös Suomen hallitusta ja eduskuntaakin. Esimerkiksi valtiovarainministerin tehtävässä törmää heti eurooppalaisen finanssisektorin ongelmiin tai valtion omistusohjausyksiköstä vastaava ministerin työtehtävä liittyy muun muassa pörssiyhtiöihin ja strategiseen valtion omistukseen. Hallinnon isot uudistukset vaativat myös paljon hallinnon osaamista, hankkeiden omistajuutta ja johtajuutta. Kyse on good corporate governancesta, hyvästä strategisesta johtamista ja hallinnosta. Uudelle vaalikaudelle onneksi puolueissa tehdään strategisia hallitusohjelmia.

Toki Suomessa on myös paljon hyvää osaamista julkisessa hallinnossa. Itse asiassa hyvä hallinto voisi olla Suomen vahvuus. Hallinnon tehokkuus, digitalisaation tehokas käyttö ja vahva strateginen johtaminen pitää nyt olla keskiössä. Tämä mahdollistaa myös välttämätöntä hallinnon keventämistä. Osakeyhtiössäkin lakimääräisesti hyvä hallinto on tärkeää, sillä osakeyhtiölain mukaan hallituksen jäsenten kelpoisuus ja osaaminen ovat vaatimuksina heille. Suomen johtamisessa tarvitaan nyt osaamista – whatever it takes!

Turun Sanomat 22.11.2014

ISO KUVA TAKAISIN VEROPOLITIIKKAAN         

Suomessa tehtiin monta asiaa oikein kun Suomi nousi 1990-luvun alun pahasta lamasta. Yksi onnistunut strateginen ratkaisu oli rohkea veropolitiikka.

 Erityisesti pääoma- ja yhteisöverotusta uudistettiin rohkeasti. Vanha verojärjestlemä korkeine verokantoineen ja monimutkaisine verovähennysjärjestelmineen uudistettiin kokonaan.  Aihetta olikin sillä osin juuri verotuksen takia  suomalaisten yritysten taseet olivat heikkoja lamaan tultaessa. Silti verokertymät eivät olleet veronsaajille kovin suuria.

Tiivis veropohja ja matalat verokannat olivat uudistuksen selkeä linja.  Verojärjestelmä mahdollisti ja edisti välttämätöntä talouden kasvua ja dynamiikkaa.  Rahaa alkoi noususuhdanteen alettua  tulla veronsaajille kuin suokuokalla vetäen. Myös veronmaksajat olivat tyytyväisiä ja syntyi winwin-tilanne. Tuloksena myös  oli, että yritysten taseet vahvistuivat. Vahvistuvat taseet kantoivat yrityksiä yli lama-aikojen. Valtiontalous vahvistui.

Sittemmin verotuksen suuri linja on hämärtynyt. Kuluvalla vaalikaudella tosin  alennettiin merkittävästi yhteisöverokantaa mutta muutoin veropolitiikka on mennyt pieneksi nurkissa pyörimiseksi. Esimerkiksi kotitalousvähennystä ja yritysten edustusmenojen vähennyskelpoisuutta on vatvottu edes taa. Yritysverotukseen on tullut koulutusvähennyksen tapaisia turhia kukkasia. Ja veropolitiikan varsinainen kukkanen on lapsilisien  leikkauksen osittainen kompensoimista verovähennyksen kautta. Vähennys monimutkaistaa verotusta, tuo lisää progressiivisuutta, sen täytäntöönpano maksaa eikä vähennys edes kohdistu  kokonaan oikeaan paikkaan.  

Nykyisessa taloudellisessa tilanteessa pitää erityisesti miettiä, mikä vero on haitallisen talouskasvun kannalta. Epäilemättä työn kova verotus eri muodoissaan on haitallista työllisyyden ja talouskasvun kannalta. Työn verotuksen kiristyminen kasvattaa ns. verokiilaa, joka toimii työllistymisen ja työllistämisen esteenä. Työntekijän saaman rahan ja työnantajan maksaman kutannuksen eli verokiilan osuus on sekin nyt aivan tapissa. Veropolitiikan keskeinen tavoite pitää olla työn verotuksen keventäminen ja sitä kautta parempi työllisyys.

Työn kova ja kuntaverotuksenkin kautta nyt kiristyvä verotus voi johtaa paitsi toimeentulovaikeuksiin niin myös hiljaiseen muuttoon esimerkiksi Viroon. Suomi ei houkuta myöskään kanainvälisiä yrityksiä sijoitumaan tänne kun lähellä on Viron ja Pietarin alueen paljon lievemepi työn verotus.

Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa verotuksen oikeudenmukaisuus on tottakai tärkeä asia. Mutta mitä oikeudenmukaisuutta on siinä, että jo suhteellisen kohtuullisillakin tuloilla marginaaliverotus alkaa lähennellä viittäkymmentä prosenttia?  Tulonjaon oikeudenmukaisuutta voi toteuttaa myös esimerkiksi oikeudenmukaisen maksupolitiikan kautta,  luopumalla suurten tulojen saajien lapsilisistä tai yritysten jakamattoman voiton verotuksen kautta.

Jos Suomen talous jatkaa näivettymistään ja työllisyys edelleen heikkenee, niin se samalla merkitsee veropohjan rapautumista ja hyvinvointipohjan murenemista

Seuraavissa hallitusneuvotteluissa ei pidä pyöriä pienissä yksityiskohdissa. Työn verotuksen kiristämisen linjalla ei voi jatkaa. Suomessa tarvitaan vahva yhteinen ponnistus Suomen nostamiseksi kasvuun. Veropolitiikankin pitää tähdätä tähän tavoitteeseen ja tietysti paljon muutakin tarvitaan.  On aika ottaa suuri kuva ja suuri pensseli käyttöön veropolitiikaa uudistettaessa.

Kirjoittaja on KHT-tilintarkastaja ja entinen Euroopan Tilintarkastustuomioistuimen jäsen, BDO Oy:n hallituksen puheenjohtaja

Senior Advisor, KHT Olavi Ala-Nissilä, BDO Oy

DIGITALISAATIO TÄRKEÄ ASKEL KOHTI TAVOITETTA SUOMI JULKISEN SEKTORIN MALLIMAAKSI 9.3.2015

Keskustan ”Suomi kuntoon” ohjelman viidestä kohdasta tavoite ”Suomi julkisen sektorin jotamisen byrokrataian purkamisen, digitalisaation ja kokeilujen mallimaaksi,” on erityisen tärkeä. Siinä digitalisaation mahdollisuus nousee erityisen tärkeänä esille.

Keskustelu julkisen talouden tasapainottamisesta ei saa jämähtää nyt vain kaavamaisiin leikkauslistoihin vaikka säästöjäkin tarvitaan.

Digitalisaatio on nyt julkistaloudessa ja taloudessa laajemminkin iso mahdollisuus. Asia on nyt erityisen ajankohtainen, joskaan se ei ole aivan uusi. Edellisestä 1990-luvun lamasta selviämisessä yksi avainkysymys oli mm. pankki-, vakuutus- ja kaupan alankin digitaaliset toimintamallimuutokset. Ne nostivat paljon työn tuottavuutta. Ja tietenkin koko mobiiliviestinnän läpimurto oli osa tätä.

Digitalisointi tarkoittaa informaation purkamista bitteihin, mikä mahdollistaa tiedon tallentamisen, järjestelemisen ja muuntelun. Kun tämä yhdistetään mobiiliteknologiaan, kuten tabletteihin, sosiaalisiin verkkoihin ja pilvipalveluihin, kokonaiset teollisuudenalat kokevat suuria muutoksia.

Digitalisaatiota ja digitaalista vallankumousta on jopa sanottu ihmiskunnan kolmanneksi suureksi kehitysaskeleeksi tulen keksimisen ja teollistumisen jälkeen.

Digitalisaation kautta voidaan parantaa tuottavuutta ja vähentää kustannuksia. Digitalisaatio olla myös tilaisuus parantaa Suomen kilpailukykyä, uudistaa teollisuutta ja työllistää tietotekniikan ammattilaisia.

Julkistalouden säästöjä pohdittaessa on nyt tärkeää tiedostaa, että digitalisoituminen on suuri mahdollisuus tuottavuuden lisäämiselle. Aika vahvasti on vallallaan usko, että ”perinteisin” keinoin ei tuottavuutta saada kasvuun, mutta digitalisaatio tarjoaa ison kehityspotentiaalin. Esimerkiksi kunnissa on joka lähes joka sektorilla palveluprosessissa mahdollisuuksia teknologian hyödyntämiseen. Sama pätee valtioon ja muuhun julkiseen hallintoon!

Viro on jo edellä Suomea tietotekniikan sovelluksissa. Verohallinnon toteuttamaa verotuksen toimittamisen digitalisaatiota on pidetty hyvänä esimerkkinä tuottavuuden lisääntymisestä ja samalla palvelujen parantamisesta. Mielestäni Suomi on nyt digitalisoitumisen kannalta haasteellisessa paikassa. Tuo suuri mahdollisuus on käden ulottuvilla, mutta sen hukkaaminen voi heikentää kilpailukykyämme dramaattisesti.

Viimeaikaiset näytöt hallinnon tehostamisesta maan hallitukselta ovat olleet HYVIN heikot. Suomi voisi kuitenkin olla julkisen hallinnon mallimaa ja hyvä hallinto voisi olla vahvuutemme. Yksi erityisen tärkeä askel on digitalisaatio.

On tärkeää kehittää edelleen konkreettisia sovelluksia julkiseen hallintoon. Näitä nyt kehitetäänkin. Sovelluksia toteuttamalla voidaan luonnollisen poistumaa hyödyntäen saada merkittäviä säästöjäkin julkisessa hallinnossa ja luoda uusiakin työpaikkoja yksityiselle sektorille.

Olavi Ala-Nissilä 8.3.2015

MAATALOUDEN HEIKKO KANNATTAVUUSKEHITYS HEIKENTÄÄ RUOKAOMAVARAISUUTTA – ruokaturvallisuudesta tulossa yhä vakavampi globaali haaste

Maatalouden kannattavuus on nyt erityisen huono kaikissa tuotnatosuunnissa. Samaan aikaan vaikuttavat talouden lama, viljan tuotantotitilanne maailmalla, kaupan kilpailu, tukien leikkaantuminen ja Venäjän pakotteet ovat heikentäneet tilannetta. Tarvitaan poikkeuksellisia toimia tilanteen korjaamiseksi.

Tilanne näkyy nyt tuotannosta luopumisnena. Esimerkiksi Loimalla on parin vuoden aikana 20 sikatilaa lopettanut lihantuotannon. Nuoria tulee liian vähän nyt elinkeinon piiriin.

Suomen on tärkeää turvata ja parantaakin omaa elintarvikeomavaraisuuttaan. Erityisen tärkeää on muistaa, että maaseutu- ja maatalous on myös biotalouden perusta.

Kasvava elintarvikkeiden kysyntä maailmalla ja toisaalta ilmaston ääri-ilmioiden lisääntyminen uhkaavat kriisiyttää maailman elintarviketuotantoa jo lähivuosina.

Vuonna 2008 maailmaa kohtasi vakava ruokakriisi. Varoiteltiin, että se voi olla ”esimakua tulevasta”. Siltä nyt näyttääkin. Aliravittuja on lähes miljardi miljoonaa ja määrä kasvaa. YK:n 192 jäsenvaltion tavoite puolittaa nälkäänäkevien määrä vuosien 1990 ja 2015 välillä on karannut käsistä.

Ns. Arabiballankumouksessa Tunisian ja Egyptin massamielenosoituksissa baskeripäiset miehet uhmasivat vallanpitäjiä patongit ojossa. Ei patongin puute tai sen kallis hinta tietenkään yksistään päättänyt Hosni Mubarakin tai Zine El-Abidine Ben Alin valtakausia. Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick on todennut, että kohonneet hinnat eivät olleet pääsyy, mutta ne pahensivat tilannetta, ja että tilanne voi yhä pahentua. Se on helppo uskoa, kun egyptiläisen kuluttajan ruokakassi vie keskimäärinkin 38 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, joissain maissa enemmänkin.

Euroopan unionissa ei ruokakriisiä ole ollut. Edellinen maatalouskomissaari usein muistutti, että ”eurooppalaisissa päivällispöydissä on ruokaa riittänyt”. Ruokaturvallisuus on nyt nostettu agendalle ruoan saatavuuden, yleisen turvallisuuden ja vakauden näkökulmastakin. Ruokaturvallisuus liitty myös ruoan laatuun. Tässä on kyse ruokaturvallisuutte erityisesti ruoan saatavuuden näkökulmasta.

Nyt tarvitaan poikkeuksellisia toimia maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Kyse voi olla esimerkiksi verotuksellista toimista, lainojen vakauttamisesta, poikkekuksellisista tukijärjestelyistä ja ennenkaikkea kaupan roolin korjaantumisesta.