Toimintatavat -työryhmämme Smolnassa sai hyvässä hengessä työnsä valmiiksi. Teemana oli tulevan hallituksen keskeinen strategia-alue liittyen normien purkuun, sujuvampaan lupakäytäntöön, digitalisaatioon, kokeiluihin sekä parempaan johtamiseen ja täytäntöönpanoon.

Toimintatavat -työryhmämme Smolnassa sai hyvässä hengessä työnsä valmiiksi. Teemana oli tulevan hallituksen keskeinen strategia-alue liittyen normien purkuun, sujuvampaan lupakäytäntöön, digitalisaatioon, kokeiluihin sekä parempaan johtamiseen ja täytäntöönpanoon.

Hei!

Vielä isot kiitokset kaikesta yhteistyöstä eduskuntavaalien alla. Emme olisi pärjänneet ilman apuja eri puolilta vaalipiiriä. Myös Keskustan Loimaan kunnallisjärjestö ja kotiseudun väki olivat isona apuna. Vaalit – jos mikä – on joukkuelaji.

Vaalit menivät erittäin hyvin vaikka hurjimmat odotukset eivät toteutuneetkaan. Keskusta on selkeästi suurin puolue. Oma työmme myös onnistui aika ahtaassa raossa sittenkin erinomaisesti.

Juha Sipilä lähti hyvin määrätietoisesti vetämään hallitusneuvotteluja ja neuvotteluja yhteiskuntasopimuksesta. Tänään ratkeaa hallituspohja ja yhteiskuntasopimuksen kohtalon ratkaisu siirtynee tulevaisuuteen. Hallituspohjassa ratkaisevinta mielestäni pitäisi olla kyky tehdä yhteistyötä ja uudistaa Suomea paremman työllisyyden hyväksi ja yhteisen hyvinvointimme turvaamiseksi.

Avustajanani aloitti 1.5. alkaen valtiotieteiden maisteri Tuomas Ylitalo. Tuomas on alun perin Forssan poikia. Nuori mies on toiminut viimeksi Varsinais-Suomen Keskustanuorten projektitehtävissä ja europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen avustajaharjoittelijana – ja on lisäksi erinomainen lentopalloilija!

Loimaan torilla on huomenna perjantaina alkaen klo 8.30 vaalien kiitoskahvit kunnallisjärjestön järjestämänä. Olen paikalla heti aamusta. Tervetuloa!

Pidetään yhteyksiä!

Olavi

Valtiovarainministeriön tuoreimmat luvut lisäävät julkisen hallinnon tehokkuuden ja talouden kasvun haasteita edelleen. Yllättävän huonoissa luvuissa näkyy muun ohella se, ettei ole saatu rakenteellisia säästöpäätöksiä täytäntöön. Työmarkkinoilla ei myöskään ole saatu tarvittavia joustoja liikkeelle. Kaikki tämä korostaa tehokkaan hallinnon haasteita.

Suomessakin eletään globaalissa talouden ja tuotannon rakennemuutoksessa ja yhteisvaluutan oloissa. Julkisessa hallinnossa on nyt tärkeää tehdä oikeita strategisia päätöksiä.

Yleisesti voi sanoa, että tehokkaan ja toimintakykyisen julkisen hallinnon elementtejä ovat osaava hallitus, toimiva parlamentti, valpas tarkastusvirasto, tehokkaat oikeusistuimet, osaavat virkamiehet ja eloisa siviiliyhteiskunta.

Tehokas hallinto on sitä, että päätöksentekoprosessit ja päätösten toimeenpano tuottavat tuloksia, jotka vastaavat yhteiskunnan tarpeita käyttämällä resursseja parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteet saavutetaan tuhlaamatta niukkoja resursseja. Strateginen päätöksenteko on erityisen tärkeää.

Suomessa on varsinkin päätösten täytäntöönpanossa viime vuosina ollut isoja ongelmia. Useimmat rakenteelliset uudistukset ovat lässähtäneet. Verot ovat korostusten kautta nousseet aivan tappiin. Puhe on puhetta ja päätös on vain päätös. Tulos tulee vasta siitä kun päätös laitetaan tehokkaasti, taloudellisesti ja vaikuttavasti täytäntöön.

Huonon päätöksentekoon ei ole varaa kun talous näivettyy jo neljättä vuotta. Huono tehtyjen päätösten täytäntöönpano on myös asia, joka synnyttää epäluottamusta ja asia, jota myös luottoluokittaja katsoo.

Osaamisen vaatimus koskee myös Suomen hallitusta ja eduskuntaakin. Esimerkiksi valtiovarainministerin tehtävässä törmää heti eurooppalaisen finanssisektorin ongelmiin tai valtion omistusohjausyksiköstä vastaava ministerin työtehtävä liittyy muun muassa pörssiyhtiöihin ja strategiseen valtion omistukseen. Hallinnon isot uudistukset vaativat myös paljon hallinnon osaamista, hankkeiden omistajuutta ja johtajuutta. Kyse on good corporate governancesta, hyvästä strategisesta johtamista ja hallinnosta. Uudelle vaalikaudelle onneksi puolueissa tehdään strategisia hallitusohjelmia.

Toki Suomessa on myös paljon hyvää osaamista julkisessa hallinnossa. Itse asiassa hyvä hallinto voisi olla Suomen vahvuus. Hallinnon tehokkuus, digitalisaation tehokas käyttö ja vahva strateginen johtaminen pitää nyt olla keskiössä. Tämä mahdollistaa myös välttämätöntä hallinnon keventämistä. Osakeyhtiössäkin lakimääräisesti hyvä hallinto on tärkeää, sillä osakeyhtiölain mukaan hallituksen jäsenten kelpoisuus ja osaaminen ovat vaatimuksina heille. Suomen johtamisessa tarvitaan nyt osaamista – whatever it takes!

Turun Sanomat 22.11.2014

ISO KUVA TAKAISIN VEROPOLITIIKKAAN         

Suomessa tehtiin monta asiaa oikein kun Suomi nousi 1990-luvun alun pahasta lamasta. Yksi onnistunut strateginen ratkaisu oli rohkea veropolitiikka.

 Erityisesti pääoma- ja yhteisöverotusta uudistettiin rohkeasti. Vanha verojärjestlemä korkeine verokantoineen ja monimutkaisine verovähennysjärjestelmineen uudistettiin kokonaan.  Aihetta olikin sillä osin juuri verotuksen takia  suomalaisten yritysten taseet olivat heikkoja lamaan tultaessa. Silti verokertymät eivät olleet veronsaajille kovin suuria.

Tiivis veropohja ja matalat verokannat olivat uudistuksen selkeä linja.  Verojärjestelmä mahdollisti ja edisti välttämätöntä talouden kasvua ja dynamiikkaa.  Rahaa alkoi noususuhdanteen alettua  tulla veronsaajille kuin suokuokalla vetäen. Myös veronmaksajat olivat tyytyväisiä ja syntyi winwin-tilanne. Tuloksena myös  oli, että yritysten taseet vahvistuivat. Vahvistuvat taseet kantoivat yrityksiä yli lama-aikojen. Valtiontalous vahvistui.

Sittemmin verotuksen suuri linja on hämärtynyt. Kuluvalla vaalikaudella tosin  alennettiin merkittävästi yhteisöverokantaa mutta muutoin veropolitiikka on mennyt pieneksi nurkissa pyörimiseksi. Esimerkiksi kotitalousvähennystä ja yritysten edustusmenojen vähennyskelpoisuutta on vatvottu edes taa. Yritysverotukseen on tullut koulutusvähennyksen tapaisia turhia kukkasia. Ja veropolitiikan varsinainen kukkanen on lapsilisien  leikkauksen osittainen kompensoimista verovähennyksen kautta. Vähennys monimutkaistaa verotusta, tuo lisää progressiivisuutta, sen täytäntöönpano maksaa eikä vähennys edes kohdistu  kokonaan oikeaan paikkaan.  

Nykyisessa taloudellisessa tilanteessa pitää erityisesti miettiä, mikä vero on haitallisen talouskasvun kannalta. Epäilemättä työn kova verotus eri muodoissaan on haitallista työllisyyden ja talouskasvun kannalta. Työn verotuksen kiristyminen kasvattaa ns. verokiilaa, joka toimii työllistymisen ja työllistämisen esteenä. Työntekijän saaman rahan ja työnantajan maksaman kutannuksen eli verokiilan osuus on sekin nyt aivan tapissa. Veropolitiikan keskeinen tavoite pitää olla työn verotuksen keventäminen ja sitä kautta parempi työllisyys.

Työn kova ja kuntaverotuksenkin kautta nyt kiristyvä verotus voi johtaa paitsi toimeentulovaikeuksiin niin myös hiljaiseen muuttoon esimerkiksi Viroon. Suomi ei houkuta myöskään kanainvälisiä yrityksiä sijoitumaan tänne kun lähellä on Viron ja Pietarin alueen paljon lievemepi työn verotus.

Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa verotuksen oikeudenmukaisuus on tottakai tärkeä asia. Mutta mitä oikeudenmukaisuutta on siinä, että jo suhteellisen kohtuullisillakin tuloilla marginaaliverotus alkaa lähennellä viittäkymmentä prosenttia?  Tulonjaon oikeudenmukaisuutta voi toteuttaa myös esimerkiksi oikeudenmukaisen maksupolitiikan kautta,  luopumalla suurten tulojen saajien lapsilisistä tai yritysten jakamattoman voiton verotuksen kautta.

Jos Suomen talous jatkaa näivettymistään ja työllisyys edelleen heikkenee, niin se samalla merkitsee veropohjan rapautumista ja hyvinvointipohjan murenemista

Seuraavissa hallitusneuvotteluissa ei pidä pyöriä pienissä yksityiskohdissa. Työn verotuksen kiristämisen linjalla ei voi jatkaa. Suomessa tarvitaan vahva yhteinen ponnistus Suomen nostamiseksi kasvuun. Veropolitiikankin pitää tähdätä tähän tavoitteeseen ja tietysti paljon muutakin tarvitaan.  On aika ottaa suuri kuva ja suuri pensseli käyttöön veropolitiikaa uudistettaessa.

Kirjoittaja on KHT-tilintarkastaja ja entinen Euroopan Tilintarkastustuomioistuimen jäsen, BDO Oy:n hallituksen puheenjohtaja

Senior Advisor, KHT Olavi Ala-Nissilä, BDO Oy

DIGITALISAATIO TÄRKEÄ ASKEL KOHTI TAVOITETTA SUOMI JULKISEN SEKTORIN MALLIMAAKSI 9.3.2015

Keskustan ”Suomi kuntoon” ohjelman viidestä kohdasta tavoite ”Suomi julkisen sektorin jotamisen byrokrataian purkamisen, digitalisaation ja kokeilujen mallimaaksi,” on erityisen tärkeä. Siinä digitalisaation mahdollisuus nousee erityisen tärkeänä esille.

Keskustelu julkisen talouden tasapainottamisesta ei saa jämähtää nyt vain kaavamaisiin leikkauslistoihin vaikka säästöjäkin tarvitaan.

Digitalisaatio on nyt julkistaloudessa ja taloudessa laajemminkin iso mahdollisuus. Asia on nyt erityisen ajankohtainen, joskaan se ei ole aivan uusi. Edellisestä 1990-luvun lamasta selviämisessä yksi avainkysymys oli mm. pankki-, vakuutus- ja kaupan alankin digitaaliset toimintamallimuutokset. Ne nostivat paljon työn tuottavuutta. Ja tietenkin koko mobiiliviestinnän läpimurto oli osa tätä.

Digitalisointi tarkoittaa informaation purkamista bitteihin, mikä mahdollistaa tiedon tallentamisen, järjestelemisen ja muuntelun. Kun tämä yhdistetään mobiiliteknologiaan, kuten tabletteihin, sosiaalisiin verkkoihin ja pilvipalveluihin, kokonaiset teollisuudenalat kokevat suuria muutoksia.

Digitalisaatiota ja digitaalista vallankumousta on jopa sanottu ihmiskunnan kolmanneksi suureksi kehitysaskeleeksi tulen keksimisen ja teollistumisen jälkeen.

Digitalisaation kautta voidaan parantaa tuottavuutta ja vähentää kustannuksia. Digitalisaatio olla myös tilaisuus parantaa Suomen kilpailukykyä, uudistaa teollisuutta ja työllistää tietotekniikan ammattilaisia.

Julkistalouden säästöjä pohdittaessa on nyt tärkeää tiedostaa, että digitalisoituminen on suuri mahdollisuus tuottavuuden lisäämiselle. Aika vahvasti on vallallaan usko, että ”perinteisin” keinoin ei tuottavuutta saada kasvuun, mutta digitalisaatio tarjoaa ison kehityspotentiaalin. Esimerkiksi kunnissa on joka lähes joka sektorilla palveluprosessissa mahdollisuuksia teknologian hyödyntämiseen. Sama pätee valtioon ja muuhun julkiseen hallintoon!

Viro on jo edellä Suomea tietotekniikan sovelluksissa. Verohallinnon toteuttamaa verotuksen toimittamisen digitalisaatiota on pidetty hyvänä esimerkkinä tuottavuuden lisääntymisestä ja samalla palvelujen parantamisesta. Mielestäni Suomi on nyt digitalisoitumisen kannalta haasteellisessa paikassa. Tuo suuri mahdollisuus on käden ulottuvilla, mutta sen hukkaaminen voi heikentää kilpailukykyämme dramaattisesti.

Viimeaikaiset näytöt hallinnon tehostamisesta maan hallitukselta ovat olleet HYVIN heikot. Suomi voisi kuitenkin olla julkisen hallinnon mallimaa ja hyvä hallinto voisi olla vahvuutemme. Yksi erityisen tärkeä askel on digitalisaatio.

On tärkeää kehittää edelleen konkreettisia sovelluksia julkiseen hallintoon. Näitä nyt kehitetäänkin. Sovelluksia toteuttamalla voidaan luonnollisen poistumaa hyödyntäen saada merkittäviä säästöjäkin julkisessa hallinnossa ja luoda uusiakin työpaikkoja yksityiselle sektorille.

Olavi Ala-Nissilä 8.3.2015

MAATALOUDEN HEIKKO KANNATTAVUUSKEHITYS HEIKENTÄÄ RUOKAOMAVARAISUUTTA – ruokaturvallisuudesta tulossa yhä vakavampi globaali haaste

Maatalouden kannattavuus on nyt erityisen huono kaikissa tuotnatosuunnissa. Samaan aikaan vaikuttavat talouden lama, viljan tuotantotitilanne maailmalla, kaupan kilpailu, tukien leikkaantuminen ja Venäjän pakotteet ovat heikentäneet tilannetta. Tarvitaan poikkeuksellisia toimia tilanteen korjaamiseksi.

Tilanne näkyy nyt tuotannosta luopumisnena. Esimerkiksi Loimalla on parin vuoden aikana 20 sikatilaa lopettanut lihantuotannon. Nuoria tulee liian vähän nyt elinkeinon piiriin.

Suomen on tärkeää turvata ja parantaakin omaa elintarvikeomavaraisuuttaan. Erityisen tärkeää on muistaa, että maaseutu- ja maatalous on myös biotalouden perusta.

Kasvava elintarvikkeiden kysyntä maailmalla ja toisaalta ilmaston ääri-ilmioiden lisääntyminen uhkaavat kriisiyttää maailman elintarviketuotantoa jo lähivuosina.

Vuonna 2008 maailmaa kohtasi vakava ruokakriisi. Varoiteltiin, että se voi olla ”esimakua tulevasta”. Siltä nyt näyttääkin. Aliravittuja on lähes miljardi miljoonaa ja määrä kasvaa. YK:n 192 jäsenvaltion tavoite puolittaa nälkäänäkevien määrä vuosien 1990 ja 2015 välillä on karannut käsistä.

Ns. Arabiballankumouksessa Tunisian ja Egyptin massamielenosoituksissa baskeripäiset miehet uhmasivat vallanpitäjiä patongit ojossa. Ei patongin puute tai sen kallis hinta tietenkään yksistään päättänyt Hosni Mubarakin tai Zine El-Abidine Ben Alin valtakausia. Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick on todennut, että kohonneet hinnat eivät olleet pääsyy, mutta ne pahensivat tilannetta, ja että tilanne voi yhä pahentua. Se on helppo uskoa, kun egyptiläisen kuluttajan ruokakassi vie keskimäärinkin 38 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, joissain maissa enemmänkin.

Euroopan unionissa ei ruokakriisiä ole ollut. Edellinen maatalouskomissaari usein muistutti, että ”eurooppalaisissa päivällispöydissä on ruokaa riittänyt”. Ruokaturvallisuus on nyt nostettu agendalle ruoan saatavuuden, yleisen turvallisuuden ja vakauden näkökulmastakin. Ruokaturvallisuus liitty myös ruoan laatuun. Tässä on kyse ruokaturvallisuutte erityisesti ruoan saatavuuden näkökulmasta.

Nyt tarvitaan poikkeuksellisia toimia maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Kyse voi olla esimerkiksi verotuksellista toimista, lainojen vakauttamisesta, poikkekuksellisista tukijärjestelyistä ja ennenkaikkea kaupan roolin korjaantumisesta.

Maaseudun Tulevaisuus 23.1.2015

Ministereille hyvän hallinnon koulutusta

LUKIJALTA

Tehokkaan ja toimintakykyisen julkisen hallinnon elementtejä ovat osaava hallitus, toimivat parlamentti, valpas tarkastusvirasto, tehokkaat oikeusistuimet ja eloisa siviiliyhteiskunta. Tehokas hallinto on sitä, että päätöksentekoprosessit ja päätösten toimeenpano tuottavat tuloksia, jotka vastaavat yhteiskunnan tarpeita käyttämällä resursseja parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteet saavutetaan tuhlaamatta niukkoja resursseja. Hyvässä hallinnossa ei voi korostaa liikaa päätösten tehokasta toimeenpanoa.

Niin julkinen kuin yksityinen hallintokin vaativat paljon osaamista yhä nopeammin muuttuvassa, monimutkaistuvassa ja kansainvälistyvässä maailmassa. Tämä koskee myös Suomen hallitusta. Esimerkiksi valtiovarainministerin tehtävässä törmää heti eurooppalaisen finanssisektorin ongelmiin tai valtion omistusohjausyksiköstä vastaava ministerin työtehtävä liittyy mm. pörssiyhtiöihin ja strategiseen valtion omistukseen. Hallinnon isot uudistukset vaativat myös paljon hallinnon osaamista. Kyse on good corporate governancesta, hyvästä johtamista ja hallinnosta.

Hallitukselta kaivattu päätöksiä talouskriisin voittamiseksi.

Päätöksiä on syntynytkin. Ongelma on siinä, että päätökset ovat vaikeassa tilanteessa riittämättömiä tai toteuttamiskelvottomia ja ennen kaikkea siinä, että päätöksiä ei saada tehokkaasti täytäntöön.

Esimerkiksi kuntarakenneuudistuksesta tuli katastrofi. Sote-uudistus pyöri aivan paikallaan kolme vuotta. Säästöpäätöksiä, kuten kuntien tehtävien vähentämisestä, ei saada oikein eteenpäin. Eikä byrokratiakaan vähene.

Nykyisen hallituksen ministerit ovat nuoria. Valtaosalla ministereistä politiikan ulkopuolinen työkokemus on ohut. Aikaisempaa kokemusta johtavista tehtävistä julkisessa hallinnossa tai yritysjohdossa politiikan ulkopuolella ei paljoa ole. Koulun penkiltä ei kuitenkaan tule valmista hallinnon osaajaa.

Kahden ministerin lähdön hallituksesta voi nähdä liittyvän oman hallinnon alan ja julkishallinnon osaamisen ja kokemuksen riittämättömyyteen. Päätösten täytäntöönpanoa pitää myös johtaa. Pääministerin tehtävä hallituksessa on katsoa keskeisten hallitusohjelman uudistusten toteuttamisen etenemistä ja puskea niitä eteenpäin ja täytäntöön. Tämä ei ole hyvin onnistunut.

Hyvän hallinnon ja johtamisen (good corporate governance) puutteita voi osoittaa niin yrityksistä, kunnista kuin valtion hallinnosta.

Finanssikriisi tarjosi myös lukuisia esimerkkejä huonosta hallinnosta. Se on yksi keskeinen kriisin syy eri maissa, esimerkiksi Kreikassa.

Hyvän hallinnon vaatimuksiin ei voi suhtautua kevyesti. Ne on nyt otettava tosissaan.

Osakeyhtiössä osakeyhtiölain mukaan hallituksen jäsenten kelpoisuus ja osaaminen ovat tärkeitä. Miksi ei siis maan hallituksessa?

Ministeri ei ole toimitusjohtaja. Mutta hyvän julkisen hallinnon ja johtamisen periaatteet pitää tuntea. Siksi ministereille pitää ensi töiksi antaa tiivis hyvän hallinnon koulutus.

OLAVI ALA-NISSILÄ

KHT-tilintarkastaja eduskuntavaaliehdokas (kesk.)

Varsinais-Suomen Yrittäjäsanomat, tammikuu 2015

Turha byrokratia kuuluu nyt silppuriin!

Voisiko kampaaja leikata asiakkaidensa hiuksia itsenäisyyspäivänä ilman 200 euron arvoista erillistä lupaa?  Tai ketä se haittaa, jos rekka-auton kyljessä lukee olutmerkki? Entä voitaisiinko suomalaisilla marjatiloilla sallia marjojen myynti litramitoilla ilman, että aluehallintoviraston edustajat käyvät tilalla tarkastamassa mittausvaa’an ja rajoittavat litramitoilla myyntiä, koska myynnin pitää tapahtua kiloissa?

Ja voisiko tilintarkastaja myös tulevaisuudessa keskittyä tärkeään työhönsä taloudellisen tiedon luotettavuuden varmentajana ilman, että pitäisi miettiä, tulisiko hänen tehdä viranomaisille ilmoitus säännösten vastaisista poikkeamista tarkastamassaan pk-yrityksessä?

Sana ”byrokratia” on oikeastaan neutraali, mutta aiheellisestikin sitä usein käytetään kielteisessä merkityksessä. Lainsäädäntöä ja normeja tarvitaan, koska niiden tarkoitus on suojata ihmisiä. Hallintoa ei kuitenkaan tarvittaisi niin paljon, mikäli hyvän toiminnan arvot ja periaatteet aina toteutuisivat käytännössä. Näin ei kuitenkaan tapahdu, minkä seurauksena jäykät ja liialliset säädökset ovat usein muuttuneet järkevän toiminnan esteeksi.

Suomessa ollaan laajalti yhtä mieltä, että olemme menneet kertakaikkiaan liian pitkälle sääntelyssä: normeja ja byrokratiaa on purettava ja käytäntöjä tehtävä joustavammiksi.

Ensimmäiseksi tulee luopua uusista hallinnollista taakkaa lisäävistä hankkeista.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen on ainakin puheissaan potkaissut nyt  vauhtia turhan hallinnon karsintaan.  EU-Komissiossa nyt puheenjohtaja Junckerin  oikea käsi ja ensimmäinen varapuheenjohtaja on entinen Hollannin ulkoministeri Frans Timmermans vastuualueenaan nimenomaan parempi sääntely ja hän voi puuttua kaikkien komissaarien työhön tässä tarkoituksessa.  Puheenjohtaja Juha Sipilä puolestaan esitti 101 konkreettista keventämisehdotusta. Hallinnollisen taakan karsimiselle on kautta poliittisen kentän nyt otollinen maaperä. Tässä muutamia viimeaikaisia aloitteita.

Aloittavan yrittäjän pitää saada netistä Y-tunnus sekä pääsy ennakonperintä- ja alv-rekisteriin ilmoitusmenettelyllä.  Mikroyrittäjien kirjanpito on mahdollistettava tiliotepohjaisesti. Irtisanomiskorvausta tulee voida hyödyntää aloittavan yrittäjän alkupääomana ja ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa määräaikaisena starttirahana.

Yrittäjän arkea leimaa mittava paperisota. Kuitenkin Suomi nousee vain työllä ja yrittäjyydellä, joten yrittämisen ja työn esteitä on konkreettisesti purettava. Suomalaiset virkamiehet ja julkisen sektorin työntekijät ovat osaavaa väkeä, joten heidänkin etunsa on, että turhaa byrokratiaa karsitaan. Heidän työpanoksensa ja osaamisensa pitää kohdistaa  kansalaisten hyvinvointia ja elinkeinoelämän menestystä edistävään toimintaan.

Yrittäjäkentä odotaa nyt puheiden sijasta konkreatiaa byrkokratian vähentämisessä.  Näitä odotuksia ei ole varaa pettää.

kirjoittaja on KHT-tilintarkastaja ja mm. ent. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen

Turun Sanomat, tammikuu 2015, Lukijan kolumni

VARSINAIS-SUOMI TARVITSEE TALOUDEN PERUSKORJAUKSEN

Presidentti Sauli Niinisto kuulutti uuden vuoden puheessaan ”talouden peruskorjausta”. Sellaisen me tarvitsemme myös Varsinais-Suomessa.  Nyt maakuntamme näivettyy.

Teollisuuden työpaikat ovat jaksolla 1975–2012 vähentyneet Varsinais-Suomessa 40 %,  jalostuksen  (mukana myös mm. rakentaminen) työpaikat 32 % ja julkisen sektorin työpaikat ovat kasvaneet 91 %. Vuonna 1975 teollisuuden osuus oli työpaikoista 30 prosenttia Varsinais-Suomessa ja julkisen sektorin 13. Vuonna 2012  teollisuuden osuus on enää 17 % ja julkinen sektori on 24 %. Vahvassa elintarvikemaakunnassa maataloustuotannon kehitys on ollut samoin hyvin huolestuttavasti laskeva.

Julkisen sektorin työpaikat kasvoivat erityisen paljon 1970- ja 1980-luvuilla hyvinvointiyhteiskuntaa vielä rakennettaessa. 1990-luvun laman notkahduksen jälkeen julkisen sektorin osuus kaikista työpaikoista on pysynyt vakaana. Jalostuksen ja erityisesti teollisuuden työpaikat ovat tippuneet eniten laskusuhdanteiden aikana, joskin yhteiskunnan palveluvaltaistumisen myötä teollisuuden osuus työpaikoista on vähentynyt tasaisesti 1980-luvulta lähtien. Varsinais-Suomessa Nokian puhelintuotannon loppuminen oli erityisen paha isku.  Kun BKT laski Suomessa vuonna 2009  kahdeksan prosenttia,  niin se laski omassa maakunnassamme yksittoista prosenttia. Satakunta voi mennä teollisuusmaakuntana  Varsinais-Suomen ohitse!

Julkisella sektorilla tehdään hyvin  tärkeää mm. hoito-, kolutus- ja hallintotyötä eikä sitä työtä pidä mitenkään syyllistää, päinvastoin.  Sopeutuminen voi tapahtua luonnollisen poistumisen ja digatalisaation hyödyntämisen kautta.  Hyvinvointimme ja talouden nousun ja työllisyyden kannalta uudet työpaikat tarvitaan yksityisellä sektorilla.

Suomi voi nousta vain vientivetoisen strategian kautta.  Varsinais-Suomikin voi nousta vain jos omalla työllämme ja tuotannollamme on kysyntää ulkomailla ja kotimaassa. Focus kaikessa pitää siksi nyt vahvasti olla investointien vauhdittamisessa ja teollisen tuotannon vahvistamisessa. Juuri näin tekevät nyt monet maat mm. Norja ja Singapore ja maakunnat maailmalla.

Kilpailukyky on valtakunnallinen asia.  Suomen tasolla pitää nyt tehdä vahva yhteinen ponnistus suomalaisen työn ja työllisyyden hyväksi. Kyse mm. yrittäjyyttä ja työllisyyttä edistävista rakenneuudistuksista, kustanusten kontrollista, ketteryydestä ja joustavuudesta, innovaatioista, paremmasta osaamisesta ja kannustavammasta veropolitiikasta. Globaalin rakennemuutoksen ja yhteisvaluutan olot ovat vaativat mutta kyllä Suomi voi niissä pärjätä.

Varsinais-Suomessa olemme tuotannosta menettäneet paljon mutta myöneisiä valonpilkahduksiakin on. Teknologiateollisuus voi maakunnassamme olla edelleen vahva. On sanottu, että biotalous on mahdollisuus uuteen hyvinvointiin sadan miljardin euron vuosituotannon, viennin lisäämisen ja 100 000 uuden työpaikan kautta!   Biotaloutta ja biotuotnatoa Varsinais-Suomessa tottakai jo onkin mutta miksi se ei voisi olla suuri mahdollisuus juuri meidän maakunnallemme?

Koko yliopistojemmme ja yritystemme  sekä maakunnallisten organisaation osaamisen painopiste pitää nyt olla oman tuotantomme edistämisessä. Yliopistomme voivat varmasti tehdä enemmän. Tarvitsemme yhteisen ja  konkreettisen teollistamisen strategian Varsinais-Suomessa.   Hyvänä joukkueena maakuntakin menestyy parhaiten. Hyssyttelyn ja puheiden aika on Varsinais-Suomessa ohi

Auranmaan Viikkolehti, tammikuu 2015

YSITIEN VUORO

Liikennevirasto hyväksyi juuri  Valtatie yhdeksän Kyrön liittyvän porrastussuunnitelman. Kyrön risteyksen lisäksi on Varsinais-Suomessa viisi muuta risteyssuunnitelmaa Valtatie yhdeksällä. Niistä kolme sijoittuu Loimaalle ja kaksi Auraan.  Rahoituksesta ei Ely-keskuksen edustajan mukaan kuitenkaan ole lähivuosina  tietoa.  Pöytyän kunta on luvannut Kyrön hankkeeseen 72 000 euroa ja valtion osuus olisi 330 000 euroa.

Valtatie yhdeksän oli aikanaan hyvä tie mutta nykyiseen liikenteeseen ja liikennekalustoon nähden se on kapea ja  turvatonkin.  Riista-aidat puuttuvat lähes kokonaan.   Peurakolarit ovat ysitiellä päivittäisiä ja myös isoja onnettomuuksia on ollut. Itse olen ajanut yhden auton hirven kanssa aivan romuksi ja kaksi kertaa ollut aivan lähellä ja on vieläkin surullisempia kokemuksia tieyhteyden turvattomuudesta.

Valtatie yhdeskän on ja sitä kehitetään 100 tuntinopeuden tiedä. Tieyhteys laajemmin on Suomen tärkein poikittaistieyhteys välillä Turku – Loimaa – Tampere – Jyväskylä – Kuopio – Joensuu. Sillä on kansainvälinenkin suora ulottuvuutensa (Tukholma ja Petroskoi). Tieyhteys on jäänyt ja tuppaa jäämään muiden tiehankkeiden osalta maakunnissa toiseksi tärkeimmäksi hankkeeksi ja vain tärkeimmät hankkeet rahapulassa etenevät.

Vuonna 2003 Valtatie yhdeksän ja Toijala-rata tulivat runkotieverkkoon ja Toijala-rataan investointiinkin. Neljä vuotta myöhemmin runkotieverkostosta  on luovuttu ja se oli johdonmukaisen liikennväyläpolitiikan kannalta huono asia.  Omassa maakunnassammekaan Ysiväylän (9-tie ja Toijala –rata) merkitystä ei ole ymmärretty riittävästi esimerkiksi Tampereen suunnan ja satamaliikenteen kannalta.  Väylä on osa kolmiota Turku – Tampere – Helsinki. Kolmion kaksi muuta liikennesuuntaa on nyt kunnossa.

Liikennettä verotetaan Suomessa raskaasti.  Nykytilanteessa perustienpidon rahoitukseen pitää löytää uusia välineitä.  Erityinen infrarahasto tarvitaan.  Ja pääkaupunkiseudun lukuisia hankkeita voisi harkita rahoitettavan Keski-Euroopassa paljon käytössä olevan tietullin avulla silloin kun ilmainen vaihtoehtoinen reitti on olemassa.  Ulkomaisen liikenteen (Venäjän rekat jne) soisi myös osallistuvan liikenneväylien rahoitukseen.

Suomessa suunnitellan nyt mm. raitiotievaunuliikennettä Tampereelle ja Pisara-rataa pääkaunkiseudulle. Luovuttakoon niistä. Paljon tärkeämpää on huolehtia nykyisistä talouskasvun kannalta tärkeiden  liikenneväylien toimivuudesta ja valmiista korjaussuunnitelmista ja siten liikenteen turvallisuudesta.

Nyt todella on Valtatie yhdeksän liikenneturvallisuusinvestointien vuoro. Ja tavoitteena Valtatie yhdeksän kehittämisessä pitää olla sen kehittäminen kolmikaistaisena turvakaidejärjestelyin Aurasta Kyrön ja Mellilän kautta ainakin Loimaalle saakka!  On Ysitien vuoro.

Olavi Ala-Nissilä

Pro Ysitien hallituksen jäsen