Artikkelit

Keskustelu valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017–2020

 

Eduskunta 22.6.2016

Keskustan ryhmäpuheenvuoro, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä 

 

Kunnossa oleva Suomi pärjää murroksessa

Elämme murrosaikaa. Syyriassa soditaan ja Lähi-idän ongelmat ovat pahentuneet. Ukrainan tilanne ja Krimin valtaus on voimistanut lännen ja Venäjän vastakkainasettelua. Maahanmuutto koettelee Eurooppaa. Venäjän talouden kehitys ja kansainvälisen talouden poliittiset riskit luovat epävarmuutta globaaliin talouteen. Epävarmuutta on jo pidempään lisännyt Britannian huominen kansanäänestys.

Keskusta tähdentää, että Suomen on murrosaikana huolehdittava ennen muuta kahdesta asiasta.

Ensinnäkin, on harjoitettava vakauden ja liennytyksen ulkopolitiikkaa, jolla Suomi lähialueineen pidetään jännitteiden ulkopuolella. Toiseksi, meidän on laitettava taloutemme ja työllisyytemme oikeudenmukaisesti kuntoon ja huolehdittava, että yhteiskuntamme pysyy mahdollisimman ehyenä. Näin voimme turvata suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa. 

Suomi ajautui viime vaalikaudella yhä vakavampiin talous-, työttömyys- ja velkaongelmiin. Maahamme tuli 100 000 työtöntä lisää. Uudistukset jäivät tekemättä, kun silloinen hallitus ei pystynyt päätöksiin eikä tehokkaaseen toimeenpanoon.  Suomi päätyi kuilun partaalle.

 

Velkaantumista taitetaan

Hallituksen vaihtumisesta on reilu vuosi. Uuden, keskustajohtoisen hallituksen strategisen ohjelman tärkeimpinä tehtävinä on ollut ja on työllisyyden parantaminen, palvelujen turvaaminen ja velkaantumisen lopettaminen. Vaikka meillä on edelleen ongelmia ratkaistavana, näissä isoissa asioissa on saatu ratkaisuja aikaan. Ennen kaikkea Suomella on vihdoin suunta.

Viikko sitten pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa allekirjoitettiin pitkään neuvoteltu, historiallinen kilpailukykysopimus. Sen on arvioitu luovan 35 000 – 45 000 työpaikkaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja maakuntauudistus etenee. Sillä palvelut voidaan turvata tasa-arvoisesti koko maassa. Keväällä hallitus päätti neljän miljardin euron säästöistä tälle vaalikaudelle. Ne on tehtävä, jotta jokaiseen vastasyntyneen äitiyspakkaukseen ei tarvitse enää tulevaisuudessa laittaa mukaan 100 000 euron velkakirjaa vuosittaisesta lisävelasta.

Kilpailukykysopimus on ollut ja on Suomen työllisyys- ja talouskäänteen edellytys. Se tuo kilpailukykyä ja lisää luottamusta, vakautta ja ennustettavuutta maamme taloudessa. Samalla sopimus osoitti, että Suomessa pystytään edelleen sopimaan. Missään toisessa Euroopan maassa vastaavaan ei ole kyetty. Kiitos kuuluu ennen muuta vastuunsa tunteneille liitoille ja pääministerille, joka vastoinkäymisistä huolimatta jatkoi ponnisteluja ratkaisun aikaansaamiseksi.

Nyt on yhteistyössä voimistettava työllisyys- ja talouskäännettä, jotta Suomi saadaan nousuun. Ensinnäkin, talouden kasvua tukevat investoinnit on saatava nopeasti liikkeelle. Hallitus on päättänyt lähes kolmen miljardin euron panostuksista teihin, ratoihin ja muihin väyliin sekä tietoliikenneyhteyksiin. Liikennehankkeet elvyttävät taloutta, parantavat työllisyyttä ja turvaavat elämisen edellytyksiä koko maassa. Hankkeita on aloitettava mahdollisimman pian ja tarvittaessa aikaistettava. 

Toiseksi, työllisyyden parantamisen ja etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen on oltava elokuun budjettiriihen ykkösasia. Kolmanneksi, meidän on jatkettava pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten kohentamista. Yksi ratkaisu on yrittäjävähennys, jonka mahdollisimman etupainotteista toteutusta Keskusta esittää.  

Maatalousyrittäjien tilanne on nyt erityisen vaikea. Etenkin nuoret, tiloihin investoineet yrittäjät ovat ongelmissa. Keskusta edellyttää, että hallitus jatkaa maatalouden tukalan tilanteen helpottamista ja tekee kriisirahoituspäätöksen viipymättä ja viimeistään sen jälkeen, kun mahdolliset EU-ratkaisut tiedetään.

Neljänneksi, ensi vuoden veronalennukset ertyisesti työn verotuksen keventämiseksi voidaan nostaa 515 miljoonaan euroon, jos sopimukseen saadaan mukaan 90 prosenttia suomalaisista työntekijöistä. Aikaa on vielä.

Viidenneksi, meidän on jatkettava työelämän ja -markkinoiden uudistamista. Uusi neuvottelukierros on edessä jo reilun vuoden päästä. Myös silloin työllisyyden parantamisen on oltava tärkeintä. Parhaiten siinä onnistutaan Suomen mallilla ja paikallista sopimista yhteistyössä lisäämällä.

 

Työllisyyden parantuessa rakennamme yhteistä hyvää

Hallitusohjelman 110 000 työpaikan tavoitteesta on pidettävä kiinni. Tilastokeskuksen mukaan yksityisellä sektorilla on nyt yli 40 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Maamme työttömät ansaitsevat valoisamman tulevaisuuden näkymän: työtä, turvaa ja toimeentulon. Mitä enemmän työllisyys saadaan paranemaan, sitä kestävämmin voimme huolehtia yhteiskuntamme heikompiosaisista ja pitää Suomen ehyenä.

Säästöistä huolimatta olemme pystyneet tekemään myös parannuksia. Esimerkiksi takuueläkettä on korotettu ja korotetaan. 300 000 pienituloisinta suomalaista on vapautettu YLE-verosta. Omais- ja perhehoitoa laitetaan vihdoin kuntoon. Talouden tilanteen niin salliessa parannuksia heikompiosaisten tilanteen helpottamiseksi on jatkettava. Nimenomaan hallituksen ja eduskunnan on pidettävä niiden suomalaisten puolta, joilla ei ole rahamiehiä ja -naisia tai etujärjestöjä tukenaan.

Keskusta tukee julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2017 – 2020. Maamme nousu ei tule ulkoapäin, vaan parempi tulevaisuus on tehtävä itse, uudistamalla ja sopimalla sekä tekemällä. Suomi on laitettava kuntoon. Vain siten hyvin selviydymme koko ajan vaativammaksi muuttuvassa maailmassa.

 

Tervetuloa Liikenneiltaan Loimaalle Suomen Maatalousmuseo Sarkaan (os. Vanhankirkontie 383) tiistaina 22.3. klo 18.00. Kahvitarjoilu klo 17.30 alkaen.

Tule kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista liikenneasioista. Keskustelua alustavat liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner sekä kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsen Olavi Ala-Nissilä.            

 

Liikenneilta Loimaa

LIIKENNEILTA ti 22.3. klo 18.00 (kahvitarjoilu alkaa klo 17.30) Suomen Maatalousmuseo Sarassa. Keskustelun alustavat liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ja valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsen, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä.Tervetuloa läheltä ja kaukaa!

Sote-uudistus eli sosiaali- ja terveyshuollon uudistus on nyt liikkeellä. Lähtökohtana on, että tehdyllä ratkaisulla voidaan parantaa sosiaali- ja terveyspalveluja koko Suomessa, turvata ihmisten lähipalvelut ja säästää tuntuvasti veronmaksajan varoja pitemmällä tähtäimellä.

Maakuntapohjaiset itsehallintoalueet ovat uudistuksen pohjana. Tämä linjaus itsehallintoalueista ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta antaa alueille ja alueiden asukkaille mahdollisuuden kehittää omalle seudulle parhaat ja sopivimmat ratkaisut.

Päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluista on myös tulevaisuudessa julkisella vallalla, mutta hoito- ja hoiva alan yritykset ja järjestöt voivat täydentää palveluja.

Ratkaisulla luodaan Suomeen kansanvaltainen itsehallinto. Muutos on historiallinen. Yhteisistä asioista päättäminen on tulevaisuudessa aidosti maakuntien ihmisten käsissä.

Lääkäriin on päästävä, sairaudet on hoidettava, sosiaalipalvelujen on toimittava ja ne on tehtävä siellä, missä ihmiset ovat. Uskonkin, että tämä tapahtuu parhaiten niin, että päätöksenteko on lähellä ihmistä ja laajemmilla hartioilla eli uusilla itsehallintoalueilla.

Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja erilainen eri osissaan.  Varsinais-Suomi on myös ainutlaatuinen maakunta. Maakunnan koko itsehallintoalueena ja samalla Sote-alueena riittää hyvin. TYKS yliopistollisena sairaalana tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluja laajemminkin Satakunnan ja Pohjanmaan suuntaan. Tämä yhteys ja mahdollisuus on tärkeä säilyttää ja samalla TYKS:n kehitys huippusairaalana.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin seudulliset aluesairaalat Loimaalla, Salossa ja Uudessakaupungissa liittyivät tämän vuoden alussa osaksi yhtä TYKS-sairaalaa. TYKS-Loimaalla, TYKS-Uudessakaupungissa ja TYKS-Salossakin on jo edetty sote-uudistuksen suunnassa ja haettu mm. perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon saumatonta yhteistyötä.

Tärkeää on, että sairaanhoitopiirin strategian mukaisesti seudullisten yksiköiden rooli on toimiva ja vahva yhden sairaalan kokonaisuudessa. Tämä edellyttää erikoissairaanhoidon lähipalvelujen saatavuutta ja yksiköiden erikoistumista, perussairaanhoidon toimivuutta ja 24/7 päivystysvalmiutta.

Terveydenhoidon ja keskeisten sosiaalipalvelujen järjestäminen uudistuksessa eroaa kuntapohjasta.  Toimijoiden määrä siten vähenee paljon. Se on seka haaste että mahdollisuus kuntien uudelle roolille.

Kunnat ovat jatkossakin hyvinvointiyhteiskunnan pohja, mutta nyt ne voivat keskittyä vastaamaan elinvoimasta ja kuntalaistensa muista palveluista entistä paremmin, kun keskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut hallinnoidaan isommalla alueella. Kuntien välisiä kuntayhtymärakenteita voidaan purkaa ja pakkoliitospuheet unohtaa.

Vierailullaan Varsinais-Suomessa ministeri Rehula antoi maakunnassa tehdylle työlle tunnustusta ja kehoitti aktiivisuuteen.  Sote-uudistuksessa on tarvittavaa valtionohjausta, mutta varsinainen uudistus tehdään Varsinais-Suomessa varsinaissuomalaisten toimesta.

Sote-uudistus alkaa vuonna 2019. Aikaa on mutta ei hukattavaksi. Tehdään Varsinais-Suomeen nyt mahdollisimman hyvä ihmisten lähi- ja erityispalvelut hyvin turvaava uudistus.

 

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 25.11.2015.

Maakunnissa ja maakuntakeskuksissa kannattaa nyt tarttua aktiivisesti hallituksen kärkihankkeisiin – biotalouteen, osaamiseen ja koulutukseen ja kokeiluihin. Myös hallituksen rakenneuudistukset pitää nähdä mahdollisuutena.

Hallitus julkaisi tiedot ja aikataulun hallitusohjelman strategisten painopistealueiden etenemisestä. Vuosina 2016–2018 hallitus panostaa miljardi euroa 26 kärkihankkeeseen ja sitä koskeviin noin 80 toimenpiteeseen. Nämä rahoitetaan pääosin valtion omaisuustuloilla. Maakuntien onkin nyt pyrittävä aktiivisesti hyödyntämään tulevia kärki- ja kokeiluhankkeita. Myös 600 miljoonan panostus erityisesti perustienpidon korjauksen korjausvelkaan on taloudenkin kannalta hyvin tärkeä.

Varsinais-Suomi on suurten muutosten pyörteissä ja viimeisimmät talouden ja työllisyyden luvut ovat erityisesti Salon tilanteen takia haastavat. Hallituksen muutosohjelma luo viiden strategisen painopistealueen ja niitä koskevien kärkihankkeiden avulla mahdollisuuksia maakunnan toimijoille. Maakunnan kannalta merkittäviä kädenojennuksia ovat muun muassa hallituksen mittavat valtakunnalliset 300 miljoonan euron panostukset sekä biotalouteen ja puhtaisiin ratkaisuihin että osaamiseen ja koulutukseen.

Tulevat biotalouteen liittyvät kärkihankkeet tulevat investointien ja normien purkamisen kautta toimimaan myös maatalouden ja alkutuotannon hyväksi. Valtion noin 100 miljoonan lisärahoitus Maatilatalouden kehittämisrahastoon luo turvaa maatalousyrittäjien investointipäätöksiin. Kärkihankkeissa tullaan panostamaan myös Itämeren suojeluun sekä sinisen biotalouden kokeiluhankkeisiin. Tavoitteeksi asetettiin, että Suomi on biotalouden ja cleantechin edelläkävijä vuonna 2025.

Varsinais-Suomi olisi otollinen ja erinomainen hallituksen kaavailemien kokeilujen kasvualusta. Kannatan erilaisia kokeiluja ja esimerkiksi hallituksen suunnitteleman perustulokokeilun mahdollistamista alueellamme. Salo voisi olla tähän sopiva alue. Tärkeänä tavoitteena tulee olla erilaisten kannustinloukkujen vähentäminen. Työn vastaanottaminen tulee tehdä kannattavaksi.

Suomella on nyt strateginen hallitusohjelma. Se on tässä muutoksessa erityisen tärkeä ja ansaitsee laajan tuen. Ilman jämeriä aikatauluja on vaikea saavuttaa haluamiaan tavoitteita. Maan hallitus on osoittanut johtajuutta asettaessaan selkeän aikataulun muutosohjelmalleen. Myös maakunnissa tulee myötäelää aktiivisesti tämän kalenterin kanssa.

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 5.9.2015.

Suomen talous on irtautunut euroalueen suhdannekehityksestä. Kaikissa muissa euromaissa talous kasvaa, Suomessa ei. Suomessa työmarkkinatilanne heikkenee ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy. Suomen tilanne on nyt kaikkien nähtävissä.

Suomen vientiteollisuuden tilanne on myös heikko. Kauppa ei riittävästi käy eikä varasto vaihdu.

Tilanteeseen on useita syitä. Keskeisin syy on Suomen kilpailukyvyn heikkous nyt maailmantalouden kovassa kilpailussa ja yhteisvaluutan vaativissa oloissa.

Tilanne huutaa talouspoliittisia ratkaisuja. Yhteiskuntasopimus olisi ollut yksi tärkeä ratkaisu tilanteeseen yksikkökustannusten alentamisen ja kilpailukyvyn paranemisen kautta. Sen syntyminen olisi synnyttänyt myös luottamusta Suomen talouteen. Nyt kävi päinvastoin.

SAK:n keskeiset teollisuusalan liitot eivät tukeneet aidosti yhteiskuntasopimuksen syntymistä. Syiksi on julkisuudessa esitetty vain prosessiväitteitä. Näin teki mm. Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto. Kuitenkin juuri liittojenkin pitäisi olla jäsentensä työllistymisen asialla.

Myös monet työmarkkinajärjestöt tukivat Suomen liittymistä yhteisvaluutta euroon. Mutta yhteisvaluutan oloissa eläminen on vaativaa, ja näitä vaatimuksia ei ole otettu tosissaan.

Työmarkkinajärjestöt käyttävät myös isoa valtaa yhteiskunnassa, kun ne hallinnoivat työeläkeyhtiöiden miljardeja. Vastaavaa ei liene muissa maissa. Etujärjestöjä tuetaan mittavasti yhteiskunnan verotuella. Esimerkiksi Metalliliiton jäsen saa vähentää jäsenmaksun verotuksessaan, ja se on saajalle eli Metalliliitolle verovapaa tulo. Ja myös näistä varoista annettu lakkoavustus on erikseen säädetty saajalleen pieneltä osalta verovapaaksi.

En esitä verotuen muutamista, mutta eikö mittava tuki tuo myös vastuuta? Samaan aikaan esimerkiksi puolueiden todella paljon pienempää tukea leikataan. Monet kansalaisjärjestöt eivät saa mitään tukea toimintaansa.

Kaikilla talouden toimijoilla on nyt oma vastuunsa. Hädän hetkellä ei saisi jäädä toimettomaksi. Näin nyt kuitenkin tapahtui.

Pääministeri Juha Sipilä on aivan oikein korostanut, ettei talouskasvu synny itsestään. Edellytykset sille on tehtävä. Suomella on 15 prosentin kilpailukykyero kilpailijoihinsa.

Metallimiehille ja tietenkin muillekin työntekijöille pitää saada töitä ja Suomi kasvuun. Hallitus kantaa vastuunsa. Eduskunnalle hallitus antaa suunnitelmansa kilpailukyvyn parantamiseksi syyskuun aikana.

Yhteiskuntasopimusta vastustaneille ammattijärjestöjohtajille pitää sanoa Tuntemattoman Sotilaan kapteeni Kaarnan sanat: ”Ei pojat sotaa näin käydä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan”.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 26.8.2015.

Finanssi- ja talouskriisissä on puhuttu paljon moraalikadosta. Vastuuta ja riskejä otetaan toisten piikkiin. Moraalikatoa eli moral hazard -ilmiötä voi ilmetä niin yksilöiden ja yritysten kuin valtioidenkin tasolla.

Finanssisektorin ja valtioiden tasolla moraalikato on käynyt todella kalliiksi ja se liittyy keskeisesti yhteisvastuuseen. Yhteisvastuun vastakohta on omavastuu.

Sipilän hallitusohjelma tiedostaa hyvin moraalikadon vaaran. Tämä on tärkeää huomioida laajemminkin Euroopassa. Tuoreita esimerkkejä moraalikadosta on riittämiin.

Yhdysvalloissa on tehty useita tuoreita arvioita suurimpien pankkien epäsuorasta valtiontuesta ”liian suuria kaatumaan” -filosofian lähtökohdista. Tämä filosofia pitää sisällään sen ajatuksen, että viranomaiset eivät päästä suuria pankkeja kaatumaan, vaan liittovaltion rahat tulevat tarvittaessa kattamaan liian suuren riskinoton epäonniset seuraukset.

Moraalikato on aika lähellä Euroopan keskuspankin epätavanomaisia kriisiajan toimia. Niiden tarkoitus on vain antaa lisäaikaa euromaiden omille uudistuksille. Massiivisen hätärahoituksen salliminen kriisimaiden ohuilla pääomilla varustetuille pankeille on yksi konkreettinen esimerkki moraalikadon vaarasta.

Entä mitä pitäisi ajatella – moraalikadon näkökulmasta – siitä pääjohtaja Draghin julkisesta toteamuksesta heinäkuussa 2012, että pankki tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi?

Sipilän hallitusohjelma on omavastuun ja yhteisvastuun linjauksissaan selkeä. Ohjelman mukaan: ”Suomi on talous- ja rahaliiton jäsenenä sitoutunut edistämään euroalueen vakautta. Suomen tavoitteena on sääntöperusteinen ja toimiva euroalue, jossa jokaisella jäsenvaltiolla itsellään on ensisijainen vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samoin jokainen jäsenvaltio vastaa itse veloistaan.”

Aikaisemmin keväällä valtiovarainministeriö linjasi EMU-raportissaan, että ”Pyrkimyksestä talouspolitiikan koordinaation jatkuvaan syventämiseen tulisi luopua. Sen sijaan tulisi tukea jäsenvaltioiden edellytyksiä ottaa vastuuta talouspolitiikan päätöksistä.”

Kreikan läheiset kumppanit ovat jo käynnistäneet keskustelut euroalueen kehittämisestä uusien kriisien ehkäisemiseksi. Toisin kun Suomen hallitusohjelma linjaa, ajattelu eteläisemmässä Euroopassa on kallellaan suurempaan yhteisvastuuseen.

Esimerkiksi Ranskan – jossa budjetti on viimeksi ollut tasapainossa 40 vuotta sitten – presidentti Hollande haluaa euroalueelle yhteisen hallinnon. Alueella voisi Hollanden mielestä olla oma budjetti, hallitus ja parlamentti, joka samalla varmistaisi demokratian toteutumisen. Mukana ovat muun muassa yhteiset velkakirjat.

Italian – jossa talouskasvu on viimeiset 15 vuotta ollut alle prosentin – valtiovarainministerin tuoreissa kaavailuissa olisi myös yhteinen työttömyysvakuutusjärjestelmä. Kyse on viime kädessä yhteisvastuun lisäämisestä.

Eteläisen Euroopan näkemyksistä paistaa läpi haikailu maailmaan, jota ei enää ole. Yhteisvaluutta-alue on erittäin haastava talousalue jo sinällään ilman ulkoisen devalvaation mahdollisuuksia. Globalisaation myötä talousalueet ovat kietoutuneita toisiinsa, mikä entisestään rajoittaa vapausasteita kilpailukyvyn kohentamiseksi.

Niinikään komission puheenjohtajan Junckerin johdolla tehdyssä suunnitelmassa edetään pankkiunionin kolmessa vaiheessa talouspolitiikan yhtenäistämisen ja yhteisvastuun suuntaan.

Jos ja kun keskustelu euroalueen tulevaisuudesta viriää toden teolla, olisi toivottavaa, että Suomen näkemykset tulevat kuulluksi. Hallitusohjelman ja VM:n EMU-raportin linjaukset korostavat sääntöjen noudattamista ja jäsenvaltioiden omaa vastuuta laittaa asiat kuntoon. Oikeassa yhteisvastuussa kaikki noudattavat yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Suomen hallitusohjelman linjaukset ovat kestäviä. Samalla tilanne korostaa sitä, että Suomen oma talous on nyt hallitusohjelman toteuttamisen, yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen ja yrittäjyysloikan kautta saatava ehdottomasti parempaan kuntoon.

 

Julkaistu Turun Sanomissa 14.8.2015.

Suomessa ja myös Varsinais-Suomessa joudutaan sopeutumaan isoon rakennemuutokseen. Nousuun tarvitaan nyt hallitusohjelman määrätietoista toteuttamista, yhteiskuntasopimusta ja isoa yrittäjyysloikkaa.

Presidentti Urho Kekkonen  aikanaan kysyi: ”Onko Suomella malttia vaurastua?” Ajat ja toimintaympäristö ovat paljon muuttuneet, mutta kysymys on edelleen hyvin ajankohtainen. Nyt eletään jatkuvaa globaalia talouden ja tuotannon rakennemuutosta Saksan vetämän yhteisvaluutan oloissa. Digitalisaatio antaa mahdollisuuksia, mutta syö samalla työpaikkoja.

Suomalaisen hyvinvoinnin kannalta on ratkaisevaa, että suomalainen työ ja tuotanto käyvät kaupaksi. Kilpailukyky ratkaisee sen, että työllisyys paranee. Näissäkin oloissa voi pärjätä, mutta lisää tuottavuutta, ketteryyttä ja uudistustahtoa pitää olla.

Vientivetoiselle maalle kilpailukyvyn menettäminen on kohtalokasta ja Suomessa on päästetty kustannustaso nousemaan liikaa. Tarvitaan vähintään viiden prosentin yksikkökustannusten alennus. Juuri tätä tavoitellaan yhteiskuntasopimuksella.

Yhteiskuntasopimuksen syntyminen lisää myös tärkeää luottamusta Suomen talouteen. Yhteiskuntasopimuksen syntyminen helpottaisi myös julkisen talouden säästöpaineita. Se mahdollistaisi myös työn verotuksen ­– joka on verotuksen suurin ongelma Suomessa – merkittävän keventämisen.

Veropolitiikassa tärkeitä ovat sekä matalahkot verokannat että hyvin tiivis veropohja ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Kaikkien tahojen ­­– ja erityisesti myös niiden, joilla menee hyvin – pitää olla tavoitetta edistämässä. Siksi tässäkin mielessä euroalueella olevat nollaverohoukuttimet yksityisten eläkkeen saajille Portugalissa ja Espanjassa ovat erittäin huonoja ja niitä ei voida hyväksyä. Valtiovarainministereiden pitää EU-tasolla keskustella nollaverohoukuttumista ja niistä luopumisesta, vaikka tuloverotus ei olekaan harmonisoitu EU:ssa. Erityisesti euroalueelle ne eivät mitenkään sovi. Suomen pitää olla hyvin aktiivinen verosopimusten muuttamisesta Portugalin ja Espanjan kanssa.

Etujärjestöjen pitää ymmärtää olla nyt aidosti edustamiensa ihmisten asialla ja se edellyttää hyvän ja työllistävän yhteiskuntasopimuksen tekemistä ripeästi. Kekkosen toista tunnettua sanontaa mukaillen –  kaikki syyt olla tekemättä nyt yhteiskuntasopimusta ovat tekosyitä.

 

Olavi Ala-Nissilä

kansanedustaja