Artikkelit

Kannanotto

27.6.2016

Keskustan kansanedustaja, eduskunnan suuren valiokunnan jäsen ja entinen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Olavi Ala-Nissilä:

 

EU:n uudistuttava käytännönläheisemmäksi ja vähemmän byrokraattiseksi

Britannian EU-ero osuu aikaan, jolloin kansainvälistä yhteistyötä niin turvallisuuden vahvistamisessa, talouden kasvun aikaansaamisessa ja esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Kansanäänestyksen tulosta on kuitenkin kunnioitettava. Nyt on tärkeää, että EU:ssa pystytään päättämään uskottavasta, epävarmuutta hälventävästä tiekartasta eteenpäin, ja että unionia uudistetaan määrätietoisesti.

EU:n tärkeimmät tehtävät ovat edelleen rauhan ja vakauden ylläpitäminen. Uudistusten on tehtävä unionista ennen kaikkea käytännönläheisempi ja vähemmän byrokraattinen.  Nyt liian monelle unionista tulee mieleen byrokratia, ei demokratia. EU tarvitsee kipeästi parempaa, tehokkaampaa ja kevyempää hallintoa.

Eduskunnan suuren valiokunnan mietinnössä Suomen EU-strategiasta oli linjauksia juuri tähän suuntaan.

Suomen tulee vaikuttaa EU:n sääntelyn toimivuuteen nykyistä tehokkaammin. Suomessa ja muissa jäsenmaissa toteutettavien byrokratiatalkoiden lisäksi tarvitaan ehdottomasti toimenpiteitä myös EU-tasolla. Komission on otettava aloite käsiinsä. EU:n byrokratian purkaminen, normien sujuvoittaminen ja hallinnollisen taakan vähentäminen ovat välttämättömiä ja ne tulisi kirjata tulevan EU-huippukokouksen päätelmiin.

EU:n toiminnan on oltava avoimempaa.  Jäsenmaiden ja eri toimijoiden omavastuun on oltava aina ensisijaista. Yhteisvastuutakin tarvitaan, mutta se ei saa johtaa moraalikatoon. Parasta yhteisvastuuta on yhteisesti sovittujen sääntöjen noudattaminen.

Unionissa on tehty päätöksiä, mutta niitä ei saada tehokkaasti ja vaikuttavasti täytäntöön. Hyvä huono esimerkki tästä turvapaikkakysymyksen hoito. Juuri toimeenpanoon pitää panostaa

Keskeinen talouden teesi on se, että velka ei ole talouden lääke vaan sen syy. Jäsenmaiden on tehtävä uudistuksia ja laitettava ja pidettävä taloutensa kunnossa.  EKP:n ruuti on jo osin märkää.

Parempaa osaamista ja ammattimaisuutta tarvitaan myös. Toiminnan yhteisten arvojen tulee olla keskiössä. Huono hallinto tai minkäänlainen korruptio ei vaan käy unionissa. Uskon, että tiukan paikan tullen EU pystyy uudistuksiin. Nyt on sellainen paikka.

Lisätietoja: kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä, puhelin 040 532 6633

 

Keskustelu valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017–2020

 

Eduskunta 22.6.2016

Keskustan ryhmäpuheenvuoro, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä 

 

Kunnossa oleva Suomi pärjää murroksessa

Elämme murrosaikaa. Syyriassa soditaan ja Lähi-idän ongelmat ovat pahentuneet. Ukrainan tilanne ja Krimin valtaus on voimistanut lännen ja Venäjän vastakkainasettelua. Maahanmuutto koettelee Eurooppaa. Venäjän talouden kehitys ja kansainvälisen talouden poliittiset riskit luovat epävarmuutta globaaliin talouteen. Epävarmuutta on jo pidempään lisännyt Britannian huominen kansanäänestys.

Keskusta tähdentää, että Suomen on murrosaikana huolehdittava ennen muuta kahdesta asiasta.

Ensinnäkin, on harjoitettava vakauden ja liennytyksen ulkopolitiikkaa, jolla Suomi lähialueineen pidetään jännitteiden ulkopuolella. Toiseksi, meidän on laitettava taloutemme ja työllisyytemme oikeudenmukaisesti kuntoon ja huolehdittava, että yhteiskuntamme pysyy mahdollisimman ehyenä. Näin voimme turvata suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa. 

Suomi ajautui viime vaalikaudella yhä vakavampiin talous-, työttömyys- ja velkaongelmiin. Maahamme tuli 100 000 työtöntä lisää. Uudistukset jäivät tekemättä, kun silloinen hallitus ei pystynyt päätöksiin eikä tehokkaaseen toimeenpanoon.  Suomi päätyi kuilun partaalle.

 

Velkaantumista taitetaan

Hallituksen vaihtumisesta on reilu vuosi. Uuden, keskustajohtoisen hallituksen strategisen ohjelman tärkeimpinä tehtävinä on ollut ja on työllisyyden parantaminen, palvelujen turvaaminen ja velkaantumisen lopettaminen. Vaikka meillä on edelleen ongelmia ratkaistavana, näissä isoissa asioissa on saatu ratkaisuja aikaan. Ennen kaikkea Suomella on vihdoin suunta.

Viikko sitten pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa allekirjoitettiin pitkään neuvoteltu, historiallinen kilpailukykysopimus. Sen on arvioitu luovan 35 000 – 45 000 työpaikkaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja maakuntauudistus etenee. Sillä palvelut voidaan turvata tasa-arvoisesti koko maassa. Keväällä hallitus päätti neljän miljardin euron säästöistä tälle vaalikaudelle. Ne on tehtävä, jotta jokaiseen vastasyntyneen äitiyspakkaukseen ei tarvitse enää tulevaisuudessa laittaa mukaan 100 000 euron velkakirjaa vuosittaisesta lisävelasta.

Kilpailukykysopimus on ollut ja on Suomen työllisyys- ja talouskäänteen edellytys. Se tuo kilpailukykyä ja lisää luottamusta, vakautta ja ennustettavuutta maamme taloudessa. Samalla sopimus osoitti, että Suomessa pystytään edelleen sopimaan. Missään toisessa Euroopan maassa vastaavaan ei ole kyetty. Kiitos kuuluu ennen muuta vastuunsa tunteneille liitoille ja pääministerille, joka vastoinkäymisistä huolimatta jatkoi ponnisteluja ratkaisun aikaansaamiseksi.

Nyt on yhteistyössä voimistettava työllisyys- ja talouskäännettä, jotta Suomi saadaan nousuun. Ensinnäkin, talouden kasvua tukevat investoinnit on saatava nopeasti liikkeelle. Hallitus on päättänyt lähes kolmen miljardin euron panostuksista teihin, ratoihin ja muihin väyliin sekä tietoliikenneyhteyksiin. Liikennehankkeet elvyttävät taloutta, parantavat työllisyyttä ja turvaavat elämisen edellytyksiä koko maassa. Hankkeita on aloitettava mahdollisimman pian ja tarvittaessa aikaistettava. 

Toiseksi, työllisyyden parantamisen ja etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen on oltava elokuun budjettiriihen ykkösasia. Kolmanneksi, meidän on jatkettava pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten kohentamista. Yksi ratkaisu on yrittäjävähennys, jonka mahdollisimman etupainotteista toteutusta Keskusta esittää.  

Maatalousyrittäjien tilanne on nyt erityisen vaikea. Etenkin nuoret, tiloihin investoineet yrittäjät ovat ongelmissa. Keskusta edellyttää, että hallitus jatkaa maatalouden tukalan tilanteen helpottamista ja tekee kriisirahoituspäätöksen viipymättä ja viimeistään sen jälkeen, kun mahdolliset EU-ratkaisut tiedetään.

Neljänneksi, ensi vuoden veronalennukset ertyisesti työn verotuksen keventämiseksi voidaan nostaa 515 miljoonaan euroon, jos sopimukseen saadaan mukaan 90 prosenttia suomalaisista työntekijöistä. Aikaa on vielä.

Viidenneksi, meidän on jatkettava työelämän ja -markkinoiden uudistamista. Uusi neuvottelukierros on edessä jo reilun vuoden päästä. Myös silloin työllisyyden parantamisen on oltava tärkeintä. Parhaiten siinä onnistutaan Suomen mallilla ja paikallista sopimista yhteistyössä lisäämällä.

 

Työllisyyden parantuessa rakennamme yhteistä hyvää

Hallitusohjelman 110 000 työpaikan tavoitteesta on pidettävä kiinni. Tilastokeskuksen mukaan yksityisellä sektorilla on nyt yli 40 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Maamme työttömät ansaitsevat valoisamman tulevaisuuden näkymän: työtä, turvaa ja toimeentulon. Mitä enemmän työllisyys saadaan paranemaan, sitä kestävämmin voimme huolehtia yhteiskuntamme heikompiosaisista ja pitää Suomen ehyenä.

Säästöistä huolimatta olemme pystyneet tekemään myös parannuksia. Esimerkiksi takuueläkettä on korotettu ja korotetaan. 300 000 pienituloisinta suomalaista on vapautettu YLE-verosta. Omais- ja perhehoitoa laitetaan vihdoin kuntoon. Talouden tilanteen niin salliessa parannuksia heikompiosaisten tilanteen helpottamiseksi on jatkettava. Nimenomaan hallituksen ja eduskunnan on pidettävä niiden suomalaisten puolta, joilla ei ole rahamiehiä ja -naisia tai etujärjestöjä tukenaan.

Keskusta tukee julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2017 – 2020. Maamme nousu ei tule ulkoapäin, vaan parempi tulevaisuus on tehtävä itse, uudistamalla ja sopimalla sekä tekemällä. Suomi on laitettava kuntoon. Vain siten hyvin selviydymme koko ajan vaativammaksi muuttuvassa maailmassa.

 

Keskustan kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä Keskustan Vihreässä Vapussa Turussa 1.5.2016 klo 12.00

 

Vapusta yhteisen tekemisen juhla!

Suomi nousee vain yhteistyöllä – Euroopan esimerkkien rohkaistava ja varoitettava

 

Suomen kaltainen maa nousee vain sillä, että vienti saadaan uudelleen vetämään ja investoinnit tänne kotimaahan liikkeelle ja sitä kautta luodaan työpaikkoja. Tästä yhteiskuntasopimuksessa on kyse, ja siksi se on nyt saatettava liittojen soveltamisneuvotteluissa mahdollisimman laajasti työehtosopimuksiin.

Suomi ei nouse itseään hiuksista vetämällä tai keskenään riidellen. Avoimen maailmantalouden, kovan kansainvälisen kilpailun ja yhteisvaluutta eron oloissa Suomessa tarvitaan uudistamista ja uudistumista, sopimista ja tärkeimpänä yhteistyötä.

Pitkäjänteisesti vaikeitakin uudistuksia tehneet maat, kuten Irlanti ja Baltian maat, ovat pystyneet laittamaan talouttaan kuntoon ja kasvuun ja siten luoneet edellytyksiä tulevaisuuden hyvinvoinnille. Vastaavasti niissä maissa, joissa uudistukset poliittista ja muista syistä ovat keskeytyneet, talouden ongelmat ovat kärjistyneet ja sen seurauksena etenkin kaikista heikoimmat kärsivät.

Kreikka on tästä äärimmäinen hyvä huono esimerkki. Myös esimerkiksi Portugalista kuuluu huolestuttavia uutisia. Meillä suomalaisilla on mahdollisuus tehdä ratkaisut itse varsinkin, kun neuvottelutulos yhteiskuntasopimuksesta on jo lisännyt luottamusta talouteemme ja talouden vuosia jatkunut miinusmerkkinen alamäki on vaihtunut hienoiseksi plusmerkkiseksi ylämäeksi.

Mitä laajemmalla yhteistyöllä tulevaisuuden isoissa asioissa, ennen muuta yhteiskuntasopimuksessa sekä sote- ja maakuntauudistuksessa sekä hallitusohjelman työllistävissä kärkihankkeissa  päästään eteenpäin, sitä enemmän luomme Suomeen luottamusta ja edellytyksiä investoinneille, yrittämiselle, työnteolle ja ihmisten toimeentulolle ja kuluttamiselle. Ja sitä paremmin voimme pitää huolta kaikista heikoimmista.

Urheilussa parhaiden joukkueiden menestyksen salaisuus on yhdessä tekemisessä. Katsokaa Pikkuleijonia. Sama on nyt ymmärrettävä valtakunnallisesti sekä yrityksissä, työpaikoilla ja etujärjestöissä. Yhdessä joustavuutta hakien, mutta samalla ihmisten riittävästä turvasta huolehtien, voimme turvata työpaikat, luoda uusia työpaikkoja ja pelastaa yhteisen hyvinvointimme. Olkoon tämä vappu yhdessä tekemisen vappu.

 

Lisätietoja: kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä, puhelin 040 532 6633

 

Maakunnissa ja maakuntakeskuksissa kannattaa nyt tarttua aktiivisesti hallituksen kärkihankkeisiin – biotalouteen, osaamiseen ja koulutukseen ja kokeiluihin. Myös hallituksen rakenneuudistukset pitää nähdä mahdollisuutena.

Hallitus julkaisi tiedot ja aikataulun hallitusohjelman strategisten painopistealueiden etenemisestä. Vuosina 2016–2018 hallitus panostaa miljardi euroa 26 kärkihankkeeseen ja sitä koskeviin noin 80 toimenpiteeseen. Nämä rahoitetaan pääosin valtion omaisuustuloilla. Maakuntien onkin nyt pyrittävä aktiivisesti hyödyntämään tulevia kärki- ja kokeiluhankkeita. Myös 600 miljoonan panostus erityisesti perustienpidon korjauksen korjausvelkaan on taloudenkin kannalta hyvin tärkeä.

Varsinais-Suomi on suurten muutosten pyörteissä ja viimeisimmät talouden ja työllisyyden luvut ovat erityisesti Salon tilanteen takia haastavat. Hallituksen muutosohjelma luo viiden strategisen painopistealueen ja niitä koskevien kärkihankkeiden avulla mahdollisuuksia maakunnan toimijoille. Maakunnan kannalta merkittäviä kädenojennuksia ovat muun muassa hallituksen mittavat valtakunnalliset 300 miljoonan euron panostukset sekä biotalouteen ja puhtaisiin ratkaisuihin että osaamiseen ja koulutukseen.

Tulevat biotalouteen liittyvät kärkihankkeet tulevat investointien ja normien purkamisen kautta toimimaan myös maatalouden ja alkutuotannon hyväksi. Valtion noin 100 miljoonan lisärahoitus Maatilatalouden kehittämisrahastoon luo turvaa maatalousyrittäjien investointipäätöksiin. Kärkihankkeissa tullaan panostamaan myös Itämeren suojeluun sekä sinisen biotalouden kokeiluhankkeisiin. Tavoitteeksi asetettiin, että Suomi on biotalouden ja cleantechin edelläkävijä vuonna 2025.

Varsinais-Suomi olisi otollinen ja erinomainen hallituksen kaavailemien kokeilujen kasvualusta. Kannatan erilaisia kokeiluja ja esimerkiksi hallituksen suunnitteleman perustulokokeilun mahdollistamista alueellamme. Salo voisi olla tähän sopiva alue. Tärkeänä tavoitteena tulee olla erilaisten kannustinloukkujen vähentäminen. Työn vastaanottaminen tulee tehdä kannattavaksi.

Suomella on nyt strateginen hallitusohjelma. Se on tässä muutoksessa erityisen tärkeä ja ansaitsee laajan tuen. Ilman jämeriä aikatauluja on vaikea saavuttaa haluamiaan tavoitteita. Maan hallitus on osoittanut johtajuutta asettaessaan selkeän aikataulun muutosohjelmalleen. Myös maakunnissa tulee myötäelää aktiivisesti tämän kalenterin kanssa.

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 5.9.2015.

Suomen talous on irtautunut euroalueen suhdannekehityksestä. Kaikissa muissa euromaissa talous kasvaa, Suomessa ei. Suomessa työmarkkinatilanne heikkenee ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy. Suomen tilanne on nyt kaikkien nähtävissä.

Suomen vientiteollisuuden tilanne on myös heikko. Kauppa ei riittävästi käy eikä varasto vaihdu.

Tilanteeseen on useita syitä. Keskeisin syy on Suomen kilpailukyvyn heikkous nyt maailmantalouden kovassa kilpailussa ja yhteisvaluutan vaativissa oloissa.

Tilanne huutaa talouspoliittisia ratkaisuja. Yhteiskuntasopimus olisi ollut yksi tärkeä ratkaisu tilanteeseen yksikkökustannusten alentamisen ja kilpailukyvyn paranemisen kautta. Sen syntyminen olisi synnyttänyt myös luottamusta Suomen talouteen. Nyt kävi päinvastoin.

SAK:n keskeiset teollisuusalan liitot eivät tukeneet aidosti yhteiskuntasopimuksen syntymistä. Syiksi on julkisuudessa esitetty vain prosessiväitteitä. Näin teki mm. Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto. Kuitenkin juuri liittojenkin pitäisi olla jäsentensä työllistymisen asialla.

Myös monet työmarkkinajärjestöt tukivat Suomen liittymistä yhteisvaluutta euroon. Mutta yhteisvaluutan oloissa eläminen on vaativaa, ja näitä vaatimuksia ei ole otettu tosissaan.

Työmarkkinajärjestöt käyttävät myös isoa valtaa yhteiskunnassa, kun ne hallinnoivat työeläkeyhtiöiden miljardeja. Vastaavaa ei liene muissa maissa. Etujärjestöjä tuetaan mittavasti yhteiskunnan verotuella. Esimerkiksi Metalliliiton jäsen saa vähentää jäsenmaksun verotuksessaan, ja se on saajalle eli Metalliliitolle verovapaa tulo. Ja myös näistä varoista annettu lakkoavustus on erikseen säädetty saajalleen pieneltä osalta verovapaaksi.

En esitä verotuen muutamista, mutta eikö mittava tuki tuo myös vastuuta? Samaan aikaan esimerkiksi puolueiden todella paljon pienempää tukea leikataan. Monet kansalaisjärjestöt eivät saa mitään tukea toimintaansa.

Kaikilla talouden toimijoilla on nyt oma vastuunsa. Hädän hetkellä ei saisi jäädä toimettomaksi. Näin nyt kuitenkin tapahtui.

Pääministeri Juha Sipilä on aivan oikein korostanut, ettei talouskasvu synny itsestään. Edellytykset sille on tehtävä. Suomella on 15 prosentin kilpailukykyero kilpailijoihinsa.

Metallimiehille ja tietenkin muillekin työntekijöille pitää saada töitä ja Suomi kasvuun. Hallitus kantaa vastuunsa. Eduskunnalle hallitus antaa suunnitelmansa kilpailukyvyn parantamiseksi syyskuun aikana.

Yhteiskuntasopimusta vastustaneille ammattijärjestöjohtajille pitää sanoa Tuntemattoman Sotilaan kapteeni Kaarnan sanat: ”Ei pojat sotaa näin käydä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan”.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 26.8.2015.

Finanssi- ja talouskriisissä on puhuttu paljon moraalikadosta. Vastuuta ja riskejä otetaan toisten piikkiin. Moraalikatoa eli moral hazard -ilmiötä voi ilmetä niin yksilöiden ja yritysten kuin valtioidenkin tasolla.

Finanssisektorin ja valtioiden tasolla moraalikato on käynyt todella kalliiksi ja se liittyy keskeisesti yhteisvastuuseen. Yhteisvastuun vastakohta on omavastuu.

Sipilän hallitusohjelma tiedostaa hyvin moraalikadon vaaran. Tämä on tärkeää huomioida laajemminkin Euroopassa. Tuoreita esimerkkejä moraalikadosta on riittämiin.

Yhdysvalloissa on tehty useita tuoreita arvioita suurimpien pankkien epäsuorasta valtiontuesta ”liian suuria kaatumaan” -filosofian lähtökohdista. Tämä filosofia pitää sisällään sen ajatuksen, että viranomaiset eivät päästä suuria pankkeja kaatumaan, vaan liittovaltion rahat tulevat tarvittaessa kattamaan liian suuren riskinoton epäonniset seuraukset.

Moraalikato on aika lähellä Euroopan keskuspankin epätavanomaisia kriisiajan toimia. Niiden tarkoitus on vain antaa lisäaikaa euromaiden omille uudistuksille. Massiivisen hätärahoituksen salliminen kriisimaiden ohuilla pääomilla varustetuille pankeille on yksi konkreettinen esimerkki moraalikadon vaarasta.

Entä mitä pitäisi ajatella – moraalikadon näkökulmasta – siitä pääjohtaja Draghin julkisesta toteamuksesta heinäkuussa 2012, että pankki tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi?

Sipilän hallitusohjelma on omavastuun ja yhteisvastuun linjauksissaan selkeä. Ohjelman mukaan: ”Suomi on talous- ja rahaliiton jäsenenä sitoutunut edistämään euroalueen vakautta. Suomen tavoitteena on sääntöperusteinen ja toimiva euroalue, jossa jokaisella jäsenvaltiolla itsellään on ensisijainen vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samoin jokainen jäsenvaltio vastaa itse veloistaan.”

Aikaisemmin keväällä valtiovarainministeriö linjasi EMU-raportissaan, että ”Pyrkimyksestä talouspolitiikan koordinaation jatkuvaan syventämiseen tulisi luopua. Sen sijaan tulisi tukea jäsenvaltioiden edellytyksiä ottaa vastuuta talouspolitiikan päätöksistä.”

Kreikan läheiset kumppanit ovat jo käynnistäneet keskustelut euroalueen kehittämisestä uusien kriisien ehkäisemiseksi. Toisin kun Suomen hallitusohjelma linjaa, ajattelu eteläisemmässä Euroopassa on kallellaan suurempaan yhteisvastuuseen.

Esimerkiksi Ranskan – jossa budjetti on viimeksi ollut tasapainossa 40 vuotta sitten – presidentti Hollande haluaa euroalueelle yhteisen hallinnon. Alueella voisi Hollanden mielestä olla oma budjetti, hallitus ja parlamentti, joka samalla varmistaisi demokratian toteutumisen. Mukana ovat muun muassa yhteiset velkakirjat.

Italian – jossa talouskasvu on viimeiset 15 vuotta ollut alle prosentin – valtiovarainministerin tuoreissa kaavailuissa olisi myös yhteinen työttömyysvakuutusjärjestelmä. Kyse on viime kädessä yhteisvastuun lisäämisestä.

Eteläisen Euroopan näkemyksistä paistaa läpi haikailu maailmaan, jota ei enää ole. Yhteisvaluutta-alue on erittäin haastava talousalue jo sinällään ilman ulkoisen devalvaation mahdollisuuksia. Globalisaation myötä talousalueet ovat kietoutuneita toisiinsa, mikä entisestään rajoittaa vapausasteita kilpailukyvyn kohentamiseksi.

Niinikään komission puheenjohtajan Junckerin johdolla tehdyssä suunnitelmassa edetään pankkiunionin kolmessa vaiheessa talouspolitiikan yhtenäistämisen ja yhteisvastuun suuntaan.

Jos ja kun keskustelu euroalueen tulevaisuudesta viriää toden teolla, olisi toivottavaa, että Suomen näkemykset tulevat kuulluksi. Hallitusohjelman ja VM:n EMU-raportin linjaukset korostavat sääntöjen noudattamista ja jäsenvaltioiden omaa vastuuta laittaa asiat kuntoon. Oikeassa yhteisvastuussa kaikki noudattavat yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Suomen hallitusohjelman linjaukset ovat kestäviä. Samalla tilanne korostaa sitä, että Suomen oma talous on nyt hallitusohjelman toteuttamisen, yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen ja yrittäjyysloikan kautta saatava ehdottomasti parempaan kuntoon.

 

Julkaistu Turun Sanomissa 14.8.2015.

Suomi liittyi euroon sittenkin heppoisesti valmistautuneena. Yhteisvaluutan edut olivat kyllä esillä. Mutta aivan liian vähän oli esillä se, mitä kaikkea yhteisvaluutassa oleminen ja eläminen edellyttää globaalissa maailmassa ja jatkuvassa rakennemuutoksessa. Kreikassa ei näistä isoista haasteista oltu kiinnostuttu tai keskusteltu senkään vertaa.

Talouden konsepti ei muuttunut, vaikka konteksti muuttui. Suomen taloutta ei pidä liikaa verrata Kreikan talouteen. Mutta yleisesti voidaan sanoa, että näissä maissa mennään vielä paljolti euron kontekstissa drakman tai markan konseptilla.

Yhteisvaluutassa vaihtokurssi ei jousta yksittäisen maan kansantalouden tilan perusteella. Aggressiiviset devalvaatiot ovat muutoinkin tämän päivän maailmassa poissuljetut. Yhteisvaluutassa talouden on vain kerta kaikkiaan oltava kilpailukykyinen. Näin on asia erityisesti vientivetoisessa maassa, kuten Suomessa.

Saksan talous määrittelee pitkälti euron vahvuuden. Pitäisi siis elää kuin saksalaiset. Ruotsalaisetkin osaavat suomalaisia paremmin elää yhteisvaluutan oloissa, eli pitää huolta kilpailukyvystään, vaikka oma valuutta ja rahapolitiikka käytössään onkin.

Kilpailukyky on taloudessa jatkuva haaste. Se edellyttää ennen muuta kustannustietoisuutta, kykyä uusiutua ja tehdä talouskasvua tukevia uudistuksia, osaavaa työvoimaa, joustavuutta ja järkevää julkistalouden hoitoa, mukaan lukien veropolitiikka.

Julkistalouden kunnossa pitämisessä edellytys on hyvin toimiva hallinto. Valtion ja kuntien budjetit pitää pystyä tekemään riittävän ja luotettavan tietoperustan pohjalta. Sama koskee myös budjettien toteuttamista. Myös julkisella sektorilla tuottavuus on jatkuva haaste etenkin, kun työvoimareservit niukkenevat ja osaajia on ennen muuta löydettävä yksityiselle sektorille.

Kreikassa oli julkisen sektorin talkoissa jo hyvää yritystä. Mutta nykyhallinto on paljossa show’ta ja retoriikkaa. Ilman hyvin toimivaa hallintoa, avustusrahat menevät nyt mustaan aukkoon. Ei olekaan mikään ihme, että Kreikan lainoittajilla tekee tiukkaa irrottaa viimeiset miljardit toisesta avustuspaketista.

Kilpailukyvyn merkitystä ei tunnusteta Kreikassa käytännön toimin. On helpompi syyttää lainoittajia kohtuuttomista vaatimuksista. Toinen tosiasia, jota ei tunnusteta riittävästi, on se, että hyvin hoidettu valtiontalous tarjoaa turvaa ennen kaikkea juuri heikompiosaisille. Siksi on merkillistä, että julkisesta taloudesta vastuuta kantavia syyllistetään.

Kunnossa oleva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Kilpailukyvyn ja julkistalouden itse tyrinyt Kreikka on nyt menettänyt taloudellisen itsenäisyytensä. Kerjuulla ei ole mukavaa olla.

Suomi ei pysty elämään kaikessa kuten Saksa. Meidän on tehtävä huomattavasti suurempi työ menestyksemme eteen. Tästäkin syystä korostuu oman talouspolitiikkamme ja hyvän yhteistyön merkitys myös työmarkkinoilla ja työpaikoilla. Tarvitaan ketteryyttä ja kasvua tukevia rakenneuudistuksia. Pystymme edelleen vaikuttamaan omilla valinnoillamme kotimarkkinoidemme ja vientimme kasvumahdollisuuksiin.

Hallitusohjelman talouslinjaukset pyrkivät perimmiltään torjumaan sen, ettei kukaan muu saa päätösvaltaa taloudestamme. Yhteistyössä pitää nyt rakentaa työllisyyden siltaa yli synkän virran ja aktiivisesti itse vaikuttaa maan menestymisen eväisiin. Talouspolitiikassa – jos missä – on toimittava tässä ajassa.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 8.6.2015

Turun Sanomat, tammikuu 2015, Lukijan kolumni

VARSINAIS-SUOMI TARVITSEE TALOUDEN PERUSKORJAUKSEN

Presidentti Sauli Niinisto kuulutti uuden vuoden puheessaan ”talouden peruskorjausta”. Sellaisen me tarvitsemme myös Varsinais-Suomessa.  Nyt maakuntamme näivettyy.

Teollisuuden työpaikat ovat jaksolla 1975–2012 vähentyneet Varsinais-Suomessa 40 %,  jalostuksen  (mukana myös mm. rakentaminen) työpaikat 32 % ja julkisen sektorin työpaikat ovat kasvaneet 91 %. Vuonna 1975 teollisuuden osuus oli työpaikoista 30 prosenttia Varsinais-Suomessa ja julkisen sektorin 13. Vuonna 2012  teollisuuden osuus on enää 17 % ja julkinen sektori on 24 %. Vahvassa elintarvikemaakunnassa maataloustuotannon kehitys on ollut samoin hyvin huolestuttavasti laskeva.

Julkisen sektorin työpaikat kasvoivat erityisen paljon 1970- ja 1980-luvuilla hyvinvointiyhteiskuntaa vielä rakennettaessa. 1990-luvun laman notkahduksen jälkeen julkisen sektorin osuus kaikista työpaikoista on pysynyt vakaana. Jalostuksen ja erityisesti teollisuuden työpaikat ovat tippuneet eniten laskusuhdanteiden aikana, joskin yhteiskunnan palveluvaltaistumisen myötä teollisuuden osuus työpaikoista on vähentynyt tasaisesti 1980-luvulta lähtien. Varsinais-Suomessa Nokian puhelintuotannon loppuminen oli erityisen paha isku.  Kun BKT laski Suomessa vuonna 2009  kahdeksan prosenttia,  niin se laski omassa maakunnassamme yksittoista prosenttia. Satakunta voi mennä teollisuusmaakuntana  Varsinais-Suomen ohitse!

Julkisella sektorilla tehdään hyvin  tärkeää mm. hoito-, kolutus- ja hallintotyötä eikä sitä työtä pidä mitenkään syyllistää, päinvastoin.  Sopeutuminen voi tapahtua luonnollisen poistumisen ja digatalisaation hyödyntämisen kautta.  Hyvinvointimme ja talouden nousun ja työllisyyden kannalta uudet työpaikat tarvitaan yksityisellä sektorilla.

Suomi voi nousta vain vientivetoisen strategian kautta.  Varsinais-Suomikin voi nousta vain jos omalla työllämme ja tuotannollamme on kysyntää ulkomailla ja kotimaassa. Focus kaikessa pitää siksi nyt vahvasti olla investointien vauhdittamisessa ja teollisen tuotannon vahvistamisessa. Juuri näin tekevät nyt monet maat mm. Norja ja Singapore ja maakunnat maailmalla.

Kilpailukyky on valtakunnallinen asia.  Suomen tasolla pitää nyt tehdä vahva yhteinen ponnistus suomalaisen työn ja työllisyyden hyväksi. Kyse mm. yrittäjyyttä ja työllisyyttä edistävista rakenneuudistuksista, kustanusten kontrollista, ketteryydestä ja joustavuudesta, innovaatioista, paremmasta osaamisesta ja kannustavammasta veropolitiikasta. Globaalin rakennemuutoksen ja yhteisvaluutan olot ovat vaativat mutta kyllä Suomi voi niissä pärjätä.

Varsinais-Suomessa olemme tuotannosta menettäneet paljon mutta myöneisiä valonpilkahduksiakin on. Teknologiateollisuus voi maakunnassamme olla edelleen vahva. On sanottu, että biotalous on mahdollisuus uuteen hyvinvointiin sadan miljardin euron vuosituotannon, viennin lisäämisen ja 100 000 uuden työpaikan kautta!   Biotaloutta ja biotuotnatoa Varsinais-Suomessa tottakai jo onkin mutta miksi se ei voisi olla suuri mahdollisuus juuri meidän maakunnallemme?

Koko yliopistojemmme ja yritystemme  sekä maakunnallisten organisaation osaamisen painopiste pitää nyt olla oman tuotantomme edistämisessä. Yliopistomme voivat varmasti tehdä enemmän. Tarvitsemme yhteisen ja  konkreettisen teollistamisen strategian Varsinais-Suomessa.   Hyvänä joukkueena maakuntakin menestyy parhaiten. Hyssyttelyn ja puheiden aika on Varsinais-Suomessa ohi