Artikkelit

Keskustelu valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017–2020

 

Eduskunta 22.6.2016

Keskustan ryhmäpuheenvuoro, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä 

 

Kunnossa oleva Suomi pärjää murroksessa

Elämme murrosaikaa. Syyriassa soditaan ja Lähi-idän ongelmat ovat pahentuneet. Ukrainan tilanne ja Krimin valtaus on voimistanut lännen ja Venäjän vastakkainasettelua. Maahanmuutto koettelee Eurooppaa. Venäjän talouden kehitys ja kansainvälisen talouden poliittiset riskit luovat epävarmuutta globaaliin talouteen. Epävarmuutta on jo pidempään lisännyt Britannian huominen kansanäänestys.

Keskusta tähdentää, että Suomen on murrosaikana huolehdittava ennen muuta kahdesta asiasta.

Ensinnäkin, on harjoitettava vakauden ja liennytyksen ulkopolitiikkaa, jolla Suomi lähialueineen pidetään jännitteiden ulkopuolella. Toiseksi, meidän on laitettava taloutemme ja työllisyytemme oikeudenmukaisesti kuntoon ja huolehdittava, että yhteiskuntamme pysyy mahdollisimman ehyenä. Näin voimme turvata suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa. 

Suomi ajautui viime vaalikaudella yhä vakavampiin talous-, työttömyys- ja velkaongelmiin. Maahamme tuli 100 000 työtöntä lisää. Uudistukset jäivät tekemättä, kun silloinen hallitus ei pystynyt päätöksiin eikä tehokkaaseen toimeenpanoon.  Suomi päätyi kuilun partaalle.

 

Velkaantumista taitetaan

Hallituksen vaihtumisesta on reilu vuosi. Uuden, keskustajohtoisen hallituksen strategisen ohjelman tärkeimpinä tehtävinä on ollut ja on työllisyyden parantaminen, palvelujen turvaaminen ja velkaantumisen lopettaminen. Vaikka meillä on edelleen ongelmia ratkaistavana, näissä isoissa asioissa on saatu ratkaisuja aikaan. Ennen kaikkea Suomella on vihdoin suunta.

Viikko sitten pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa allekirjoitettiin pitkään neuvoteltu, historiallinen kilpailukykysopimus. Sen on arvioitu luovan 35 000 – 45 000 työpaikkaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja maakuntauudistus etenee. Sillä palvelut voidaan turvata tasa-arvoisesti koko maassa. Keväällä hallitus päätti neljän miljardin euron säästöistä tälle vaalikaudelle. Ne on tehtävä, jotta jokaiseen vastasyntyneen äitiyspakkaukseen ei tarvitse enää tulevaisuudessa laittaa mukaan 100 000 euron velkakirjaa vuosittaisesta lisävelasta.

Kilpailukykysopimus on ollut ja on Suomen työllisyys- ja talouskäänteen edellytys. Se tuo kilpailukykyä ja lisää luottamusta, vakautta ja ennustettavuutta maamme taloudessa. Samalla sopimus osoitti, että Suomessa pystytään edelleen sopimaan. Missään toisessa Euroopan maassa vastaavaan ei ole kyetty. Kiitos kuuluu ennen muuta vastuunsa tunteneille liitoille ja pääministerille, joka vastoinkäymisistä huolimatta jatkoi ponnisteluja ratkaisun aikaansaamiseksi.

Nyt on yhteistyössä voimistettava työllisyys- ja talouskäännettä, jotta Suomi saadaan nousuun. Ensinnäkin, talouden kasvua tukevat investoinnit on saatava nopeasti liikkeelle. Hallitus on päättänyt lähes kolmen miljardin euron panostuksista teihin, ratoihin ja muihin väyliin sekä tietoliikenneyhteyksiin. Liikennehankkeet elvyttävät taloutta, parantavat työllisyyttä ja turvaavat elämisen edellytyksiä koko maassa. Hankkeita on aloitettava mahdollisimman pian ja tarvittaessa aikaistettava. 

Toiseksi, työllisyyden parantamisen ja etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen on oltava elokuun budjettiriihen ykkösasia. Kolmanneksi, meidän on jatkettava pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten kohentamista. Yksi ratkaisu on yrittäjävähennys, jonka mahdollisimman etupainotteista toteutusta Keskusta esittää.  

Maatalousyrittäjien tilanne on nyt erityisen vaikea. Etenkin nuoret, tiloihin investoineet yrittäjät ovat ongelmissa. Keskusta edellyttää, että hallitus jatkaa maatalouden tukalan tilanteen helpottamista ja tekee kriisirahoituspäätöksen viipymättä ja viimeistään sen jälkeen, kun mahdolliset EU-ratkaisut tiedetään.

Neljänneksi, ensi vuoden veronalennukset ertyisesti työn verotuksen keventämiseksi voidaan nostaa 515 miljoonaan euroon, jos sopimukseen saadaan mukaan 90 prosenttia suomalaisista työntekijöistä. Aikaa on vielä.

Viidenneksi, meidän on jatkettava työelämän ja -markkinoiden uudistamista. Uusi neuvottelukierros on edessä jo reilun vuoden päästä. Myös silloin työllisyyden parantamisen on oltava tärkeintä. Parhaiten siinä onnistutaan Suomen mallilla ja paikallista sopimista yhteistyössä lisäämällä.

 

Työllisyyden parantuessa rakennamme yhteistä hyvää

Hallitusohjelman 110 000 työpaikan tavoitteesta on pidettävä kiinni. Tilastokeskuksen mukaan yksityisellä sektorilla on nyt yli 40 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Maamme työttömät ansaitsevat valoisamman tulevaisuuden näkymän: työtä, turvaa ja toimeentulon. Mitä enemmän työllisyys saadaan paranemaan, sitä kestävämmin voimme huolehtia yhteiskuntamme heikompiosaisista ja pitää Suomen ehyenä.

Säästöistä huolimatta olemme pystyneet tekemään myös parannuksia. Esimerkiksi takuueläkettä on korotettu ja korotetaan. 300 000 pienituloisinta suomalaista on vapautettu YLE-verosta. Omais- ja perhehoitoa laitetaan vihdoin kuntoon. Talouden tilanteen niin salliessa parannuksia heikompiosaisten tilanteen helpottamiseksi on jatkettava. Nimenomaan hallituksen ja eduskunnan on pidettävä niiden suomalaisten puolta, joilla ei ole rahamiehiä ja -naisia tai etujärjestöjä tukenaan.

Keskusta tukee julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2017 – 2020. Maamme nousu ei tule ulkoapäin, vaan parempi tulevaisuus on tehtävä itse, uudistamalla ja sopimalla sekä tekemällä. Suomi on laitettava kuntoon. Vain siten hyvin selviydymme koko ajan vaativammaksi muuttuvassa maailmassa.

 

Keskustan kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä Keskustan Vihreässä Vapussa Turussa 1.5.2016 klo 12.00

 

Vapusta yhteisen tekemisen juhla!

Suomi nousee vain yhteistyöllä – Euroopan esimerkkien rohkaistava ja varoitettava

 

Suomen kaltainen maa nousee vain sillä, että vienti saadaan uudelleen vetämään ja investoinnit tänne kotimaahan liikkeelle ja sitä kautta luodaan työpaikkoja. Tästä yhteiskuntasopimuksessa on kyse, ja siksi se on nyt saatettava liittojen soveltamisneuvotteluissa mahdollisimman laajasti työehtosopimuksiin.

Suomi ei nouse itseään hiuksista vetämällä tai keskenään riidellen. Avoimen maailmantalouden, kovan kansainvälisen kilpailun ja yhteisvaluutta eron oloissa Suomessa tarvitaan uudistamista ja uudistumista, sopimista ja tärkeimpänä yhteistyötä.

Pitkäjänteisesti vaikeitakin uudistuksia tehneet maat, kuten Irlanti ja Baltian maat, ovat pystyneet laittamaan talouttaan kuntoon ja kasvuun ja siten luoneet edellytyksiä tulevaisuuden hyvinvoinnille. Vastaavasti niissä maissa, joissa uudistukset poliittista ja muista syistä ovat keskeytyneet, talouden ongelmat ovat kärjistyneet ja sen seurauksena etenkin kaikista heikoimmat kärsivät.

Kreikka on tästä äärimmäinen hyvä huono esimerkki. Myös esimerkiksi Portugalista kuuluu huolestuttavia uutisia. Meillä suomalaisilla on mahdollisuus tehdä ratkaisut itse varsinkin, kun neuvottelutulos yhteiskuntasopimuksesta on jo lisännyt luottamusta talouteemme ja talouden vuosia jatkunut miinusmerkkinen alamäki on vaihtunut hienoiseksi plusmerkkiseksi ylämäeksi.

Mitä laajemmalla yhteistyöllä tulevaisuuden isoissa asioissa, ennen muuta yhteiskuntasopimuksessa sekä sote- ja maakuntauudistuksessa sekä hallitusohjelman työllistävissä kärkihankkeissa  päästään eteenpäin, sitä enemmän luomme Suomeen luottamusta ja edellytyksiä investoinneille, yrittämiselle, työnteolle ja ihmisten toimeentulolle ja kuluttamiselle. Ja sitä paremmin voimme pitää huolta kaikista heikoimmista.

Urheilussa parhaiden joukkueiden menestyksen salaisuus on yhdessä tekemisessä. Katsokaa Pikkuleijonia. Sama on nyt ymmärrettävä valtakunnallisesti sekä yrityksissä, työpaikoilla ja etujärjestöissä. Yhdessä joustavuutta hakien, mutta samalla ihmisten riittävästä turvasta huolehtien, voimme turvata työpaikat, luoda uusia työpaikkoja ja pelastaa yhteisen hyvinvointimme. Olkoon tämä vappu yhdessä tekemisen vappu.

 

Lisätietoja: kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä, puhelin 040 532 6633

 

Suomessa ollaan nurinkurisessa tilanteessa. Sitä mukaa kun maamme talous-, työttömyys- ja velkaongelmat muuttuvat eri syistä yhä vakavammiksi, yhä enemmän tuntuu olevan heitä, joiden mielestä juuri  mitään ei saa tehdä. Talouden suuri kuva unohtuu keskusteluissa kovin helposti.

Ei-tiellä Suomelle tulee karhu kuitenkin vastaan. Suomi jäisi  menneisyyden loukkuun. Siihen ei yhteisen hyvinvointimme kannalta ole varaa.  Edellisellä vaalikaudella Suomessa saatiin aikaan vain yksi todellinen uudistus eli eläkeuudistus, josta uusi eduskunta sääti.  Kilpailukyky ongelmamme ei korjaantunut. Tekemättömyyden vuosia edelleen jatkamalla ei voida yhteistä hyvinvointiamme turvata.

Elämme Suomessakin nyt avoimessa taloudessa ja jatkuvassa maailmanlaajuisessa rakennemuutoksessa. Elämme Saksan vetämän yhteisvaluutan oloissa. joissa Suomen oma ulkoinen devalvaatio on poissuljettu.   Digitalisaatio ja robotiikka tuovat mahdollisuuksien ohella isoja haasteita työllisyydelle. Euroopan Keskuspankin löysä rahapolitiikka antaa aikaa, mutta ei ratkaise ongelmia. Siksi Suomessa on laitettava talous itse kuntoon.

Suomessa finanssipolitiikan viritys ollut EU-maiden keveintä vuosina 2008 – 2014. Esimerkiksi hyvään talouskasvuun päässeet euromaat Irlanti,  Espanja ja Latvia ovat toteuttaneet selvästi tiukempaa finanssipolitiikkaa. mutta niissä maissa on ollut valmius myös  uudistuksiin.  Suomen velkaantumisen määrä on vielä jotenkin siedettävä mutta kasvuvauhti on iso  ongelma erityisesti kun huomioimme väestörakenteen kehityksen. Kun myt otamme yli viisi miljardia velkaa ja Suomessa syntyy vuosittain 60 000 lasta, se tarkoittaa että äitiyspakkaukseen pitäisi liittää melkein 100 000 euron velkakirja.

Jos menosäästöt jätetään tekemättä, nykyiset nuoret joutuvat paitsi vastaamaan terveys- ja hoivapalveluista sekä eläkkeiden rahoituksesta niiltä osin, kun niitä ei ole rahastoitu, myös hoitamaan edellisen sukupolven lisääntyneen velkaantumisen ja hakemaan työpaikkaa taloustilanteessa, jossa talouden ongelmia ei vieläkään ole ratkaistu.  Näin emme voi jatkaa ja tärkeintä on siksi saada talous vihdoin nousuun. Kuten myös Suomen Pankki toteaa, vientituotantoa ei voi tukea kotimaista kysyntää ylläpitävällä, julkista velkaa lisäävällä elvytyksellä.

Suomi on hyvin vientivetoinen maa. Vientivetoinen maa ei voi nousta itseään hiuksista vetämällä.  Suomalaisen työn ja tuotannon on oltava kilpailukykyistä maailmalla ja kotimaassa. Jos ja kun  kilpailukyky kohenee, Suomessa tuottavat vientiyritykset voivat tehdä kannattavia tarjouksia hinnalla, jolla kaupat syntyvät. Silloin Suomeen kannattaa investoida, ja vientialoilla tuotanto ja työllisyys kasvavat.

Tällöin myös koko talouden tulot lisääntyvät. Se puolestaan tukee kysyntää ja työllisyyttä kestävällä tavalla.

Suomessa on aika helppo laittaa lakko pystyyn. ja Ruotsiin verrattuna niitä onkin paljon.  Suomalaisessa järjestelmässä laittomien lakkojen sakot ovat olemattomat ja toisaalta lakkoavustukset saajilleen pääosin verovapaita. AKT:n väläyttämät poliittiset lakot voivat kyllä pysäyttää Suomen elintärkeän viennin ja kaataa yhteiskuntasopimuksen mutta olisivat aivan vastuuttomia tässä tilanteessa.

Varsinais-Suomi   – perinteinen teollisuusmaakunta –  on menettänyt teollisuutta ja erityisesti vientiteollisuutta paljon. Erityisesti Nokian/Microsoftin puhelintuotannon loppuminen iski Salossa ja laajemminkin todella pahasti. Varsinais-Suomi on myös perinteinen elintarviketuotantomaakunta.  Maatalouden isot kannattavuusongelmat tuntuvat taloudessa maakunnassa laajemminkin.

Mutta voimme kääntää Suomen vihdoin  kasvuun ja siihen on ja käänteeseen on ensi vuonna mahdollisuus. Omassakin maakunnassamme olisi nyt pieniä myönteisiä merkkejä teollisuudessa Uudenkaupungin, Turun ja Loimaan seudulla.  Salon seudullakin on vahvaa kehittämistä ja valtion antavat tuntuvat panostukset helpottavat uuden nousun alkua. Uhkakuvat autoteollisuuden ja meriteollisuuden yltä ovat väistyneet. Bio- ja kiertotalous tuovat maaseudullekin  ja isoissa kannattavuusongelmissa olevalle maataloudelle uusia mahdollisuuksia. Lääketeollisuus on biotalouden vahva veturi maakunnassa.

Hyvinvointimme turvaamisen kannalta työmarkkinoilla tulee nyt sopia maltista ja uudistuksista. Yritykset ovat hyvin erilaisissa tilanteissa. Siksikin paikallista sopimista tarvitaan ja henkilöstön osallistumista siihen aidosti, Suomen yrittäjien, Finnveran sekä Työ-ja elinkeinoministeriön  PK-yritysbarometrin mukaan työehtosopimusten määräyksistä poikkeaminen yhteisesti sopimalla helpottaisi merkittävästi työllistämistä pk-yrityksissä. Työllisyysvaikutuksina tämä merkitsee 60 000 – 65 000 uutta työpaikkaa. Parhaimmillaan voidaan puhua työpaikkojen lähidemokratiasta, jolloin myös hyvinä vuosina kaikki hyötyvät.  Esimerkiksi työaikapankkien mahdollistaminen laajalti olisi sekä työntekijän että yrittäjän etu. Työllistymistä, työllistymistä ja yrittäjyyttä ja kannustavuutta edistäviä ratkaisuja nyt pitää tehdä. Tarpeetonta byrokratiaa nyt puretaan jo. Osaamisen edistäminen ja koulutus  kuuluvat  tähän tietysti myös ja eurosta pitää saada koulutuksessakin nyt vähän enemmän.

Varsinais-Suomessa pitää nyt hyödyntää hallituksen kaikkia kärkihankkeita tehokkaasti. Erityisesti biotalouden. koulutuksen ja digitalisaation kärkihankkeet ovat maakunnan kannalta erityisen tärkeitä. vauhdittaminen on tärkeä. Kokeiluihin pitää tarttua ja esimerkiksi perustulokokokeilu sopisi esimerkiksi Saloon mainiosti. Sote- ja aluehallintouudistusten mahdollisuuksiin pitää myös tarttua ennakkoluulottomasti.

Alhainen korkotaso ja energian hinta antaisivat mahdollisuuksia osaltaan kasvuun, jos niihin nyt yhdessä osataan tarttua.  Parasta olisi, jos nyt voidaan tehdä työllisyyttä ja uudistuksia edistävä yhteiskuntasopimus. Hyvä joukkue menestyy.  Kaikki syyt  – niin Elinkeinoelämän Keskusliiton kuin työntekijöiden työmarkkinajärjestöjen osalta –  olla tekemättä nyt yhteiskuntasopimusta, ovat tekosyitä.

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 2.1.2016.

 

Suomen talous on irtautunut euroalueen suhdannekehityksestä. Kaikissa muissa euromaissa talous kasvaa, Suomessa ei. Suomessa työmarkkinatilanne heikkenee ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy. Suomen tilanne on nyt kaikkien nähtävissä.

Suomen vientiteollisuuden tilanne on myös heikko. Kauppa ei riittävästi käy eikä varasto vaihdu.

Tilanteeseen on useita syitä. Keskeisin syy on Suomen kilpailukyvyn heikkous nyt maailmantalouden kovassa kilpailussa ja yhteisvaluutan vaativissa oloissa.

Tilanne huutaa talouspoliittisia ratkaisuja. Yhteiskuntasopimus olisi ollut yksi tärkeä ratkaisu tilanteeseen yksikkökustannusten alentamisen ja kilpailukyvyn paranemisen kautta. Sen syntyminen olisi synnyttänyt myös luottamusta Suomen talouteen. Nyt kävi päinvastoin.

SAK:n keskeiset teollisuusalan liitot eivät tukeneet aidosti yhteiskuntasopimuksen syntymistä. Syiksi on julkisuudessa esitetty vain prosessiväitteitä. Näin teki mm. Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto. Kuitenkin juuri liittojenkin pitäisi olla jäsentensä työllistymisen asialla.

Myös monet työmarkkinajärjestöt tukivat Suomen liittymistä yhteisvaluutta euroon. Mutta yhteisvaluutan oloissa eläminen on vaativaa, ja näitä vaatimuksia ei ole otettu tosissaan.

Työmarkkinajärjestöt käyttävät myös isoa valtaa yhteiskunnassa, kun ne hallinnoivat työeläkeyhtiöiden miljardeja. Vastaavaa ei liene muissa maissa. Etujärjestöjä tuetaan mittavasti yhteiskunnan verotuella. Esimerkiksi Metalliliiton jäsen saa vähentää jäsenmaksun verotuksessaan, ja se on saajalle eli Metalliliitolle verovapaa tulo. Ja myös näistä varoista annettu lakkoavustus on erikseen säädetty saajalleen pieneltä osalta verovapaaksi.

En esitä verotuen muutamista, mutta eikö mittava tuki tuo myös vastuuta? Samaan aikaan esimerkiksi puolueiden todella paljon pienempää tukea leikataan. Monet kansalaisjärjestöt eivät saa mitään tukea toimintaansa.

Kaikilla talouden toimijoilla on nyt oma vastuunsa. Hädän hetkellä ei saisi jäädä toimettomaksi. Näin nyt kuitenkin tapahtui.

Pääministeri Juha Sipilä on aivan oikein korostanut, ettei talouskasvu synny itsestään. Edellytykset sille on tehtävä. Suomella on 15 prosentin kilpailukykyero kilpailijoihinsa.

Metallimiehille ja tietenkin muillekin työntekijöille pitää saada töitä ja Suomi kasvuun. Hallitus kantaa vastuunsa. Eduskunnalle hallitus antaa suunnitelmansa kilpailukyvyn parantamiseksi syyskuun aikana.

Yhteiskuntasopimusta vastustaneille ammattijärjestöjohtajille pitää sanoa Tuntemattoman Sotilaan kapteeni Kaarnan sanat: ”Ei pojat sotaa näin käydä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan”.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 26.8.2015.

Finanssi- ja talouskriisissä on puhuttu paljon moraalikadosta. Vastuuta ja riskejä otetaan toisten piikkiin. Moraalikatoa eli moral hazard -ilmiötä voi ilmetä niin yksilöiden ja yritysten kuin valtioidenkin tasolla.

Finanssisektorin ja valtioiden tasolla moraalikato on käynyt todella kalliiksi ja se liittyy keskeisesti yhteisvastuuseen. Yhteisvastuun vastakohta on omavastuu.

Sipilän hallitusohjelma tiedostaa hyvin moraalikadon vaaran. Tämä on tärkeää huomioida laajemminkin Euroopassa. Tuoreita esimerkkejä moraalikadosta on riittämiin.

Yhdysvalloissa on tehty useita tuoreita arvioita suurimpien pankkien epäsuorasta valtiontuesta ”liian suuria kaatumaan” -filosofian lähtökohdista. Tämä filosofia pitää sisällään sen ajatuksen, että viranomaiset eivät päästä suuria pankkeja kaatumaan, vaan liittovaltion rahat tulevat tarvittaessa kattamaan liian suuren riskinoton epäonniset seuraukset.

Moraalikato on aika lähellä Euroopan keskuspankin epätavanomaisia kriisiajan toimia. Niiden tarkoitus on vain antaa lisäaikaa euromaiden omille uudistuksille. Massiivisen hätärahoituksen salliminen kriisimaiden ohuilla pääomilla varustetuille pankeille on yksi konkreettinen esimerkki moraalikadon vaarasta.

Entä mitä pitäisi ajatella – moraalikadon näkökulmasta – siitä pääjohtaja Draghin julkisesta toteamuksesta heinäkuussa 2012, että pankki tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi?

Sipilän hallitusohjelma on omavastuun ja yhteisvastuun linjauksissaan selkeä. Ohjelman mukaan: ”Suomi on talous- ja rahaliiton jäsenenä sitoutunut edistämään euroalueen vakautta. Suomen tavoitteena on sääntöperusteinen ja toimiva euroalue, jossa jokaisella jäsenvaltiolla itsellään on ensisijainen vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samoin jokainen jäsenvaltio vastaa itse veloistaan.”

Aikaisemmin keväällä valtiovarainministeriö linjasi EMU-raportissaan, että ”Pyrkimyksestä talouspolitiikan koordinaation jatkuvaan syventämiseen tulisi luopua. Sen sijaan tulisi tukea jäsenvaltioiden edellytyksiä ottaa vastuuta talouspolitiikan päätöksistä.”

Kreikan läheiset kumppanit ovat jo käynnistäneet keskustelut euroalueen kehittämisestä uusien kriisien ehkäisemiseksi. Toisin kun Suomen hallitusohjelma linjaa, ajattelu eteläisemmässä Euroopassa on kallellaan suurempaan yhteisvastuuseen.

Esimerkiksi Ranskan – jossa budjetti on viimeksi ollut tasapainossa 40 vuotta sitten – presidentti Hollande haluaa euroalueelle yhteisen hallinnon. Alueella voisi Hollanden mielestä olla oma budjetti, hallitus ja parlamentti, joka samalla varmistaisi demokratian toteutumisen. Mukana ovat muun muassa yhteiset velkakirjat.

Italian – jossa talouskasvu on viimeiset 15 vuotta ollut alle prosentin – valtiovarainministerin tuoreissa kaavailuissa olisi myös yhteinen työttömyysvakuutusjärjestelmä. Kyse on viime kädessä yhteisvastuun lisäämisestä.

Eteläisen Euroopan näkemyksistä paistaa läpi haikailu maailmaan, jota ei enää ole. Yhteisvaluutta-alue on erittäin haastava talousalue jo sinällään ilman ulkoisen devalvaation mahdollisuuksia. Globalisaation myötä talousalueet ovat kietoutuneita toisiinsa, mikä entisestään rajoittaa vapausasteita kilpailukyvyn kohentamiseksi.

Niinikään komission puheenjohtajan Junckerin johdolla tehdyssä suunnitelmassa edetään pankkiunionin kolmessa vaiheessa talouspolitiikan yhtenäistämisen ja yhteisvastuun suuntaan.

Jos ja kun keskustelu euroalueen tulevaisuudesta viriää toden teolla, olisi toivottavaa, että Suomen näkemykset tulevat kuulluksi. Hallitusohjelman ja VM:n EMU-raportin linjaukset korostavat sääntöjen noudattamista ja jäsenvaltioiden omaa vastuuta laittaa asiat kuntoon. Oikeassa yhteisvastuussa kaikki noudattavat yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Suomen hallitusohjelman linjaukset ovat kestäviä. Samalla tilanne korostaa sitä, että Suomen oma talous on nyt hallitusohjelman toteuttamisen, yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen ja yrittäjyysloikan kautta saatava ehdottomasti parempaan kuntoon.

 

Julkaistu Turun Sanomissa 14.8.2015.

Suomessa ja myös Varsinais-Suomessa joudutaan sopeutumaan isoon rakennemuutokseen. Nousuun tarvitaan nyt hallitusohjelman määrätietoista toteuttamista, yhteiskuntasopimusta ja isoa yrittäjyysloikkaa.

Presidentti Urho Kekkonen  aikanaan kysyi: ”Onko Suomella malttia vaurastua?” Ajat ja toimintaympäristö ovat paljon muuttuneet, mutta kysymys on edelleen hyvin ajankohtainen. Nyt eletään jatkuvaa globaalia talouden ja tuotannon rakennemuutosta Saksan vetämän yhteisvaluutan oloissa. Digitalisaatio antaa mahdollisuuksia, mutta syö samalla työpaikkoja.

Suomalaisen hyvinvoinnin kannalta on ratkaisevaa, että suomalainen työ ja tuotanto käyvät kaupaksi. Kilpailukyky ratkaisee sen, että työllisyys paranee. Näissäkin oloissa voi pärjätä, mutta lisää tuottavuutta, ketteryyttä ja uudistustahtoa pitää olla.

Vientivetoiselle maalle kilpailukyvyn menettäminen on kohtalokasta ja Suomessa on päästetty kustannustaso nousemaan liikaa. Tarvitaan vähintään viiden prosentin yksikkökustannusten alennus. Juuri tätä tavoitellaan yhteiskuntasopimuksella.

Yhteiskuntasopimuksen syntyminen lisää myös tärkeää luottamusta Suomen talouteen. Yhteiskuntasopimuksen syntyminen helpottaisi myös julkisen talouden säästöpaineita. Se mahdollistaisi myös työn verotuksen ­– joka on verotuksen suurin ongelma Suomessa – merkittävän keventämisen.

Veropolitiikassa tärkeitä ovat sekä matalahkot verokannat että hyvin tiivis veropohja ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Kaikkien tahojen ­­– ja erityisesti myös niiden, joilla menee hyvin – pitää olla tavoitetta edistämässä. Siksi tässäkin mielessä euroalueella olevat nollaverohoukuttimet yksityisten eläkkeen saajille Portugalissa ja Espanjassa ovat erittäin huonoja ja niitä ei voida hyväksyä. Valtiovarainministereiden pitää EU-tasolla keskustella nollaverohoukuttumista ja niistä luopumisesta, vaikka tuloverotus ei olekaan harmonisoitu EU:ssa. Erityisesti euroalueelle ne eivät mitenkään sovi. Suomen pitää olla hyvin aktiivinen verosopimusten muuttamisesta Portugalin ja Espanjan kanssa.

Etujärjestöjen pitää ymmärtää olla nyt aidosti edustamiensa ihmisten asialla ja se edellyttää hyvän ja työllistävän yhteiskuntasopimuksen tekemistä ripeästi. Kekkosen toista tunnettua sanontaa mukaillen –  kaikki syyt olla tekemättä nyt yhteiskuntasopimusta ovat tekosyitä.

 

Olavi Ala-Nissilä

kansanedustaja