Hallituksen taloustavoitteet toteutuvat hienosti – jatkaa pitää

Viimeisimmät tiedot työllisyydestä ja taloudesta kertovat, että pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman vaativat taloustavoitteet ovat toteutumassa hienosti.

Tämän vaalikauden alussa Suomen talouden tila olikin vakava. Edeltäneellä hallituskaudella oli tullut 100 000 työtöntä lisää, julkinen velka oli kasvanut jopa 5–7 miljardin vuosivauhdilla ja Suomi oli menettänyt kilpailukykyään ja tuottavuuttaan kilpailijamaihin verrattuna todella huolestuttavasti. Myös kyky tehdä päätöksiä ja uudistuksia oli aika surkea.

Hieman kärjistäen voi sanoa, että olimme Kreikan tiellä. Samaan aikaan kuitenkin maailmalla ja Euroopassa talous oli ollut selkeässä kasvussa.

Keskusta ja puheenjohtaja Juha Sipilä kävivät vaalit teemalla ”Suomi kuntoon”. Hallitusohjelman talousosaan tuli pitkälti keskustan linjaukset.

Suomessa tehtiin ensi kertaa strateginen hallitusohjelma. Sen kaksi keskistä strategista aluetta olivat juuri työllisyyden parantaminen ja velkaantumisen kasvun lopettaminen. Sipilän hallitus linjasi strategisessa ohjelmassaan, että Suomen työllisyysastetta pitää nostaa lähemmäksi muiden Pohjoismaiden tasoa. Olimme pahasti jäljessä. Tavoite oli 72 prosenttia hallituskauden alun 69 prosentin tasosta.

Tavoitteita sekä työllisyyden että velkaantumisen taittamisen osalta pidettiin oppositiossa heti epärealistisena. Jotkut ekonomistit melkein pilkkasivat. Talouden Arviointineuvosto ei pitänyt niitä juuri mahdollisena.

Nyt kuitenkin on selvää, että hallituksen työllisyystavoite ja julkisen talouden tasapainottamistavoite toteutuvat. Ne toteutuvat jopa ennenaikaisesti.

Työllisyystavoite on jo käytännössä 72 prosenttia. Velkaantuminen on taittumassa hyvää vauhtia ja velkaantumisen kasvun loppu häämöttää. Se on erityisen tärkeää, sillä suuren maan naapurina elävän pienen maan asioiden ja taloudellisen itsenäisyyden pitää olla aina kunnossa.

Eduskunnan keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa lähdetään yleensä siitä, että kaikki paha on hallituksen vika ja mikään hyvä ei ole sen ansio.

Eri tekijät vaikuttavatkin talouskehitykseen. Mielestäni on kuitenkin selkeästi nähtävissä, että kilpailukykysopimuksella, hallituksen strategisella ohjelmalla ja johtamisella sekä tekemisen meiningin ja luottamuksen palaamisilla on ollut tärkeä merkitys.

Hallituksen aloitettua luottamuksen paluu näkyi pian sekä kuluttajien että yrittäjien luottamusindikaattoreissa. Tekemisen meiningin paluu toi talouteen luottamusta ja se on erityisen tärkeää niin kuluttajien kulutuspäätösten kuin yritysten investointipäätösten takia.

Suomeen syntyi kansainvälistä huomioita ja arvostusta herättänyt kilpailukykysopimus. Se meinasi kaatua viisi kertaa, mutta pääministeri oli sitä nostamassa joka kerta pois kanveesista.

Kilpailukykysopimuksella on ollut totta kai merkitystä Suomen viennin ja talouden kannalta. Siitä pitää antaa iso tunnustus myös työmarkkinajärjestöille ja erityisesti pienipalkkaisille julkisen alan työntekijöille.

Monia säästöpäätöksiä on jouduttu tekemään ja verotuksessa on ollut suurempituloisten solidaarisuusvero ja ns. eläkeläisten tietyn tulorajan jälkeinen ns. raippavero. Talkoissa on siis oltu hyvin laajalti, vaikkakaan ei tulomaltti ole pitänyt riittävästi kaikkien suurituloisten johtajien tulojen suhteen.

Hallituksen strategisella hallitusohjelmalla ja sen uudistuksella on ollut myös tavoiteltu merkitys. Työnteon kannattavuutta on parannettu, työllistämistoimia tehty ja byrokratiaa purettu.

Nyt oleellisinta on kuitenkin katsoa eteenpäin. Asetettu ja saavutettu 72 prosentin työllisyysaste ei vielä riitä. Työllisyystavoite on nostettava seuraavalla vaalikaudella ja nostettukin 75 prosenttiin. Se on pohjoismaista tasoa.

Syitä on monia. Kyse on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusteesta. Ikääntyvässä Suomessa ja syntyvyyden laskiessa ei ole mahdollisuuksia ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa globaalissa maailmassa alhaisella työllisyystasolla.

Työllisyysasteen paraneminen parantaa julkisen talouden tasapainoa selkeästi. Menot vähenevät, kun muun muassa työttömyysmenot ja toimeentulotukimenot vähenevät. Verotulot kasvavat ja varsinkin yhteisöverotulot ovat herkkiä talouden kasvun muutoksille.

Nyt uudella vaalikaudella lähtökohta on paljon parempi. Uudistuksia vaan pitää jatkaa. On hyvä, että niihin nyt varaudutaan jo eriarvoisuuden vähentämistä pohtineen työryhmän kautta, sosiaaliturvan uudistamista pohtivan työryhmän kautta ja että  verotuksessa tehdään erityistä tiekarttaa.

Oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat keskeiset ja tärkeät asiat. Eläkeläisten, sosiaaliturvan varassa elävien ja pienituloisten pitää tuntea, että heidät osallistetaan kasvuun. Osallistavampaa  ja kaikki mukaan ottavaa talouskasvua Suomi jatkossa tarvitsee ja siihen on  nyt mahdollisuus.

Olavi Ala-Nissilä

Kansanedustaja,

keskustan talous- ja veropoliittisen työryhmän pj,

eduskunnan tarkastusvaliokunnan varapj,

valtiovarainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsen