Kansanedustaja Ala-Nissilä on huolissaan Suomen ruokastrategiasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista maatalouteemme. Siksi hän kysyikin hallitukselta seuraavan kirjallisen kysymyksen:

Vuonna 2018 ja lähivuosina ruokastrategiassa pitää keskittyä isoihin asioihin. Ne ovat maatalouden kannattavuuden parantaminen ja ilmastonmuutokseen ja mahdollisiin kriiseihin varautuminen. Tässä on oleellista niin kotimaassa tehtävät toimet kuin valmistautuminen EU:n uuteen rahoituskauteen.

 

Ilmastomuutos etenee ja ehkä ennustettua nopeammin. Kuluva talvi on vastannut erityisesti Etelä-Suomessa ennusteita: maa on pysynyt märkänä ja laajoilta alueilta paljaana.

 

Ilmastonmuutos saattaa olla Suomen maataloudelle uhka, mutta se on myös mahdollisuus. Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmosen mukaan ilmastonmuutos kuivattaa nykyisiä maatalouden päätuotantoalueita, joissa on paljon väestöä. Suomelle Kuhmonen näkee ilmastonmuutoksessa mahdollisuuksia, kun muualla tuotantokyky heikkenee ja kustannukset kasvavat kuivuuden myötä. Tarvitaan nyt muutokset huomioivia strategisia linjauksia.

 

Syksyllä 2017 oli mittavat satovahingot ja viljelijöiden vaikeudet suurimmassa osassa maata sen seurauksena. Kun maatalouden kannattavuus on heikkoa, ala ei kestä tällaisia sään aiheuttamia vahinkoja. Kannattavuuden ollessa heikkoa, myöskään ruuan halpuuttaminen nykyisellä tavalla ei ole kenenkään etu. Kannattavuuden heikentyessä ei alalle hakeudu riittävästi nuoria viljelijöitä Suomessa eikä Euroopassakaan. Kerran hylättyä tilaa on vaikea saada vuosien kuluttua uudelleen toimimaan. Kyse on tulevaisuuden ruokaturvasta.

 

Kuhmosen arvion mukaan ilmastonmuutoksen haitat ovat Suomessa suhteellisen pieniä. Näin lienee ainakin lyhyellä tähtäimellä, mutta ilmastonmuutos lisää tulevaisuudessa satovaihtelun riskiä. Tilojen viljelykasvivalikoima tulisikin saada monipuolisemmaksi ja tilojen välistä yhteistyötä rakennettua. Viljelykasvien monipuolisuudessa on nähtävissä mahdollisuus myös kasvisyönnin ja vegaanisuuden yleistyessä. Öljy- ja palkokasvien, eri viljojen ja jopa harvinaisempien erikoiskasvien kuten tattarin, kuminan ja hampun viljelyllä voi tasata satovaihtelun tuomia riskejä ja niille on syntymässä myös kysyntää ruokatrendien myötä. Tällä voidaan myös hoitaa maata ja sen kasvukuntoa.

 

Ministeri Jari Leppä on ruokastrategiassa aivan oikein nostanut kannattavuuden kärkeen ja ykkösasiaksi. Valmisteilla olevat linjaukset reilummasta kaupasta ja elintarvikemarkkinalaista sekä ruokavaltuutetusta ovat tärkeitä tuoda nyt keskusteluun. EU:n maatalousomissaari Hoganilta voidaan perustellusti odottaa samansuuntaisia linjauksia EU-tasolla.

 

Suomen puheenjohtajakaudella voidaan vaikuttaa EU:n maatalouspolitiikan linjauksiin. Unionin uuden rahoituskauden maatalouspolitiikkaa kuitenkin linjataan jo 2018.

 

Brexitin jälkeen EU:n budjetti ja maatalouspolitiikan rahoitus kasvavissa budjetin yleisissä tarpeissa eivät onnistu sitomalla budjetin koko tiukasti yhteen prosenttiin bkt:stä. Joustavuutta ja liikkumatilaa EU-budjetissa tarvitaan. Ajatukset kansallisen liikkumavaran lisääntymisestä maatalouspolitiikassa ovat tärkeitä ja niiden tulee kulkea rinnan kansallisesta huoltovarmuudesta vastaamisen kanssa. Maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen ovat mahdollisia. Suomessa on edetty, EU:ssa ei niinkään. Suomen yhdessä viiden muun maan kanssa tekemät 66 byrokratianpurkuehdotusta ovat hyvänä pohjana tarpeettoman byrokratian vähentämisessä.

 

Ilmastonmuutos vaikuttaa viljelyyn Suomessa ja EU:n alueella jo nyt. Tämä on huomioitava. Jo nyt tarvitaan strategisia linjauksia tulevaisuutta ajatellen.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Miten hallitus aikoo toimia niin, että Suomen ja EU:n ruokastrategioissa huomioidaan ilmastonmuutoksen ja mahdollisten kriisien vaikutukset Suomen omassa ruokaturvassa ja laajemmin EU:n tulevissa maatalouspolitiikan linjauksissa?