Suomi liittyi euroon sittenkin heppoisesti valmistautuneena. Yhteisvaluutan edut olivat kyllä esillä. Mutta aivan liian vähän oli esillä se, mitä kaikkea yhteisvaluutassa oleminen ja eläminen edellyttää globaalissa maailmassa ja jatkuvassa rakennemuutoksessa. Kreikassa ei näistä isoista haasteista oltu kiinnostuttu tai keskusteltu senkään vertaa.

Talouden konsepti ei muuttunut, vaikka konteksti muuttui. Suomen taloutta ei pidä liikaa verrata Kreikan talouteen. Mutta yleisesti voidaan sanoa, että näissä maissa mennään vielä paljolti euron kontekstissa drakman tai markan konseptilla.

Yhteisvaluutassa vaihtokurssi ei jousta yksittäisen maan kansantalouden tilan perusteella. Aggressiiviset devalvaatiot ovat muutoinkin tämän päivän maailmassa poissuljetut. Yhteisvaluutassa talouden on vain kerta kaikkiaan oltava kilpailukykyinen. Näin on asia erityisesti vientivetoisessa maassa, kuten Suomessa.

Saksan talous määrittelee pitkälti euron vahvuuden. Pitäisi siis elää kuin saksalaiset. Ruotsalaisetkin osaavat suomalaisia paremmin elää yhteisvaluutan oloissa, eli pitää huolta kilpailukyvystään, vaikka oma valuutta ja rahapolitiikka käytössään onkin.

Kilpailukyky on taloudessa jatkuva haaste. Se edellyttää ennen muuta kustannustietoisuutta, kykyä uusiutua ja tehdä talouskasvua tukevia uudistuksia, osaavaa työvoimaa, joustavuutta ja järkevää julkistalouden hoitoa, mukaan lukien veropolitiikka.

Julkistalouden kunnossa pitämisessä edellytys on hyvin toimiva hallinto. Valtion ja kuntien budjetit pitää pystyä tekemään riittävän ja luotettavan tietoperustan pohjalta. Sama koskee myös budjettien toteuttamista. Myös julkisella sektorilla tuottavuus on jatkuva haaste etenkin, kun työvoimareservit niukkenevat ja osaajia on ennen muuta löydettävä yksityiselle sektorille.

Kreikassa oli julkisen sektorin talkoissa jo hyvää yritystä. Mutta nykyhallinto on paljossa show’ta ja retoriikkaa. Ilman hyvin toimivaa hallintoa, avustusrahat menevät nyt mustaan aukkoon. Ei olekaan mikään ihme, että Kreikan lainoittajilla tekee tiukkaa irrottaa viimeiset miljardit toisesta avustuspaketista.

Kilpailukyvyn merkitystä ei tunnusteta Kreikassa käytännön toimin. On helpompi syyttää lainoittajia kohtuuttomista vaatimuksista. Toinen tosiasia, jota ei tunnusteta riittävästi, on se, että hyvin hoidettu valtiontalous tarjoaa turvaa ennen kaikkea juuri heikompiosaisille. Siksi on merkillistä, että julkisesta taloudesta vastuuta kantavia syyllistetään.

Kunnossa oleva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Kilpailukyvyn ja julkistalouden itse tyrinyt Kreikka on nyt menettänyt taloudellisen itsenäisyytensä. Kerjuulla ei ole mukavaa olla.

Suomi ei pysty elämään kaikessa kuten Saksa. Meidän on tehtävä huomattavasti suurempi työ menestyksemme eteen. Tästäkin syystä korostuu oman talouspolitiikkamme ja hyvän yhteistyön merkitys myös työmarkkinoilla ja työpaikoilla. Tarvitaan ketteryyttä ja kasvua tukevia rakenneuudistuksia. Pystymme edelleen vaikuttamaan omilla valinnoillamme kotimarkkinoidemme ja vientimme kasvumahdollisuuksiin.

Hallitusohjelman talouslinjaukset pyrkivät perimmiltään torjumaan sen, ettei kukaan muu saa päätösvaltaa taloudestamme. Yhteistyössä pitää nyt rakentaa työllisyyden siltaa yli synkän virran ja aktiivisesti itse vaikuttaa maan menestymisen eväisiin. Talouspolitiikassa – jos missä – on toimittava tässä ajassa.

 

Julkaistu Verkkouutiset.fi -blogissa 8.6.2015