Viimeisimmät tiedot työllisyydestä ja taloudesta kertovat, että pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman vaativat taloustavoitteet ovat toteutumassa hienosti.
Tämän vaalikauden alussa Suomen talouden tila olikin vakava.  Edeltäneellä hallituskaudella oli tullut 100 000 työtöntä lisää, julkinen velka oli kasvanut jopa 5 – 7 miljardin vuosivauhdilla ja Suomi oli menettänyt kilpailukykyään ja tuottavuuttaan kilpailijamaihin verrattuna todella huolestuttavasti. Myös kyky tehdä päätöksiä ja uudistuksia oli aika surkea. Hieman kärjistäen voi sanoa, että olimme Kreikan tiellä. Samaan aikaan kuitenkin maailmalla ja Euroopassa talous oli ollut selkeässä kasvussa.

Keskusta ja puheenjohtaja Juha Sipilä kävivät vaalit teemalla ”Suomi kuntoon”. Hallitusohjelman talousosaan tuli pitkälti Keskustan linjaukset.

Suomessa tehtiin ensi kertaan strateginen hallitusohjelma. Sen kaksi keskistä strategista aluetta olivat juuri työllisyyden parantaminen ja velkaantumisen kasvun lopettaminen. Sipilän hallitus linjasi strategisessa ohjelmassaan, että Suomen työllisyysastetta pitää nostaa lähemmäksi muiden pohjoismaiden tasoa. Olimme pahasti jäljessä. Tavoite oli 72 prosenttia hallituskauden alun  69 prosentin tasosta.  Tavoitteita sekä työllisyyden että velkaantumisen taittamisen osalta pidettiin oppositiossa heti epärealistisena. Jotkut ekonomistit melkein pilkkasivat. Talouden Arviointineuvosto ei pitänyt niitä juuri mahdollisena.

Nyt kuitenkin on selvää, että hallituksen työllisyystavoite ja julkisen talouden tasapainostavoite toteutuvat. Ne toteutuvat jopa ennenaikaisesti. Työllisyystavoite on jo käytännössä 72 prosenttia. Velkaantuminen on taittumassa hyvää vauhtia ja velkaantumisen  kasvun loppu häämöttää.  Se on erityisen tärkeää, sillä suuren maan naapurina elävän pienen maan asioiden ja taloudellisen itsenäisyyden pitää olla aina kunnossa.

Eduskunnan keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa lähdetään yleensä siitä, että kaikki paha on hallituksen vika ja mikään hyvä ei ole sen ansio. Eri tekijät vaikuttavatkin talouskehitykseen. Mielestäni on kuitenkin selkeästi nähtävissä, että kilpailukykysopimuksella, hallituksen strategisella ohjelmalla ja johtamisella sekä tekemisen meiningin ja luottamuksen palaamisilla on ollut tärkeä merkitys.

Hallituksen aloitettua luottamuksen paluu näkyi pian sekä kuluttajien että yrittäjien luottamusindikaattoreissa.  Tekemisen meiningin paluu toi talouteen luottamusta ja se on erityisen tärkeää niin kuluttajien kulutuspäätösten kuin yritysten investointipäätösten takia.

Suomeen syntyi kansainvälistä huomioita ja arvostusta syntynyt kilpailukykysopimus. Se meinasi  kaatua viisi kertaa mutta pääministeri oli sitä nostamassa joka kerta nostamassa pois kanveesista. Kilpailukykysopimuksella on ollut totta kai merkitystä Suomen viennin ja talouden kannalta. Siitä pitää antaa iso tunnustus myös työmarkkinajärjestöille ja erityisesti pienipalkkaisille julkisen alan työntekijöille. Monia säästöpäätöksiä on jouduttu tekemään ja verotuksessa on ollut suurempituloisten solidaarisuusvero ja ns. eläkeläisten tietyn tulorajan jälkeinen ns. raippavero. Talkoissa on siis oltu hyvin  laajalti vaikkakaan ei tulomaltti ole pitänyt riittävästi kaikkien suurituloisten johtajien tulojen suhteen

Hallituksen strategisella hallitusohjelmalla ja sen uudistuksella on ollut myös tavoiteltu merkitys.  Työnteon kannattavuutta on parannettu, työllistämistoimia tehty ja byrokratiaa purettu.

Nyt oleellisinta on kuitenkin katsoa eteenpäin.  Asetettu ja saavutettu 72 prosentin työllisyysaste ei vielä riitä. Työllisyystavoite on nostettava seuraavalla vaalikaudella ja nostettukin 75 prosenttiin. Se on pohjoismaista tasoa.

Syitä on monia. Kyse on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusteesta. Ikääntyvässä Suomessa ja syntyvyyden laskiessa ei ole mahdollisuuksia ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa globaalissa maailmassa alhaisella työllisyystasolla.

Työllisyysasteen paraneminen parantaa julkisen talouden tasapainoa selkeästi. Menot vähenevät, kun muun muassa työttömyysmenot ja toimeentulotukimenot vähenevät. Verotulot kasvavat ja varsinkin yhteisöverotulot ovat herkkiä talouden kasvun muutoksille.

Nyt uudella vaalikaudella lähtökohta on paljon parempi. Uudistuksia vaan pitää jatkaa. On hyvä, että niihin nyt varaudutaan jo eriarvoisuuden vähentämistä pohtineen työryhmän kautta, sosiaaliturvan uudistamista pohtivan työryhmän kautta ja että  verotuksessa tehdään erityistä tiekarttaa.

Oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat keskeiset ja tärkeät asiat. Eläkeläisten, sosiaaliturvan varassa elävien ja pienituloisten pitää tuntea, että heidät kasvuun osallistetaan. Osallistavampaa  ja kaikki mukaan ottavaa talouskasvua Suomi jatkossa tarvitsee ja siihen on  nyt mahdollisuus.

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä on Keskustan talous- ja veropoliittisen työryhmän puheenjohtsja ja eduskunnassa mm. tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja ja jäsenenä valtiovarainvaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa

Kansanedustaja Ala-Nissilä on huolissaan Suomen ruokastrategiasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista maatalouteemme. Siksi hän kysyikin hallitukselta seuraavan kirjallisen kysymyksen:

Vuonna 2018 ja lähivuosina ruokastrategiassa pitää keskittyä isoihin asioihin. Ne ovat maatalouden kannattavuuden parantaminen ja ilmastonmuutokseen ja mahdollisiin kriiseihin varautuminen. Tässä on oleellista niin kotimaassa tehtävät toimet kuin valmistautuminen EU:n uuteen rahoituskauteen.

 

Ilmastomuutos etenee ja ehkä ennustettua nopeammin. Kuluva talvi on vastannut erityisesti Etelä-Suomessa ennusteita: maa on pysynyt märkänä ja laajoilta alueilta paljaana.

 

Ilmastonmuutos saattaa olla Suomen maataloudelle uhka, mutta se on myös mahdollisuus. Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmosen mukaan ilmastonmuutos kuivattaa nykyisiä maatalouden päätuotantoalueita, joissa on paljon väestöä. Suomelle Kuhmonen näkee ilmastonmuutoksessa mahdollisuuksia, kun muualla tuotantokyky heikkenee ja kustannukset kasvavat kuivuuden myötä. Tarvitaan nyt muutokset huomioivia strategisia linjauksia.

 

Syksyllä 2017 oli mittavat satovahingot ja viljelijöiden vaikeudet suurimmassa osassa maata sen seurauksena. Kun maatalouden kannattavuus on heikkoa, ala ei kestä tällaisia sään aiheuttamia vahinkoja. Kannattavuuden ollessa heikkoa, myöskään ruuan halpuuttaminen nykyisellä tavalla ei ole kenenkään etu. Kannattavuuden heikentyessä ei alalle hakeudu riittävästi nuoria viljelijöitä Suomessa eikä Euroopassakaan. Kerran hylättyä tilaa on vaikea saada vuosien kuluttua uudelleen toimimaan. Kyse on tulevaisuuden ruokaturvasta.

 

Kuhmosen arvion mukaan ilmastonmuutoksen haitat ovat Suomessa suhteellisen pieniä. Näin lienee ainakin lyhyellä tähtäimellä, mutta ilmastonmuutos lisää tulevaisuudessa satovaihtelun riskiä. Tilojen viljelykasvivalikoima tulisikin saada monipuolisemmaksi ja tilojen välistä yhteistyötä rakennettua. Viljelykasvien monipuolisuudessa on nähtävissä mahdollisuus myös kasvisyönnin ja vegaanisuuden yleistyessä. Öljy- ja palkokasvien, eri viljojen ja jopa harvinaisempien erikoiskasvien kuten tattarin, kuminan ja hampun viljelyllä voi tasata satovaihtelun tuomia riskejä ja niille on syntymässä myös kysyntää ruokatrendien myötä. Tällä voidaan myös hoitaa maata ja sen kasvukuntoa.

 

Ministeri Jari Leppä on ruokastrategiassa aivan oikein nostanut kannattavuuden kärkeen ja ykkösasiaksi. Valmisteilla olevat linjaukset reilummasta kaupasta ja elintarvikemarkkinalaista sekä ruokavaltuutetusta ovat tärkeitä tuoda nyt keskusteluun. EU:n maatalousomissaari Hoganilta voidaan perustellusti odottaa samansuuntaisia linjauksia EU-tasolla.

 

Suomen puheenjohtajakaudella voidaan vaikuttaa EU:n maatalouspolitiikan linjauksiin. Unionin uuden rahoituskauden maatalouspolitiikkaa kuitenkin linjataan jo 2018.

 

Brexitin jälkeen EU:n budjetti ja maatalouspolitiikan rahoitus kasvavissa budjetin yleisissä tarpeissa eivät onnistu sitomalla budjetin koko tiukasti yhteen prosenttiin bkt:stä. Joustavuutta ja liikkumatilaa EU-budjetissa tarvitaan. Ajatukset kansallisen liikkumavaran lisääntymisestä maatalouspolitiikassa ovat tärkeitä ja niiden tulee kulkea rinnan kansallisesta huoltovarmuudesta vastaamisen kanssa. Maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen ovat mahdollisia. Suomessa on edetty, EU:ssa ei niinkään. Suomen yhdessä viiden muun maan kanssa tekemät 66 byrokratianpurkuehdotusta ovat hyvänä pohjana tarpeettoman byrokratian vähentämisessä.

 

Ilmastonmuutos vaikuttaa viljelyyn Suomessa ja EU:n alueella jo nyt. Tämä on huomioitava. Jo nyt tarvitaan strategisia linjauksia tulevaisuutta ajatellen.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Miten hallitus aikoo toimia niin, että Suomen ja EU:n ruokastrategioissa huomioidaan ilmastonmuutoksen ja mahdollisten kriisien vaikutukset Suomen omassa ruokaturvassa ja laajemmin EU:n tulevissa maatalouspolitiikan linjauksissa?

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen susipolitiikasta. Ala-Nissilä on huolissaan kaatolupien vähyydestä ja juridisen näkökulman tulemisesta mukaan.

 

  • Meille Varsinais-Suomeen myönnettiin tammikuulle yksi kaatolupa Pöytyän, Oripään ja Loimaan alueelle, vaikka useampia haettiin. Luonnonsuojeluliito Tapiolan Satakunnan ja Varsinais-Suomen piiri teki luvasta kuitenkin valituksen ja se määrättiin täytäntöönpanokieltoon. Käytännössä tällainen kikkailu tekee kannanhoidollisen pyynnin ja häirikkösusienkin kaatamisen käytännössä lähes mahdottomaksi, Ala-Nissilä taustoittaa tilannetta.

 

Kirjallisessa kysymyksessään Ala-Nissilä sivuaa Suomen susipolitiikkaa laajemminkin. Hän penää luottamusta eri toimijoiden välille ja vaatii uuden kannanhoitosuunnitelman tekemistä.

 

  • Vuonna 2014 tehdyssä kannanhoitosuunnitelmassa puhuttiin kauniisti yhteistyöstä ja luottamuksesta, nyt kuitenkin esimerkiksi Metsästäjäliitto on irtisanoutunut suunnitelmasta. Metsästäjien ja tutkijoiden välillä on kuilu ja luottamusta ei tunnu löytyvän. Kanta-arviointia ei pidetä puolin eikä toisin läpinäkyvänä ja avoimena. Siltojen rakentamiseen eri toimijoiden välille vaaditaan nyt aktiivista roolia ministeriöltä. Tämä kysymys koskettaa yhteiskuntaamme laajasti, Ala-Nissilä toteaa.

 

Ala-Nissilä penää lisäksi suunnitelmaa Suomen susipolitiikasta pitkällä tähtäimellä. Susi on Suomessa luokiteltu EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV, mikä tekee siitä tiukasti suojellun. Kuitenkin Baltian maissa ja poronhoitoalueilla susi on luokiteltu liitteeseen V mikä tekee siitä yhteisölle tärkeän, mutta vaaditaan ainoastaan hyödyntämisen sääntelyä.

 

  • Suomen tulee pohtia, tulisiko laajemmalta osin maassamme tai jopa koko maan osalta susi luokitella liitteeseen V. Susi aiheuttaa meille haittaa ja vaaratilanteita muuallakin kuin poronhoitoalueella.

 

 

OECD:n keskiviikkona julkaisema Suomen maaraportti on viimeisin osoitus Sipilän hallituksen talouspolitiikan oikeellisuudesta. Raportti antaa selkeän tuen niille vaikeillekin ratkaisuille, joita talouden vahvan myönteisen käänteen aikaansaaminen on edellyttänyt, Keskustan talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä sanoo.

– Nyt talous kasvaa ja työllisyys paranee odotettua tuntuvasti paremmin. Kymmenissä tuhansissa perheissä toimeentulo on kohentunut. Uudistuksia työllisyyden parantamiseksi on jatkettava niin, että seuraavalla vaalikaudella vähintään 100 000 työtä vailla olevaa työllistyy.

Ala-Nissilän mukaan OECD kiinnittää aivan oikein huomiota Suomen verotukseen.

– Keskustan tavoite on uudistaa verotusta entistä pitkäjänteisemmäksi, johdonmukaisemmaksi, oikeudenmukaisemmaksi ja talouden kasvua tukevaksi. Hallituksen liikkellepaneman verotuksen tiekartan lähtökohtana on entistä ennustettavampi ja työntekoon ja investointeihin kannustava verotus. Verotuksen tiekartta tulee merkittävästi parantamaan verotusjärjestelmämme kehittämismahdollisuuksia.

Ensi vaalikauden isoja asioita on sosiaaliturvan uudistaminen. Valmistelu on jo Keskustan johdolla aloitettu. OECD:n raportti tuo arvokkaan lisän tähän keskusteluun.

– Sosiaaliturvan uudistamiselle luo hyvän pohjan hallituksen aikaansaama tulorekisteri, joka tulee voimaan 2019. Se mahdollistaa modernin, toimivan ja reaaliaikaisen sosiaaliturvan, joka palvelee ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla ja vastaa meneillään olevaan, koko ajan voimistuvaan työn, työelämän ja työmarkkinoiden muutokseen, Ala-Nissilä toteaa.

Paljon puhuttu perhevapaauudistus on tarpeellinen. Uudistusta laajalti kannetaan. Keskusta oli ensimmäinen, joka esitti oman mallinsa.

Nyt uudistus otti tarvitsemansa aikalisän. Sitä ei voi tehdä vain työelämän ehdoilla ja perheiltä leikkaamalla. Perhevapaauudistuksen pitää aidosti parantaa perheiden tilannetta ja valinnanvapautta, lapsen kasvua ja perheen yhdessäoloa tukien.

Syntyvyys on Suomessa laskenut jo kuusi vuotta peräkkäin ja vuoteen 1990 verrattuna vuodessa syntyy yli 12 000 lasta vähemmän. Tästä pitää olla huolissaan.

Esillä ollut esitys perhevapaista oli oikeastaan yhden lapsen politiikkaa, sillä tuet olisivat nousseet jonkin verran vain ensimmäisen lapsen osalta. Mutta jo kahden lapsen perheissä – tulotasosta riippumatta – tuet olisivat laskeneet.

Erityisen kova perhetukien lasku olisi ollut pienituloisilla (perheen tulot 3 000 euroa kuukaudessa) kahden tai useamman pienen lapsen perheellä, Kelan laskelmien mukaan jopa yli 5 000 euroa kolmen vuoden aikana.

Lapsimyönteisyyden kannalta erityisen tärkeää on perheen turvallisuus ja toimeentulo lapsen ensimmäisinä vuosina. Kun lapsimyönteisyyttä ja perheiden elämäntilanteita ajatellaan, tärkeintä on pärjääminen niinä ruuhkavuosina, jolloin lapsi tai lapsia syntyy.

Tässä pärjäämiseen kuuluu taloudellisen selviytymisen lisäksi perheiden tarvitsema muukin tuki lähiyhteisöltä ja myös kasvatuksen ja sosiaalityön ammattilaisilta.

Kaavailtu uudistus ei olisi toiminut hyvin lapsen ja perheen näkökulmasta.

Perheillä pitää olla mahdollisuus valita myös lastensa hoitotapa varallisuudesta riippumatta.

Tasa-arvoa on tärkeää edistää työmarkkinoilla. Vanhemmuuden kustannuksia on tasattava enemmän työnantajien kesken.

Tiukasta taloudellisesta asemasta huolimatta pääministeri Sipilän hallitus toteutti 2500 euron kertakorvauksen äidin työnantajalle.

Meillä onkin laadukas varhaiskasvatus, joka on avoin kaikille, jotka sitä tarvitsevat työn tai kasvatuksellisten syiden takia. Nyt varhaiskasvatus on pienituloisille suhteellisen edullinen, kun maksuja on merkittävästi alennettu tällä hallituskaudella.

Olavi Ala-Nissilä

Senior Advisor,
kansanedustaja

Veljespuolueen mies Emmanuel Macron otti kaksi upeaa vaalivoittoa. Nyt hän ja hallituksensa alkavat toden teolla toteuttaa ohjelmaansa. Haasteet ovat isot.

Ranska on hieno maa.  Kaksi ongelmaa kuitenkin tuli tutuksi naapurimaa Luxemburgissa asuessani.  Ranskan valtion budjetti on aina alijäämäinen ja rautatiet kerran kuussa lakossa.

Ranskan valtion budjetti on mittavasti alijäämäinen. Itse asiassa se ei ole kertaakaan ollut tasapainossa saati ylijäämäinen neljäänkymmeneen vuoteen. Uusi 39-vuotias presidentti ei ole vielä nähnyt Ranskan ylijäämäistä valtion talousarviota.  Varmaan toivoisi eläessään näkevänsä. Ennuste ei kuitenkaan ole hyvä.

Macron on nyt ilmoittanut leikkaavansa valtion menoja 60 miljardilla eurolla viidessä vuodessa ja vähentävänsä 120 000 julkisen sektorin työpaikkaa. Hän aikoo puuttua myös julkisen sektorin avokätiseen eläketurvaan.

Lakkoilu on Ranskassa yleistä ja uudistukset vaativat paljon töitä.  Finanssikriisin jälkeen autoteollisuus oli maailmalla isojen uudistusten edessä. Yhdysvaltain kongressi edellytti ennen tukea autoteollisuudelta kilpailukykyä parantavia uudistuksia.  Ranskassa taas tuen ehtona oli, että yhtään työntekijää ei saa irtisanoa.

Ei siis ihme, että Macronin tärkeimpänä tavoitteena – ainakin ennen vaaleja – on työmarkkinoiden avaaminen, saada Ranskan jäykkiin työmarkkinoihin joustavuutta.  Paikalliselle sopimiselle on iso tilaus sielläkin. Hän on luvannut myös joustavoittaa säätelyä.

Macronin mukaan Saksan suuri kauppataseen ylijäämä vahingoittaa euroaluetta. Ylijäämää tulisi tasata koko euroalueen hyväksi. Epätasapainoa onkin. Mutta Saksan vastaus voi olla lakoninen: Mitä se Eurooppaa hyödyntää, jos Kiinaan myydään Mersuja vähemmän.

Macron on selkeästi sitoutunut Eurooppaan.  Hänen kannanotoistaan voi tulkita, että hän haluaa euromaille liittovaltion. Se sisältäisi euroalueen oman budjetin, valtiovarainministerin ja parlamentin. Ne ovat linjassa EU:n tuoreen pohdinta-asiakirjan kanssa.

Saksa ja monet pohjoisemmat euromaat nostavat tässä varoituksen sormen moraalikadon (moral hazard) vaarasta. Riskien vähentäminen on pohdinta-asiakirjan uudistusten yksi hyvä tavoite. Se onkin yksi avainkysymyksiä. Mutta vähenevätkö riskit yhteisvastuun, kuten yhteisen työttömyysvakuutuksen, kautta vai voivatko ne sen takia lisääntyäkin?

Eikä näissä pohdinnoissa voida sivuuttaa sitäkään, että yhteisesti sovittuja toimia on laitettu suurtenkin maiden osalta liian usein heikosti toimeen. Finanssikriisin jälkimainingeissa tiivistettyjä sääntöjä on jo ehditty rikkomaan komission suosiollisella myötävaikutuksella. Herääkin väistämättä kysymys siitä, olisiko EMUn syventämisen sijaan pikemminkin ja ensin panostettava olemassa olevien sääntöjen parempaan noudattamiseen ja oman talon kuntoon laittamiseen.

Nuorena miehenä olin työreformia tekemässä. Uudistusten vastustaminen on aina helpompaa kuin niiden tekeminen. Suomessa pääministeri Juha Sipilän hallitus on päässyt uudistuksissa liikkeelle ja toteuttanut kansainvälistäkin tunnustusta saaneen kilpailukykysopimuksen työmarkkinajärjestön kanssa. Macronin kannattaa kuunnella Sipilän kokemuksia ja ajatuksia.

Vuosi on lähtenyt liikkeelle hyvin. Taloudessa on todella vihdoin tapahtunut käänne. Kansantuote kasvaa, veroja kertyy enemmän, konkurssit ovat vähentyneet huomattavasti ja työllisyys paranee. Kokonaisveroaste on kääntynyt laskuun ja velan kasvu on taittunut. Kun oma eduskuntavaaliteemani oli ”Suomi nousuun”, niin tilanteeseen pitää olla tyytyväinen.

Vanhaan ei kannata juuri palata, mutta ero viime vaalikauteen on huomattava. Silloin talous supistui, työttömyys lisääntyi peräti 100 000 työttömällä ja verotus kiristyi joka vuosi. Elettiin minusta paljossa tekemättömyyden aikoja.

Käänne ei ole tapahtunut itsestään. Sipilän hallituksen työllä ja strategisella hallitusohjelmalla on siihen osuutensa. Talouden käänne ja voimistuva talouskasvu pitää olla kuitenkin hallittua. Velanottoa ei voi lopettaa kerralla. Finanssipolitiikka on viritetty niin, että leikkausten, kasvua edistävien toimien ja uudistusten suhde on kohdillaan, ja taantumasta noustaan mahdollisimman pienin vaurioin. Velkaantumisen loppuminen on kuitenkin tärkeä tavoite ja määrittää mahdollisuutemme vastata 2020 luvun suuriin haasteisiin.

Viime aikoina on esitetty arvioita, joiden mukaan kilpailukykysopimuksen vaikutukset olisivat heikot, joidenkin arvioiden mukaan jopa olemattomat. Asia ei kuitenkaan ole näin, kuten EU-komissiokin arvioi. Tavaravienti kasvoi maaliskuussa 17 prosenttia viime vuodesta, myös palvelualojen vienti vetää hyvin. Kyseessä ei ole tilastoharha, tai yksittäinen suuri kauppa. Suomen hintakilpailukyky paranee ja saavutamme pahimpia kilpailijoita. Se on luonut myös investoinneille tärkeää ennakoitavuutta. Pääministerin Sipilän sinnikkyys ei mennyt hukkaan.

Työttömyysasteen tavoite on haastava 72 prosenttia. Jos talouskasvu nousee kahteen prosenttiin, ja siihen on mahdollisuudet, tavoite jää riippumaan siitä, miten työ ja sen tarjonta kohtaavat. Ihmisten elämäntilanteissa mm. ylivelkaantuminen, kannustinloukut ja vaikeus nopeasti muuttaa työn perässä ovat todellisuutta. Näihin elämäntilanteisiin pitää hakea ratkaisuja.

 

Positiivinen rakennemuutos Varsinais-Suomessa on nyt hyödynnettävä

Varsinaissuomalaisesta näkökulmasta vuosi on startannut hyvin. Varsinais-Suomessa olemme kohdanneet positiivisen ongelman: teollisuus kasvaa nopeasti, ja työvoimatarve on suuri. Työpaikkoja on kohta enemmän kuin on työtä vailla olevia. Suurin kiitos siitä kuulu Meyerin telakalle, Valmet automotiven autotehtaalle ja Beyerin lääketehtaalle. Myös esimerkiksi Sandvik ja Pemamek Oy ovat vahvassa kasvussa.

Maakunnan kehittämiseksi tehdään kovasti töitä ja haetaan innovatiivisia ratkaisuja alueen kehittämiseksi. Erityinen haaste on työn tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen. Opetusministeri Gran-Laasosen asettama selvitysmies Jari Jokinen teki tärkeitä esityksiä koulutuksen vauhdittamiseksi. Esityksestä jäi puuttumaan teknillisen tiedekunnan perustaminen Turkuun. Erityisesti koneteknologian ja materiaaliteknologian diplomi-insinöörien koulutuksen ja tutkimuksen laadun turvaamiseksi tarvitaan oma tiedekunta. Riittävän osaamisen alustan synnyttämiseksi tämä koulutuksen aloittaminen nyt todella tarvitaan.

Olen erityisen tyytyväinen, että Esko Aho saatiin selvitysmieheksi laajempien toimien osalta. Uskon, että monet hänen linjauksensa tulevat viemään asioita eteenpäin. Uusia työpaikkoja, yritysten kasvua ja uusia yrityksiä, alihankintamahdollisuuksia ja uusia asukkaita – näitä kaikkia tarvitaan.

 

Sote- ja maakuntahallintouudistukset tulevat – maakunnallinen valmistelu kunnolla liikkeelle

Sosiaali- ja terveydenhuollonuudistuksen sekä maakuntauudistuksen kokonaisuus ovat itsenäisen Suomen historian suurimpia yksittäisiä uudistuksia. Uudistuksen tärkeimmät tavoitteet ovat terveyserojen kaventaminen, terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoaminen kaikille tasavertaisesti, lääkäriin pääsyn helpottaminen ja kustannusten hallinta. Tarkoitus on 2030 mennessä saada kustannusten kasvu (4.5 %) 3 miljardia euroa pienemmiksi, kuin ne olisivat ilman uudistusta.

Eduskunnassa on käsitelty kevään aikana soten järjestämislakia ja maakuntalakia. Uusilla laeilla siirretään nykyisin lähes 200 eri kunnallisen organisaation järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto 18 maakunnan leveämmille hartioille. Maakunnista tulee vahvoja julkisia toimijoita ja ensimmäiset maakuntavaalitkin järjestetään jo tammikuussa 2018.

Valinnanvapaus on uudistuksen viimeinen, kiistellyin ja uusin palanen. Soteuudistusta on tahkottu kymmenen vuotta. Kehnosti tai kiireellä valmisteltua valinnanvapauslakia ei pidä hyväksyä ja siksi se astuu voimaan pääsääntöisesti vasta 1.1.2019 ja sen jälkeen. Tällöin valinnanvapauden piirissä ovat asiakasseteli, henkilökohtainen budjetti ja suun hammashoito. Maakunnilla on hyvin erilaiset valmiudet toteuttaa valinnanvapautta. Siksi sen toteutus on porrastettu maakuntakohtaisesti. Osa maakuntien sote-keskuksista aloittaa puoli vuotta etuajassa, osa aloittaa puoli vuotta jäljessä ja hitaimmat saavat painavista syistä lisäajan vuoden 2020 loppuun asti.

Yhteiskuntavastuusta ja verotustietojen avoimuudesta on oma säädöksensä. Sote-uudistus tulee olemaan toimiva, mutta pitää muistaa, että jokaista uudistusta viilaillaan jälkikäteen – Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Raskain ja suurin osa uudistusta tehdään Sipilän hallituksen toimesta ja jatkossa palveluista kehitetään entistä parempia.

Varsinais-Suomessa sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu laahaa, olemme toiseksi hitain maakunta. Vauhtia valmisteluun on nyt saatava ja se pitää nyt maakuntakeskuksessammekin ymmärtää. Erityisen tärkeänä olen pitänyt koko maakunnan ja sen seutukuntien tasa-arvoista huomioimista. Toimivana verkostona maakuntamme on vahva.

 

Syrjäytyminen vaalikauden lopun teema

Pääministeri Juha Sipilä perusti ennen vuodenvaihdetta työryhmän eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Juho Saaren vetämän työryhmän toimikausi päättyy 31.3.2018. Työryhmä tulee tekemään esityksiä tarvittavien uudistusten suuntaviivoista ja näitä uudistuksia tuodaan jatkovalmisteluun jo loppukeväällä 2018.

Myös puoliväliriihessä päätettiin lisätä huolenpitoa. Erityisesti opintotuen huoltajakorotus helpottaa perheellisten opiskelijoiden tilannetta. Tämä oli Keskustalle tärkeä tavoite. Ulosottohuojennus helpottaa pitkän työttömyyden jälkeen työllistyneiden tilannetta.

Nuorten syrjäytyminen on nyt otettu myös erityisen vakavasti. Hallitus käynnistääkin tukun toimia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten määrän vähentämiseksi. Peruskoulujen tasa-arvoa pyritään vahvistamaan, varhaiskasvatuksen laatua parantamaan ja ohjaamoiden toimintaa vahvistamaan. Myös päihdeäitien hoitoon päätettiin satsata. Nuorten syrjäytymisen vähentämiselle tehtiin toimenpideohjelma.

 

Ruoantuotannon kannattavuus nousuun

Uusi maatalousministeri Jari Leppä on selkeästi todennut, että maatalouden suurin ongelma on heikko kannattavuus. Olen täysin samaa mieltä. Kannattavuuden parantamiseen on jo tänä vuonna löydettävä lääkkeitä. Kysymys on erityisesti markkinatasapainosta. Ongelma koskee kaikkia tuotantoaloja.

Suomi ei pienenä maana pysty hyvin kilpailemaan suurten ruoantuottajamaiden kanssa tuotannon volyymeilla. Siksi Suomessa kannattaa panostaa laatuun, erikoiskasveihin ja jalosteisiin. Suomalainen ruoka on puhtaudessaan maailman huippuluokkaa. Samoin hyvä tilanne kasvitautien suhteen on vahvuutemme. Vahvistuva suomalaisen ruoan brändi tunnustetaan myös kansainvälisesti. Suomalaisia kaurahiutaleita ja jopa sianlihaa viedään nykyisin Kiinaan, joka on äärimmäisen tiukka tuontiruokansa laadun suhteen. Nyt alkaa myös kananmunatuotteiden vienti Hongkongiin.

Tärkeässä asemassa ovat vientimarkkinat. Vienti hillitsee ylitarjontaa kotimarkkinoilla ja parantaa pitkällä aikavälillä kotimaista hintatasoa suhteessa Eurooppaan ja maailmanmarkkinoihin. Vienti on erityisen tärkeää Suomen kasvinviljelyn kannalta, sillä viennin kautta voidaan tasapainottaa tasetta ja ylläpitää viljelyä tässä laajuudessa. On tehtävä kaikkemme, jotta vientisopimuksia syntyy ja markkinoita suomalaiselle tuotannolle löytyy.

 

Tekemisen meininki – tule mukaan

Pyrin pitämään yhteyttä nettisivujeni www.olaviala-nissila.net, Facebookin ja Twitterin kautta, ja tämän eduskuntakirjeen avulla. Ole mukana ja tuo uusia ihmisiä mukanasi, kun nähdään tai netin kautta. Loppuvuodesta maakunnan positiivinen kehitys ja maakuntavaalit ovat tärkeä asia. Nyt pitää mennä eikä meinata.

 

Mukavaa kesää,

Olavi

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli edellyttää korkeaa työllisyysastetta ja talouskasvua. Viimeisen kymmenen vuoden kehityksen vuoksi malli on ollut uhattuna. Viime vaalikauden lopussa Suomi oli kuilun partaalla ja olisi voinut tippuakin sinne, jos sama tekemättömyyden linja olisi saanut jatkua.

 

Nyt käänne on tapahtunut ja se näyttää osoittautuvan odotettua voimakkaammaksi. Tilastokeskuksen keräämien tuotantolukujen mukaan Suomen talous kasvoi alkuvuonna lähes kolmen prosentin vauhtia. Eurostatin mukaan Suomen talous kasvoi ensimmäisellä vuosineljänneksellä nopeinta tahtia euroalueella.

 

Valtiovarainministeriön prosentin pinnassa olevat kasvuennusteet ovat putoamassa kelkasta. Se tarkoittaa, että  todennäköisyys hallituksen tavoitteiden toteutumiselle on selvästi kasvanut, mikä on hyvä asia kaikkien suomalaisten kannalta. Kasvua tapahtuu nyt kaikilla toimialoilla. Osassa maata on todellinen talouden pöhinä meneillään.

 

Talouskasvu on paras ja välttämätön keino eriarvoistumista vastaan. On lohdullista, että kipeät toimet eivät ole menneet hukkaan, vaan Suomi on selviämässä yhdestä sen historian pisimmästä taantumista.

 

Hallituksen uudet toimet entisestään lisäävät työllisten määrää ja hallituksen työllisyysastetta parantava linjaa pitää määrätietoisesti jatkaa. Erityisesti työn tarjonnan ja kysynnän kohtaamisen haasteeseen vastaamiseksi pitää ponnistella. Kyse on huolenpidosta, ei kyykyttämisestä. TE-toimistojen resursseja lisätään 25 miljoonalla eurolla, jotta jokaisen työttömän henkilökohtaiseen tilanteeseen voidaan paneutua riittävällä tarmolla ja löytää hänelle polku työelämään. Puoliväliriihessä jo mahdollisuuksia liikkua alueellisesti ja ammatillisesti työn perässä edistettiin ja näitä toimia pitää talousarviokäsittelyssä jatkaa.

Kannanotto, julkaistavissa heti
26.4.2017

 

Verojaoston puheenjohtaja, Keskustan talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä:

 

Kehysriihi takaa tekemisen meiningin jatkumisen koko vaalikauden  –

kaikki tahot tarvitaan mukaan turvaamaan yhteistä hyvinvointia

 

Suomen talouden suunta on kääntynyt myönteiseksi kahdessa vuodessa. Näivettymisen aika on ohi. Päätökset 10 miljardin kestävyysvajeen kuromiseksi on tehty ja hallitusohjelman talouslinja pitää. Velkaantuminen taittuu ja talous kasvaa.

 

Sipilän hallituksen kehysriihen hyvä onnistuminen takaa, että vahva tekemisen meininki jatkuu koko vaalikauden:

 

Työn tekeminen on entistä kannattavampaa etenkin lapsiperheille ja kauempaa työhön matkaaville. Tutkimukseen ja tuotekehityksen rahoitusta parannetaan ja panoksia laitetaan kasvu-aloille, kuten matkailuun. Asumistukimenojen kasvua rajoitetaan. Verovälttelyä ja harmaata taloutta suitsitaan. Ylivelkaantuneet pääsevät nopeammin jaloilleen. Vientiyrityksiä autetaan markkinoiden löytämisessä.

 

– Nämä päätökset luovat talouteen aktiviteettia, jota tarvitsemme. Samaa linjaa tulee jatkaa syksyn budjettiriihessä, jossa tehdään verotuksen tarkempia linjauksiin, jotka ovat myös talouden vauhdittamisen kannalta oleellisia.

 

-Nyt on tärkeää, että myös etujärjestöt ja muut tahot tekevät omalta osaltaan hyvinvointiamme turvaavia ratkaisuja. Näyttää siltä, että pystymme jatkossa yhä paremmin huolehtimaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja etuuksista. Tätä hyvää tulevaisuuden näkymää ei pidä vaarantaa.

 

Syksyn budjettiriihessä talouden myönteistä suuntaa on edelleen vahvistettava positiivisen rakennemuutoksen alueella ja koko maassa. Jos talous saadaan kahden prosentin kasvu-uralle, kaikki hallituksen tavoitteet toteutuvat. Tästä tavoitteesta ei tule tinkiä. Nyt tehtyjä päätöksiä pitää laittaa ripeästi toimeen. 

 

Lisätietoja:
Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä puh. +358 405 326 633

 

 

Kansanvalta ja aatteet ovat maailmalla monissa isoissa maissa isoissa ongelmissa. Populismi, vaihtoehtoiset totuudet ja nationalismi syövät molempia rotan lailla. Ratkaisuksi haetaan suurta johtajaa ja tyhjää puhetta. Viimeisin esimerkki oli Turkin vaalit.

Suomalaisessa keskustelussakin kevyt populismi on tuttu ilmiö. Kuntavaalikeskusteluissa oppositiolla oli katse gallupissa ja jytky mielessä. Eniten vaalikeskustelussa ja eduskunnassa yllättää vihreiden eduskuntaryhmän talouspopulismi ja ajoittain jopa pölhöpopulismi.

Ylisukupolvisuus ja kestävä kehitys ovat olleet vihreän puolueen keskeisiä periaatteita ennen. Nyt säästöjen ja uudistusten vastustaminen ja Ei-sanan käyttö on hyvin yleistä. Se ei tunnu haittaavan, että lasten piikkiin elettäisiin yli varojen. Äityispakkaukseen laitetaan 100 000 euron velkakirja jokaista syntyvää lasta kohden vuosittaista velankasvua.

Vaikka velkaa on yli 100 miljardia euroa, se ei vihreitä paina. Miljardien aukot kuitattaisiin kurittamalla pk-yrityksiä ja suomalaista teollisuutta. Todellisuudessa vihreiden keinot eivät ratkaise ongelmia, sillä sellaisia summia ei ole pk-yrittäjiltä ja teollisuudesta saatavissa, ja vihreiden vaihtoehtobudjetissa esitetyt tavoitteet johtaisivat työttömyyden kasvuun. Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä, mutta ne eivät käy. Eikä käy sosiaali- ja terveyspalveluiden, liikenteen tai koulutuksen uudistaminen.

Kaiken lisäksi vihreät tuntuvat unohtaneen jopa vihreytensä ja Helsingissä pelätään, että vihreiden jäljiltä kaupunki muuttuu vielä enemmän betoniksi, kun viheralueet nakerretaan pois. Aivan vastikään esimerkiksi Helsingin kaupunginsuunnittelulautakunta hyväksyi kaavan, joka leikkaa erään itäisen lähiön viheralueita lähes 30 prosenttia.

Viimeisellä vaaliviikolla vihreät näyttivät todellisen luonteensa. Aikaisemmin turvapaikanhakijoiden palautukset eivät olleet paljon heidän keskusteluissaan, mutta juuri ennen vaaleja turvapaikanhakijoiden asialla ratsastettiin toden teolla ja lyötiin vääriä faktoja pöytään siihen tahtiin, että seuraavana päivänä kansalaistori oli vihaisia miehiä ja naisia täynnä. Yhdenlaista vihapuhetta sekin.

Koulutuksesta säästämisestä on tehty suurin mörkö. Rehellistä olisi myöntää se, että säästäminen ei onnistu, ellei myös talousarvion toiseksi suurimmassa pääluokassa, joka on merkittävästi kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikaan säästettäisi. Niin tehtiin edelliselläkin vaalikaudella.  Nyt säästöpäätökset on tehty, mutta niillä pelottelu jatkuu.

Viime vaalikausi oli vaikea. Työttömyys lisääntyi 100 000 työttömällä, verotus kiristyi joka vuosi ja uudistaminen oli pitkälti jäissä. Vihreät lähtivät kesken kauden pois hallituksen vastuunkannosta katsomoon. Sieltä oli ja on ollut helppo huudella. Mutta katteeton populismi syö kansanvaltaa eikä ole ratkaisu hyvinvoinnin ongelmiin.

Juha Sipilän hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä Suomen saamiseksi kuntoon. Kilpailukykysopimus oli tärkeä saavutus. Sen pääministeri nosti viisi kertaa kanveesista. Strategista hallitusohjelmaa toteutetaan määrätietoisesti. Suomi nousee nyt, ja työllisyys paranee, ja tämän työn jatkuminen on hyvinvointimme pelastus.

Olavi Ala-Nissilä

Kansanedustaja